Vitun tylsä uusivuosi luvassa

Kaupungissamme ilotteiden ampumista on rajoitettu, eikä perinteisiä uudenvuoden seurojakaan ole. Ei saa kokoontua isolla joukolla juhlimaan vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ympärileikkauksen muistojuhlaa. Tinojen valaamisestakin on kehoitettu nyt luopumaan. Eniten minua vituttaa seurojen jääminen väliin. Toisiks eniten vituttaa se, että liian moni lähipiiristäni on jättänyt elämänsä tärkeimmän lahjan menemään. Uskottomia onkin nyt paljon enemmän, kuin koskaan aiemmin. Tämä jos mikä, on todella surullista.

Uusi vuosi alkaa pirun kurjissa merkeissä. Äidillänikin killuu nyt korvissa helyt ja isä on lähtenyt uuden muijan luo. Ei ole enää ketään, joka siunailis mua. Ystävänikin ovat luopuneet uskoistaan. Helluntalainen ystävänikään ei voi siunailla mua, kun hänellä on ihan väärät evankeljumit. Peloittaa ihan penteleesti olla yksinäisellä vartiopaikalla. Nettiseuratkaan ei ole mikään korvike, ku niistä en vou saada uusia uskovaisia ystäviä. Hatunjaot ja silmäpelitkin jää nyt kokematta. Peloittaa, onko ensi vuonna seuroja enää ollenkaan.

Eristyksen aika vei multa työtkin jonka vuoksi perse on nyt niin auki, että sieluun asti tuulee. Eikä ees tietoa, onko sielu pysyny täysin puhtaana. Rapatessa nimittäin roiskuu ja paska lentää. Voi olla, että matkavaatekin on nyt liian paskainen. Ankea uusivuosi!