Sun aistit ovat

herkistyneet kaikelle sille mitä ympärillä tapahtuu. Ihan pienikin ääni saa sut säpsähtämään. Yhdessä vuodessakin sä voit mennä rikki, mutta kolmetoista vuotta, mitä kaikkea se voikaan saada aikaan. Sä tarkkailet kaikkea ympärilläsi tapahtuvaa, mutta et tee sitä tietoisesti, vaan siksi että nuo vuodet ovat opettaneet sen sulle. Aina yllätyksiä, yhä uudestaan, ihmiset eivät edes ymmärrä miten heidän tekonsa vaikuttavat, kuinka sielu on rikki ja huutaa. Miksi teet sen kaiken, etkö sä ole jo kärsinyt riittävästi. Missä on sun oikeutesi elää sellaisena kuin olet, vaikka sitähän sä et ole ollut moneen vuoteen, sun ei ole annettu olla sä. Susta tehtiin kuin joku muokattava muovailuvaha, jota lähestytään ja muovaillaan ja tavallaan kosketaan ilman lupaa. Siksi sä olet mennyt piiloon ja yrität jotenkin selvitä kaikesta kokemastasi. Jos et ymmärrä sitä miksi hän ei jaksa ajatella toisen ihmisen murheita tukea ja auttaa, niin sä et ymmärrä sitä ettei kauan rikki ollut ihminen mitenkään pysty sellaiseen. Aina kun vaadit sellaista rikot lisää.