Moi kaikki...
Kirjoitan nyt tänne kun ei meille pelkille ahmijoille taida olla omaa palstaa. Eli mä syön ihan hirveitä määriä mutten oksenna. Välillä on ollu parempia aikoja, mutta sitten taas pahenee. Kai mulla on jotain itsetunto-ongelmia, vaikka mun elämässä ei oo mitään vikaa: on poikaystävä, koulu menee kivasti ja kesätöitäkin on tiedossa. Kavereitakin riittää. Silti syön masennuslääkkeitä ja kärsin tästä ahmimisesta.
Ajattelinkin kysyä, että onko teillä ollut hyötyä psykologilla käymisestä? Itse oon siellä muutaman kerran käynyt, muttei se tunnu ymmärtävän näitä asioita (vissiin aika yleistä). Vai pitäisikö mennä lääkärille?
Olisin kiitollinen, jos joku vastaisi. Ikää mulla on siis 20 ja tää syöminen on ollu enemmän ja vähemmän "häiriintynyttä" pari vuotta.
Kirjoitan nyt tänne kun ei meille pelkille ahmijoille taida olla omaa palstaa. Eli mä syön ihan hirveitä määriä mutten oksenna. Välillä on ollu parempia aikoja, mutta sitten taas pahenee. Kai mulla on jotain itsetunto-ongelmia, vaikka mun elämässä ei oo mitään vikaa: on poikaystävä, koulu menee kivasti ja kesätöitäkin on tiedossa. Kavereitakin riittää. Silti syön masennuslääkkeitä ja kärsin tästä ahmimisesta.
Ajattelinkin kysyä, että onko teillä ollut hyötyä psykologilla käymisestä? Itse oon siellä muutaman kerran käynyt, muttei se tunnu ymmärtävän näitä asioita (vissiin aika yleistä). Vai pitäisikö mennä lääkärille?
Olisin kiitollinen, jos joku vastaisi. Ikää mulla on siis 20 ja tää syöminen on ollu enemmän ja vähemmän "häiriintynyttä" pari vuotta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voin itsestäni sanoa että psykologilla on käytävä jonkun aikaa ennen kun siitä huomaa olevan apua. Minä olen käynyt kerran viikossa n. puolen vuoden ajan ja nyt vasta olen huomannut siitä olevan vähän apua. Käyttäytymiseni ei ole muuttunut, eli ahmimiskohtauksia tulee, mutta ajattelu on hiukan muuttunut. Osaan pysähtyä hetkeksi miettimään asioita ja ehkä hiukan hallitsemaan tunteitani. Jos psykologin kanssa ei kemiat pelaa tai muuten onnistu niin vaihda psykologia. Joskus käy niin ettei oikein suju, mutta aina voi vaihtaa, varsinkin jos olet käynyt vain pari kertaa. Oletko puhunut ahmimisesta? Kannattaa puhua, sitä on monella, sinun ei tarvitse hävetä. Toivon sinulle kärsivällisyyttä.
... ei todellakaan ole kiva olla! Itselläni se taisi alkaa noin vuosi sitten. Puolitoista vuotta sitten menin painonvartijoihin joissa laihdutinkin elokuusta-helmikuuhun 13 kg. Sitten tuli kevät ja kesä ja painoa 10kg lisää. Kaiken lisäksi ahmimishöiriö, jonka kanssa kamppaileen edelleen, ja parhaillaan... Älyttömiä ahmimiskohtaukisia tulee välillä, välillä saan pidettyä syömisen normaalissa. Minusta on kehittynyt todellinen jojo-laihduttaja.
Nyt on taas toinen päivä ahmimista menossa, saa nähdä mitä huomisesta tulee. Koskaan en ole ahmittuani oksentanut, enkä varmaan pystyiskään! Tälläsinä päivinä sitä vaan vihaa itseään ja ajatuksiaan! Ulkopuolisen on todella vaikea ymmärtää tätä, mutta ruoka voi tälläkin tavalla hallita elämää! Vasta viime aikoina olen saanut puhuttua muutamalle ihmiselle asiasta ja lääkärillekin olen menossa puhumaan. Jospa tästä vielä joskus pääsisi eroon ja saisi terveen suhteen ruokaan! Tsemppiä kanssaihmisille! :)