Silloin kun aloititte

tietyn projektin ette ilmeisesti ymmärtäneet sitä, että hän olikin aika paljon erityispiirteinen ihminen. Hän oli tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, mutta se kaikki mitä projektin nimissä tehtiin teki hänestä hyvin hauraan, ahdistuneen ja ihmisiin luottamattoman. Oma koti oli hänelle turvapaikka, mutta ei ihan aina sekään sitä ollut. Tulee mieleen ohjelma autistisesta naisesta, joka aina ulkomaailmaan ahdistuessaan, meni kotiin tullessa sellaiseen vähän niin kuin lehmille tarkoitettuun häkkyrään, suojaan kaikelta siltä mitä oli päivän aikana kokenut. Kun iloisesta ja itseensä tyytyväisestä ihmisestä tulikin pelokas kaikenlaisen epämääräisyyden ja esityksen takia, hän ahdistui sitä enemmän mitä kauemmin kaikki kesti. Muut halusivat kertoa, että he tietävät paremmin miten hänen tulee elää ja mikä saa hänet voimaan hyvin. Mutta niin se ei ollutkaan, siksi hänen omaa mielipidettään olisi pitänyt kuunnella alun alkaen. Koska koti on hänelle turvapaikka samassa tilassa ei koskaan voi olla sellainen ihminen, joka on ollut kauan mukana jossain sellaisessa, mikä on aiheuttanut lähes jatkuvan monivuotisen stressin. Se aiheuttaisi sen ettei stressi loppuisi koskaan. Tätä hän yritti teille kertoa ja siksi hiljaisuuden merkitys on äärimmäisen tärkeä. Se on työntekemisen lisäksi ainoa mikä voi saada stressin vähenemään. Uuden ihmisuhteen aloittaminen yksityiselämässä ei ole mahdollista ehkä moneen vuoteen, koska elämän täytyy olla ensin stressitöntä ja että on hiljaista. Tämänkin hän ymmärsi vuosia sitten, siksi noista elämää parantavista keinoista on toistuvasti mainittu, mutta sitä ei ole ymmärretty.