psykoosiin, kuinka kauan tämä sairaus kestää ennenkuin alkaa toipua. Hän on kovin riidanhaluinen ei uskalla sanoa tai kysyä mitään. Hoidossa Joensuussa, onko siellä osaavat psykiatrit?
Tyttäreni opiskelija Kemiaa yliopistossa ja sairastui
Anonyymi
23304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Hei! Itselläni jäi traumaattisetkin muistot Joensuusta.. Sanoisin että ota selvää tyttäresi hoidosta ja lääkkeiden haitoista. Ole tyttäresi tukena vaikka olisi vaikeaa..
Joensuussa on pätevät lääkärit. Psykoosiin sairastuneen ennustetta on mahdoton sanoa. Suuri osa ei parane kokonaan koskaan, osa pärjää aika itsenäisesti oikealla lääkehoidolla. Lääkehoidon kulmakivi on otettu lääke, ottamatta jäänyt lääke ei auta. Lääke kuitenkaan yleensä ei paranna psykoosista vaan auttaa tulemaan toimeen elämässä psykoosista huolimatta.
Sääli että yleinen käsitys on tämä :( psykoosiin sisältyy monenlaista tekijää ja oirehtijaa.. Hoidonkin tulisi olla yksilöllinen. Turruttaminen ei ole hoitoa.
Googlaapa avoin dialogi sinä "otettu lääke auttaa". Siinä lääkehoito ei ole pääosassa ja se on hyvin tehokas hoitomalli Suomessa Tornion Keroputaalla. https://www.ts.fi/hyvinvointi/1277190192/Miksi avoimen dialogin hoitomalli on niin tehokas
Muualla Suomessa uskotaan turruttavien neuroleptien ja läkekoktailien voimaan psykoosien hoidossa ja "huumaamiseen" henkisen kärsimyksien hoidossa ensisijaisena keinona. Eipä se ihme ole että niillä ei paranneta mitään osa parane. Neuroleptit aka antipsykootit lisäksi aiheuttaa monenlaisia haittoja ja elämänlaadun heikkenemistä. Itse lopetin ne heti käytettyäni niitä jonkun aikaa koska oli niin huono olla niitä käyttäessä.
"Avoimen dialogin hoitomallin ydinajatuksen mukaan mielenterveyden ongelmat ovat seurausta ihmisten kokemasta suuresta paineesta. Siksi niitä tulisi purkaa avoimesti keskustellen sen sijaan, että ensisijaisesti tähdätään sairausdiagnoosiin ja määrätään psyykenlääkkeitä." (Yllä oleva linkki).
Monet varmaan kokevat lisäpainetta myös siitä että heitä osastolla pakkolääkitään, diagnosoidaan, mahdollisesti väkisin pidetään siellä ja pakkoturrutetaan ja joku muu määrittelee mitä aineita heidän pitää käyttää. Ensisijaisena tuntuu olevan turruttaminen lääkkeillä. Joillekin kokemus voi olla traumaattinen jo tämän vuoksi. Onneksi tällainenkin valonpilkahdus hoitomalli löytyy Suomesta.
Valitettavasti vain yhdestä kaupungista. Muualla usko pillerien voimaan on suuri.
Toinen linkki Keroputaan hoidosta jonka mukaan pieni osa potilaista on neuroleptilääkityksellä verrattuna muun maan verrokkeihin ja hoitotulokset on parempia
http://www.skitsofreniayhdistys.com/ajankohtaista/avoin-dialogi-menetelma-kaivattua-inhimillisyytta-ja-yhteisollisyytta-psykoosien-hoitoon
Joensuussa taitaa olla niin vähän niitä laitospaikkoja, että ei siellä kuukausi sotalla maata ja "haastella" vaan sieltä sitten lähetään ihan omaan kotiin, ja palataan omaan elämään.
Palataan omaan elämään lääketokkurassa. Låäketokkura harvoin parantaa saatika että asioita oikeasti käsiteltäisiin. Ne vaan laitetaan maton alle turruttamalla. Potilaan omien ongelmien päälle tulee mahdolliset lääkehaitat ja mahdolliset vieroitusoireet sekä mahdolliset ahdistukset hoidosta jossa elämänongelmasi on typistetty aivokemioiden ongelmaksi ja sinua pahimmassa tapauksessa väkisin turrutettu.
Samaan aikaan Joensuuhun ajovat sitä italian mallia, sitä en tiedä, mitä niistä opintomatkoista sitten on viety käytäntöön.
Millos sie olit viimeks käyny Joensuussa?
Sen mitä olen kuullut, niin Joensuussa on asiat ihan hyvin. Lääkäreitä pitäisi olla hyvin saatavilla, niin osasto kuin avo puolellakin. Muutenkin siellä on sitä sotea harjoiteltu, eli jatko osaston jälkeen pitäisi olla jouhevaa avopuolella.
Psykoosi sairaudessa on aika vaikea ennustaa milloin toipuminen alkaa. Tai millon on parempia ja huonompia kausia. Valitettavasti joissain tapauksissa on todella rankkaa löytää sitä toimivaa elämää.
Mikäli homma menee niin "riidanhaluiseksi", niin muistaakseni Joensuusta löytyy myös erilaisia asumisyksiköitä. Voi kuulostaa julmalta, mutta nuorille tarkoitetut yksiköt toimivat yleensä niin, että niissä harjoitellaan itsenäistä elämistä, ehkä vuosi tai kaksi, ja sen jälkeen muutetaan omaan asuntoon.
Ainakin se psykiatrian johtaja on ku Hitler
Avoimen dialogin hoitomallista on myös erinomainen dokumentti YouTubessa. En laita linkkiä koska se saattaa hävitä, mutta löytyy kun googlaa esim. "avoin dialogi youtube". Kannattaa tutustua.
Jos minulle tulisi vakava henkinen kriisi en menisi minnekään muualle kuin Tornioon hoidettavaksi. Harmi vaan ettei Suomessa saa valita hoitopaikkaansa. Tosin jotkut ovat muuttaneetkin sinne, tai siirtäneet kirjansa, jotta pääsevät parempaan hoitoon tai lääkevierotukseen.
"Psykoosisairautta" ei oikeastaan ole olemassakaan, se on pseudotieteellinen ja stigmatisoiva nykyajan huuhaa-termi. On kyllä henkistä kärsimystä, joka ajaa ihmisen osittain pois yhteisestä, jaetusta todellisuudesta, elämään jonkin aikaa ns. omassa maailmassaan. Se on pohjimmiltaan luonnollinen puolustusreaktio elämän ongelmiin, jotka aiheuttavat sietämätöntä sisäistä painetta.
Oletko kokeillut valita paikkaa?
Ihan copypastaa sosiaali ja terveysministerion sivuilta.
"Hoitopaikan valinta
Kiireellistä hoitoa on annettava potilaalle hänen asuinkunnastaan riippumatta. Kiireettömän hoidon hoitopaikan valinnasta säädetään terveydenhuoltolaissa. Vuodesta 2014 alkaen potilaalla on ollut mahdollisuus valita terveysasema ja erikoissairaanhoidon yksikkö kaikista Suomen julkisista terveysasemista ja sairaaloista."
Psykoosisairauksia tunnutaan pidettävän biologiasta kumpuavina sairauksina, joiden on riski vaurioittaa aivoja. Ihminen pitää neuroleptata aineilla välittömästi estääkseen tällaisia vaurioita. Ihminen pitää myös rauhoittaa "ettei hän hypi liikaa kenenkään ihmisen silmille", ole vaaraksi itselleen tai toisille (ironista kyllä myös lääkkeet ja niiden vieroitukset voi puhkaista kärsimyksen tiloja ja lääkehaitat levottomuutta ja aggressiota). Psykoosin määrittely on hiukan lavea mitä se ikinä tarkoittaakaan. Määritelmää voi laajentaa aika helposti niin että kaikenlaiset psykiatrin maailmankuvaan sopimattomat luulot on harhaluuloja ja harhaluuloiset ajatukset siis psykoosia. Psykoottiseksi voidaan laskea kaikenlainen erikoisena, häiritsevänä ja outona pidetty käytös joka pitää väkisin lamata aineilla niin että potilas käyttäytyy normaalisti, ei valita liikaa kärsimyksestään. Mitään biologista testiä ei ole minkään biologisen poikkeaman toteamiseen psykoosissa vaikka hoito on korostuneesti biologista mikä ainakin minun mielestäni tuntuu puoskaroinnilta. Joskus potilaan erikoinen käytös kuten levottomuus voi johtua lääkkeistä itsessään mutta sekään ei estä psykiatriaa näkemästä sitäkin todistusaineistona sille että potilaalla on psykoosi.
Vallalla olevan biologisen psykiatrian tapa hoitaa potilaita on turruttaa heidän oireitaan ja hoitaa heidän aivojaan. Tässä virkistävä poikkeus on avoin dialogi joka on suorastaan virkistävä humaani tuulahdus injektioruiskujen ja aivoista jauhamisen keskellä. Ihminen nähdään muunakin kuin viallisina aivoina ja genetiikkana ja lähtökohta potilaan kohtaamiselle on ihmisläheisempi.
Potilas saa kuulla monenkirjavia selityksiä lääkkeiden tarpeille, mm. vertauksia kuin ne olisi insuliinia diabetekseen mikä on täysi valheellinen ja huono vertaus koska kenenkään kehosta ei puutu neuroleptejä. Ne on sattumalta leikkauksen esilääkityksiksi kehitettyjä aineita joita alettiin käyttää psykoottisten potilaiden hoidossa. Ensin niiden nimi ei ollut todellakaan mikään antipsykootti vaan englanniksi niille oli nimi major tranquillizer mikä kertoo hyvin siitä minkälaisina aineina niitä alunperin pidettiin. Myöhemmin näiden tranquillizerien eli neuroleptien tajuttiin aiheuttavan potilaille pakkoliikkeitä eli tardiivia dyskinesiaa mikä johtuu siitä että ne sotkee kehon välittäjäaineiden normaalia toimintaa. saattaa helposti tulla mielikuvia mieleen omituisiin asentoihin kääntyneistä skitsofreenikoista jotka hytkyy levottomana tai kävelee eestaas. Kannattaisi siis miettiä mitä lääkkeitä heille on syötetty ekana koska ne tekee tuollaista ihmisille. Akatisiaa, pakkoliikkeitä, tardiivia dyskinesiaa. Potilas voi kuulla vertauksen että potilaalla on kemiallinen epätasapaino mitä lääke korjaa mikä on jälleen täysi vale tieteellisesti eikä sitä ole todistettu. Tai että läälkeet ehkäisee aivovauriota mikä on taas aika kauhean vääristelty väite.
Outoa kyllä, kyseiset aineet joiden nähdään auttavan psykoosiin, on yhdistetty esim aivojen kutistumiseen ja liikehäiriöihin mitkä seuraavat dopamiinivälittäjäaineen toiminnan häiritsemisestä. Potilas on myös alttiimpi psykooseille purkaessaan lääkkeen (supersensitivity psychosis). Kognitiivinen toiminta lääkkeillä lamaannutettuna ei välttämättä ole parasta mahdollista. Toki psykiatria pitää tätä usein vain sairauden oireena. Lääkittynä ja erityisesti pitkäkestoisesti lääkittynä myös epätodennäköisemmin palaa työelämään ja kuntoutuu mutta psykiatriassa usko biologisiin keinoihin on vankkumaton. Miksiköhän...
Potilaan lääkkeistä kieltäytymistä tuskin pidetään perusteltuna hurjista haitoista huolimatta. Lääkevastaisuutta pidetään yhtenä hulluuden merkkinä. Miksi kukaan ei haluaisi hoitaa psykoosiaan?
Itseasiassa siihen keksisi aika montakin syytä .
Esim että potilas ei halua altistaa itseään harmeille, pakkoliikkeille, akatisialle(yhteydessä jopa itsemurhiin), tai yksinkertaisesti kokee lääkkeet epämiellyttävinä tai niistä ei ole apua. Psykiatria voi silti painostaa potilasta käyttämään lääkkeitä mikä helposti täyttää väkivallan tunnusmerkit kun heikommassa asemassa olevaa potilasta painostetaan laittamaan kehoonsa jotain sellaista mitä sinne ei kuulu ja turruttamaan kehonsa ja mielensä. Tästä kummunneita traumoja voi sitten käsitellä terveydenhuollossa myöhemmin. Sitä miltä se voi tuntua voi verrata siihen kuin joku pakottaisi sinua ottamaan koronarokotteen ja jos et suostuisi koska et halua riskeerata sen haittoja kehossasi. Jos et ota sitä, tulisi ryhmä hoitajia kimppuusi väkisin injektoiden rokotteen takalistoosi. He vain kokevat että sinä et tiedä mikä sinulle on parasta ja jotta sinut saadaan hoidettua mahdollisimman helposti ja terveydenhuollolle edullisesti rokote on parasta injektoida väkisin. Korona kun voi esim pitkittyessään olla melkoinen kuluerä terveydenhuollolle.
Jos saisit haittaa heitä ei kiinnostaisi. He vain sanoisivat että yleisesti ihmiset saa hyötyä rokotteesta ja siksi sen väkisinanto on oikeutettua.
"Oletko kokeillut valita paikkaa?"´
Vastaus: Toimii kiireettömissä tapauksissa (sairaus kestänyt yli 2 viikkoa) mutta yleensä vain somaattisten sairauksien kohdalla. Psykiatrian potilaana olevat eivät välttämättä saa siirrettyä hoitoaan toiseen sairaanhoitopiiriin pelkällä omalla ilmoituksella, kuten pitäisi. Lain mukaan pitäisi saada, mutta käytännössä ei. Tästä olen saanut tietoa kun kysyin MTKL:n eräältä asiantuntijalta, joka oli puhunut asiasta järjestön juristin kanssa.
Periaatteessa laki on selkeä: hoitopaikka pitäisi voida valita mistä päin Suomea tahansa, kun sairaus on kestänyt yli 2 vk. Siirtoon tarvitaan lääkärin lähete, ja lähetteen voi kirjoittaa julkinen tai yksityinen lääkäri. (Ei siis tarvitse asioida oman alueen julkisella ollenkaan, ellei halua, tarvitaan minimissä vain yksi käynti yksityislääkärillä, joka kirjoittaa lähetteen jatkohoitoa varten.) Sairaanhoitopiireillä on kuitenkin oikeus, jollain verukkeilla joista en tiedä tarkemmin, kieltäytyä joissakin tapauksissa ottamasta potilasta vastaan. Esimerkiksi resurssipula voi olla tällainen. Mielenterveyspotilailla on ollut MTKL:n tietojen mukaan usein vaikeuksia saada siirrettyä hoitoaan toiseen sh-piiriin. Syrjintää tämäkin.
Toisaalta tiedän ainakin joitakin ihmisiä, jotka ovat saaneet siirrettyä avohoidon toiseen sh-piiriin. Siinä on ollut kyse hoidosta, joka ei vaadi paljon resursseja, kuten muutamasta yksittäisestä poliklinikkakäynnistä jotain tiettyä tarkoitusta kuten esim. kuntoutuslausuntoa varten.
Ainoa toimiva keino päästä valitsemaan hoitopaikkansa on siis siirtää kirjansa sinne. Se ei tarkoita välttämättä konkreettista muuttoa, kirjathan voi siirtää esim. PL- osoitteeseen. Näin voi käydä omalta paikkakunnalta muualla hoidossa.
Jos on pitkään pyörinyt psykiatrian rattaissa eikä koe saavansa tarvitsemaansa apua, tämä saattaa olla harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.
Mielenkiintoista.
Tietäisiköhän MTKL onko noissa "siirtoluvuissa" eroja MT-potilaiden ja somaattisen puolen välillä. Koska se olisi sellaista aidompaa syrjintää. Sillä kaikki kyllä tietää kuinka vaikeaa on ollut siirtää omaista lähemmäksi tapaamisten helpottamiseksi.
Mut sit jos aidosta "hoitoshoppailusta" puhutaan, niin senhän joutuu jokainen sitten tekemään yksityisellä.
En tiedä onko tilastoja siitä kuinka paljon sairaanhoitopiirit hylkäävät toisista sh-piireistä tulevien lähetteitä sen mukaan, onko somaattinen vai psykiatrinen lähete. Sain MTKL:stä kuitenkin sen kuvan, että psykiatristen lähetteiden hylkääminen esim. resurssipulaan vedoten olisi yleistä.
Lähetteen hylkäämisestä voi toki valittaa (jonnekin), mutta sehän on pitkä tie, ja harvalla mt-ongelmista kärsivällä on siihen voimia ja osaamistakaan. Potilasasiamies voisi kuitenkin auttaa.
Somaattisissa sairauksissa olen itse reissannut toiseen sairaanhoitopiirin jo muutaman kerran, parin eri vaivan kanssa. Hyvin on mennyt. Hoitoonpääsy on ollut yhtä nopeaa tai nopeampaa kuin omalla alueella ja hoitoon olen ollut tyytyväinen. Tosin hoitoni ovat olleet lyhyehköjä ja kertaluonteisia, eivät ole edellyttäneet esim. pitkäaikaista sairaalahoitoa, johon kuluisi runsaasti kunnan resursseja.
Hoitopaikan valintaahan suorastaan mainostetaan nykyään. Sh-piirit miltei kilpailevat osaamisellaan eri sairauksien hoidossa, ainakin jos katsoo niiden sivuja. Joidenkin sivuilla kerrotaan, että heille tullaan hoitoon tietyille erikoisaloille muualtakin Suomesta, koska heillä on siinä paras osaaminen. Tuntuu siis siltä, kuin somaattisella puolella olisi nykyään julkisella sektorilla ihan oikea, yksityissektoriin verrattava shoppailumahdollisuus paikkakunnan valintamahdollisuuden muodossa. ... STM:n sivuilla on opas hoitopaikan valintaan, löytyy googlaamalla "hoitopaikan valinta."
A. Kuka teki psykoosi diaknoosin? Millaisessa yhteydessä? Kehon kipujen valittelun yhteydessä tehtyjä psykoosi diaknooseja ei pidä uskoa kenenkään, ei ainakaan joensuun, jossa on puhdas sadistinen johto.
Minunkin päänsärystä tekivät heti psykoosi diaknoosin, ja lähin saman tien ulos ymmärtäen että jokainen valtion aloitteesta (ei omaisten) tekemä hullun paprut on valhe.. Ja äkkiä yksityiselle ja se päänsärky oli aivokasvain.
Traumat sieltä joensuusta julkiselta jää yhdelle ja toiselle, ihan psykoppaatteja ne on haukkumaan sadisminsa janoon ihan tuntemattomia ihmisiä mielisairaaksi,
Psykoosia muka, jos hän osaa kotiin. Hänellä ei ole psykoosia.
Riidan haluisuus voi tulla siitä että jos nää valkotakit ovat akitoineet sinut uskomaan heitä ja saaneet sinut halveeraamaan näiden akitoimana läheisiäsi, silloin läheisten on pakko katkaista välit sinuun,
Mutta äkäisyys voi olla vain pahaa oloa ja pettymystä (ei takuu varmasti ole psykoosin merkki) johonkin jota hän kertoo kehen luottaa.
Psykoosi, skitsofrenia ja kaikki mielisaoöiraus termit ovat ainoastaan kielikuvia, eli joku panee kielensä siihen asentoon että sanoo toista psykoottiseksi, vaikka tohtori, se ei tarkoita että kysisiä mielitauteja olisi olemassa.
Euroja siinä kerätään pillereillä ja koululääketieteen tohtorit on opetettu vainoharhaiseksi näkemään mielosairauksia kaikkialla kuin Stalin agentteja, se on heidän vainoharhaa.
Yleensä niillä yksilöillä ei ole psykoosia, mutta koulu lääketieteellä on € psykoosi, eli heidän on tehtävä tauteja ihmisten näkymättömälle sisimmälle saadakseen pilleri € apteekkareille ja itselleen, tämän bisneksen teko pakottaa koululääketieteen opettamaan tohtorit vainoharhaiseksi näkemään mielosairauksia kehon kivuissa missä vaan, koululääketoedehän siinä on vainoharhainen hullu, eikä se yksilö.
1.pakkolääkitystä älä siedä.
Sillä jokaisen ihmisen keho on hänen omansa ja se joka väkisin injektoi hermomyrkkyjä on barbaari, koska ei kunnioita toisen kehon koskemattomuutta.
Pakkolääkituäys on rankaisu muoto, jossa tehdään myrlyillå niin paksu kemiallinen epätasapaino, että näkyy turvotuksena kilometrin päähän.
Älä usko satusetä, jotka uskoo että maksaa, munuaisia ja haimaa myrkyttämällä näkymätön sisin paranee taudeista, joita siellä ei ole.
Pakkolääkityksestä jää läheisellesi lopun ikäiset kärsimykset eli traumat.
Jos valkotakki valehtelee että hänellä on kemiallinen epätasapaino, pyydä valkotakilta labra näyte siitä, jota heillä ei ole, he puhtaasti jopa valehtelee että näkymättömän sisimmän taudit on geneettisiä, ja tasan tarkkaan tiedät että kenkään näkymättömästä sisimmästå ei ole geenibiobsiaa kukaan koskaan ottanut, ne on satuja.
Tajua se että koululääketiede on hyvin yliviisas, näkee ja leimaa toisten näkymättömiä sisimpiå, näkee tauteja näkymättömässä sisimmässä.
Leimaaja on aina ihmisoikeus rikollinen.
Anna läheisesi olla ärtysä jos ja kun hänellä on paha olla, ei siihen psykiatria tarvita eikä se ole psykoosia, eikä mitään,
Mutta jos hän on fyysisesti agressiivinen että pelkäät ja vapiset silloin pakkolääkitys pariksi vuorokaudeksi on hyväksyttävää.
Täällä on tuhansia joista koululääketiede on yrittänyt valheillaan tehdä pilleri orjaa ja ei oo mitään tautia ja muita psykiatria on suoraan sanottuna leimoineen ammatti, josta innostuu sadistiset persoonat, joten jos läheisesi ei ole agressiivinen ja osaa kauppaan ja kotiin hae hänet pois psykiatrien kidutuksesta, ja et ota tosissaan psykiatrien leimoja etkä tule vainoharhaiseksi lähimmäisesi takkkailijaksi, joka näkee kahvikupin nostotavassa psykoosia ja mielosairauksia kuten big pharma opettaa näkemään €€€ takia, joten jäitä hattuun ja tyttö kotiin ja älä anna leimata lastasi, koska silloin teet maapallon pahimman virheen.
Älä usko satusetä. Piste.
"Älä usko satusetä, jotka uskoo että maksaa, munuaisia ja haimaa myrkyttämällä näkymätön sisin paranee taudeista, joita siellä ei ole."
Pidän esitystavastasi (ja olet oikeassa). AnonyymiTänään 08:08
Varo sie tyttöös leimareilta, sillä jos hänet leimataan psykoottisksi, sinulla pitää olla paksu lompakko maksaa kaikki hänen terveyden hoito myöhemmin yksityisesti, sillä siitä paikasta julkiselta tyttösi ei tule saamaan koskaan terveyden hoitoa, valitettavasti leima estää tutkimukset ja vaikka aivokasvain tulisi jouvut maksaan tutkimukset ja hoidon itse.
Leimattu tyttö ei saa älykkyyttään vastaavaa työ tai opiskelu paikkaa, leima on vielä kuoleman jälkeen 100 vuotta voimassa.
Leimaaja siinä on usein vain koululääketieteen liikelaitoksen kasvatti ja heidän tehtävä on myydä max määrä pillreitä (kela maksaa) ja ne pillerit tekee sellasen kemiallisen epätasapainon, ärtyisyyttä, masennusta sekavuutta, psykoosia, tekee juuri neuroleptit, jossa dobamiini suljetaan, joka on vitaali aine ja tohtorit sulkee sen neuroleptein, josta tulee krooninen masennus - kemiallinen Parkinson tauti, vapina, hidas liikunta, hidas reagointi oppimisessa ja toimissa, eli lapsestasi tehdään pilleri zombi ja raha kulkee kelalta apteekkareille ja lääketehtaan kautta tohtoreille, joille lapsesi on arvoton "leimattu" kauppatavara.
Samaa mieltä t: lääkkeitä vuosikymmenet kaihtanut ja minimoinut
En ole itse opiskellut Joensuussa, mutta kerran vastaavista kokemuksistani. Sairastuin itse psyykkisesti yliopisto-opintojen alkuvaiheessa, joka on henkisesti vaativaa aikaa. Pystyin vähitellen jatkamaan opiskelua, siirtymään työelämään ja perustamaan perheen. Pärjään lääkkeittä hyvin, kun olen onnistunut välttämään jatkuvaa stressiä.
Pysyvää leimaa muihin kuin terveydenhoidon papereihin psyykkisestä sairaudesta ei välttämättä jää, ellei itse pidä asiaa esillä tai oireet eivät ole silmiinpistävät. Muinainen skitsofreniadiagnoosini ei ole noussut esiin. Niin sanotusti terveitäkin on moneen junaan.
Hoitosysteemit ovat varmasti kehittyneet siitä, kun itse podin vaikeita henkisiä ongelmia. Nykyäänkin lienee sitä ongelmaa, että seuranta puuttuu. Lääkärit ilmeisesti määräävät avohoidossa vuodesta toiseen samaa lääkettä ilman sen kummempaa kosketusta potilaaseen saati että tekisivät aktiivisia kuntoutustoimenpiteitä.