Muistoja "Tipulasta"

Tälläisenä räntäsade aamuna tulee vieläkin mieleen hiihtotunnit "Tipulassa". Silloin ei ollut vielä erillisiä vedenpitäviä, kevyitä urheiluvatteita, vaan useimmilla oli villapaita ja päässä karvahattu. Säässä kuin säässä kaikilla oli oltava sukset ja myös hiihdettiin! Etunenässä aina luokan kovin menijä ja me muut sinnittelimme, veren maku suussa, perässä Heikinpojan rannasta Pihlajaniemen puolelle. Keväällä, kun kadut olivat jo sulat, Tipulan porukka hiihti koulua ympäri. Talonmies oli lapiollaan haalinut vähät lumet laduksi! Hiihtotuntien jälkeen odoteltiin sitten märissä vaatteissa linja-autoa pari tuntia, että pääsi kotiin! Urheilu- ja voimistelutunnit oli meille monelle yhtä piinaa! Opettajien suosiossa olivat tietysti ne, jotka hyvin pärjäsivät, meitä muita ei kyllä kannustettu tai rohkaistu millään tavoin, päinvastoin! Enpä ole kyllä suksiin sen jälkeen koskenut, kyllä hiihto- ja muut liikuntahalut tapettiin niin tarkkaan!