Muuttui pääsiäinen suruksi. Isä teho-osastolla.
Ei aina ole iloisuutta
50++
5378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun näin isäni pääsiäisenä kumarassa kulkevana,laihtuneena,ja huomattavasti viime näkemästä vanhentuneena - valtasi hätä mieleni...
Mun oma isä,kaikkensa tehneenä,paljon kokeneena,elämänsä viimeisillä vuosilla varovasti köpöttäen,housut henkseleillä kiinni,silmissä outo katse - mieleni valtasi kauhea suru...
Niin varmaan sullakin,yritä kuitenkin ajatella että kaikki me täältä kerran lähdemme,emmekä voi pidätellä rakkaimpiamme kauempaa kuin on suotu...
niin vaikeeta kuin se onkin.
Koeta jaksaa..
Isä sai sydämentahdistimen, mutta nestettä kertyy puoli kiloa päivässä ja tarvitsee lisähappea.Eilen ei jaksanut katsoa edes televisiota.Onneksi veljen tyttö 26 v. on töissä siellä ja käy katsomassa kun kiireiltään ehtii.Nyt myös opiskelukaverit, jotka valmistuivat sairaanhoitajiksi keväällä ovat alkaneet käydä tervehtimässä. Äiti on joka päivä syöttämässä ja yrittänyt piristää isää.
Äitini on 92-vuotias eikä minua tunne. On mielettömän paha olla hänen takiaan.
Ihmettelen aloituksia, joissa halutaan vain iloisuutta; elämään kun sisältyy niin paljon muuta.
hyvin hätäsi ja pahan mielesi, olen pahoillani puolestasi.
Vieläkin välillä surun musta möykky valtaa mieleni, kun muistan isän joutumisen sairaalaan, jolle matkalle hän sitten jäikin.
Nyt jo ajattelen niin, että oli vain hyvä kun hän pääsi niin armollisesti pois, eikä tarvinnut olla kauaa jossain terveyskeskuksen vuodeosastoilla.
Olisin vain halunnut olle lähellä hänen kuolinhetkellään, siitä vain jäi pahamieli pitkäksi aikaa.
Voimia sinulle..
Teille kaikille. Tuntuu niin hyvälle tietää, etten ole ainoa,joka joutuu ja on joutunut elämään tämän vaikean elämänvaiheen läpi.