Tälläisenä räntäsade aamuna tulee vieläkin mieleen hiihtotunnit "Tipulassa". Silloin ei ollut vielä erillisiä vedenpitäviä, kevyitä urheiluvatteita, vaan useimmilla oli villapaita ja päässä karvahattu. Säässä kuin säässä kaikilla oli oltava sukset ja myös hiihdettiin! Etunenässä aina luokan kovin menijä ja me muut sinnittelimme, veren maku suussa, perässä Heikinpojan rannasta Pihlajaniemen puolelle. Keväällä, kun kadut olivat jo sulat, Tipulan porukka hiihti koulua ympäri. Talonmies oli lapiollaan haalinut vähät lumet laduksi! Hiihtotuntien jälkeen odoteltiin sitten märissä vaatteissa linja-autoa pari tuntia, että pääsi kotiin! Urheilu- ja voimistelutunnit oli meille monelle yhtä piinaa! Opettajien suosiossa olivat tietysti ne, jotka hyvin pärjäsivät, meitä muita ei kyllä kannustettu tai rohkaistu millään tavoin, päinvastoin! Enpä ole kyllä suksiin sen jälkeen koskenut, kyllä hiihto- ja muut liikuntahalut tapettiin niin tarkkaan!
Muistoja "Tipulasta"
Anonyymi
1192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo oli sitä aikaa, kun ei hypitty opettajien silmille, ja tehtiin niinkuin käskettiin.
Oppilaiden mielipidettä, tai omaa halua ja suuntautumista jollekin liikuntalajille ei kyselty. Telinevoimisteluun oli osallistuttava prinsessaistumisineen, halusitpa tai et.
Kehärumpu paukkui ja niin sitä taivuteltiin suuntaan ja toiseen.
Nyt on asiat vähän toisin. Taitaa nuo oppilaat käskyttää enemmän opettajia. En muista entisiä aikoja pahalla, käytöstavat opetettiin, luokissa oli opiskelurauha ja elämä ei pyörinyt ainoastaan oman navan ympärillä. Moni asia on parantunut, mutta myös huonontunut!