kaivelemaan loppuelämäksi. Mutta kyllä kai tähän rekeen vielä lisää kiviä mahtuu.
Selvittämättömät asiat jäävät
Anonyymi
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Saisinpa vain selvitettyä asiat sen nuoren namupalan kanssa. Kaikki jäi vain niin kesken. Olen ikuisesti eräälle katkera 😒
Vaimo soitti namupalalle, että vonkaaja on ukkomies? Elämä potkii aina välillä. 🙄 Miten vaimosi viitsii katsella sua?
Maalittelepa muualle. Vaimon kanssa on molemmat katseltu namupalaa "sillä silmällä". 😏
Selvittäminen on oma valinta.
Mikä estää niitä selvittämästä? Jossain vaiheessa ne asiat ikäänkuin vanhenee eikä enää paina mieltä. Niin se vaan on. Mutta kun tyhjennät lastin, uudet kivet tulee tilalle.
En ole ollut kenenkään kanssa silleen.
Samoissa mietteissä. Sitten, kun ei oikeastaan ole varma onko se oma tunne ja tarve pelkästään.
Ei silloin jos on sujut yläkerran kanssa.
Se vähän riippuu, kuinka paljon on valmis muiden kuin itsensä tähden selvittämään jotakin mennyttä
Just luin tänään artikkelin kuinka selvitä huonojen muistojen kanssa. Pääperiaatte Hyväksy ne, Anna anteeksi. Itsesi tähden. Jatka elämää. Opi niistä. Ei kaikkea voi selvittää.
Ei varsinkaan aborttia. Juhalle oli tulossa lapsi mutta meni tollero pettään niin tulikin abortti. Nainen salas koko raskauden ja abortin koska Juhalla oli jo toinen nainen, mutta palasi asiaan myöhemmin haluten selvittää välit
Juha tollo sanoi ettei ole mitään selvitettävää
Ai että mikä ylimielisyys kun nimenomaan oli. Hänen lapsensa äiti yritti siinä kertoa että oli ollut raskaana mutta keskeytti raskauden kun sulla toinen nainen
Mut eihän se ole mikään selvitettävä asia! Ei tietenkään kun eihän Juhan tollo sitä edes tiedä.
Jep, niin ne jää ja niin niiden kuuluukin jäädä. Kuten joulupukki, nukkumatti ja niin edelleen :)
No ei, niiden kuuluukin jäädä kaivelemaan, koska niissä on seikkoja, jotka voivat opettaa itselle jotain aina vaan tai ainakin pitää hereillä riskien varalta. Kun opit on omaksuttu ja riskien havainnointi osa olemista, jää asia muistoihin eikä enää kaivele.
Jos jokin kaivelee niin silloin selvittämään ja jos taas ei niin silloin ei.