Äkäinen eskari

Meillä on myös eskarissa oleva vilkas poika, joka onkin nykyään kiukkunen ja vilkas.
Jokaista asiaa täytyy kehottaa tekemään useita kertoja, suuttuu pienistäkin asioista ja tosiaankin voisi luulla, että murrosikähän hänellä on.

Asiasta on puhuttu hyvällä ja pahalla, mutta aina tuntuu unohtuvan. Hän osaa kyllä pyytää anteeksi tekojaan/sanojaan, mutta parin tunnin päästä saattaa tilanne olla taas päällä.

Itse olen myös tosi uupunut jatkuvaan kiukutteluun ja huolestuttaa, mistä tämmöinen johtuu.
Olenkin päättänyt ottaa yhteyttä neuvolaan, jospa sieltä saisimme jotain apua asiaan.

kaksi eskarilaista.Napina,jankkaaminen ja riitely alkaa heti aamusta useimmiten.
Riitaa yritetään saada aikaseksi olemattomastakin asiasta jos ovat sillä tuulella.
Joskus on toki hyviäkin päiviä mutta tuo eskari-ikä tuntuu olevan tosi kokeilun aikaa,mitä sitä saikaan tehdä ja mitä ei,venytetään vanhempien pinnaa ihan toden teolla.
Pidä vaan tiukat säännöt ja jos ei puhe mene perille vaan ränkytys,kiusanteko tms jatkuu niin "arestituolissa" rauhoittuminen on ollut meillä ainakin ihan suht toimiva keino.
Niin on jotkut sanonu että tuon ikäisillä on se eka murrosikä,meillä on vielä yksi (oikea)murrosikäinen ja yksi pian tulossa ihanaan teini-ikään:)Hullunmyllyä riittää!

Kuulostaa hyvin tutulta. Meillä myös eskari-ikäinen poika, jonka kanssa otetaan yhteen päivittäin. Muutenkin hän on ollut vähän kovapäinen ihan pienestä asti ja ei tahdo uskoa sillä kymmenennelläkään sanomisella vielä mitään... Kaipa se kuuluu tuohon ikään. Kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyttä... säännöt kuitenkin pidetään kotona joista ei lipsuta ja täytyy sanoa että vaikka miten yrittää olla itse hermostumatta niin kyllä täällä huuto raikaa puolin ja toisin välillä, eikä sille voi mitään!

Meilläkin oli tytön kohdalla samoin. Sitä jatkui ekaluokallekin, mutta silloin syyksi löytyi oppimisvaikeudet, hän oli turhautunut ja masentunut kun ei pysynyt muiden tahdissa.
En todellakaan tarkoita että teillä olisi niin, vaan luulen että se kuuluu siihen ikään. Ja onhan eskarissa paljon uutta ja vaativaa, niin että luulen että lapset ovat silloin hiukan väsyneitä ja tietotulvasta ymmällään ja sekin aiheuttaa kiukkua. Meillä on kyllä tyttö edelleenkin päättäväinen ja lujatahtoinen.
Tälläisillä lapsilla on varmaan enemmän näitä kiukunpuuskia ja uhmaiän kaltaisia aikoja..?

Meillä tyttö oli eskari-ikäisenä täynnä kiukkupuuskia. Ne meni ohi. Joskin ovat taas palanneet kun esimurkkuus pistää esiin. Huomasin että suurin osa sen aikaisista kiukuista johtui väsymyksestä. Tyttö oli pääsääntöisesti kotona ennen eskarin alkua ja kai tästä johtuen viisi päivää eskaria oli liikaa. Vähensimme kolmeen päivään viikossa ja jos itsestä tuntui niin sai mennä useammin.
Joskus tuntuu että eskarin vapaaehtoisuus on täysin unohtunut. Pitää aina muistaa että tämän ikäisillä lapsilla vaikuttaa paljon se onko syntynyt alku vai loppuvuodesta. Jaksaako lapsi vielä keskittyä ja istua oppitunnin verran paikallaan ja kuunnella opetusta. Eskarihan on oppimista leikin ohella, mutta koulumaisuuttakin siitä löytyy.
Nukkumaanmenoajat ja rauhalliset iltarutiinit ovat myös tärkeitä jaksamisen kannalta.
Ei muuta kuin kärsivällisyyttä kehiin, joskus ne ipanat toivon mukaan vielä kiittää säännöistä, komennoista ja pitkistä pinnoista.

Tutulta kuulostaa!
Meillä lapset ovat kylläkin vasta nyt alkuvuodesta täyttäneet tuon kuusi vuotta, joten eskari on edessä ensi syksynä!
Toivottavasti tämä ei kovin paljon pahene tästä, siinä vaiheessa saattaa nimittäin äitikin taantua teiniksi!

Meidän eskari 6 v. poika käyttäytyy samoin. Olen sitä mieltä, että pikkumurkku on nyt menossa.

Olemme sopineet, että herra menee omaan huoneeseensa aina välillä vetämään henkeä ja itkemään ja raivoamaan isekseen. Jos ei kiinnitä mielenilmaisuihin hirveästi huomiota, ne menevät nopeammin ohi.

Jaksoa tarvitaan.....

terv. maya

Kannattaisi käydä neuvolassa tai vastaavassa, koska syynä voi olla ylivilkkaus tai Toureten-oireyhtymä
tai joku muu vastaava. Olisi hyvä saada terapiaan aikoinaaan. Itselläni ex-vaimo esti kyseisen hoidon.

Enpä osaa sanoa muuta kuin tuttua on meidänkin perheessä, pikkusisko on kohta neljä. Isoveli kiusaa siskoaan ja itkettää häntä monesti päivässä. Lisäksi mulla ja miehellä on hermot mennyt sata kertaa päivässä, alkaen todellakin heti aamusta ja päättyen nukkumaan menoon. Herra ei laittaisi itse päälleen yövaatteitakaan,
huh huh, toivottavasti tämäkin uhmaikä menee pian ohi.

meillä oli sama juttu. eskari-iässä lapsesta tuli ihan kamala. kömpelökin kaiken lisäksi, mutta muutenkin ihan hirvittävä ja minun voimavaroja koetteleva. se meni ohi kun koulu alkoi.
kuulin sitten jälkeenpäin, että esikouluikä on verrattavissa murrosikään. voi kunpa joku olisi minulle sen silloin aikoinaan sanonut!! joten kerron sen sinulle ja muillekin.

lapsesta saattaa tulla myös motorisesti kömpelö ja just tommonen murkun kaltainen hermoilija, riidanhaluinen kiukkupussi jolle mikään ei ole hyvin ja joka päivä on aamusta iltaan pelkkää riitaa, kiukuttelua, valitusta, mikään ei ole hyvin, mikään ei kelpaa, vaikka miten yrittäisi itse olla kiva ja mukava.

en tiedä miten lapsen kanssa pärjäisi. en osaa antaa neuvoja. ehkä vaan itse pitäisi olla karjumatta - menemättä mukaan. yrittää, ettei menetä malttiaan. lapsen kanssa voi tietty jutella huonosta käytöksestä. Oma muksuni ei osannut kertoa koskaan syytä. ei ole näin jälkeenpäinkään osannut kertoa syytä tiettyihin yksittäistapahtumiin.

hyvä sääntö olisi, ettei vihaisina ja riidoissa mennä nukkumaan. aurinko ei saa laskea riidan ylle. eli viimeistään illalla ennen nukkumaanmenoa tilanne rauhoittuisi, oltaisi hetki yhdessä ja voisi kertoa, että tykkää lapsesta kovasti vaikka tästä jo iso onkin tullut.
huomiota ja syliä ja pienenä olemista lapsi varmaan myös yhä kaipaa, muttei tohdi esim. syliin tulla. ???

luepa viestini kouluvalmiustutkimuseen.Kyllähän se ottaa pattiin kun ensin saa olla vapaasti äidin kans kotona ja sit yhtäkkiä pannaankin sellaiset rajat että korvissa soi.Stressaa se vähempikin lasta.herkempää vielä enemmän.ja jos vielä pikkusisko saa jäädä äidin kans kotiin niin sehän on suoranaista rääkkäystä.tyttö karkasi kotiin päiväkodista kun ei sietänyt sitä.hänen paikkaa ei vie muut.haluaa olla auringon alla.

Olipa mieltä ylentävää lukea, että jollain muullakin menee hermot eskarilaiseen:) Itselläni oli aina kuvitelma siitä kuinka "helppo" melkein koululainen jo on...Ja katin kontit!!! Mietin ihan samaa tuosta murrosiästä juuri eilen, kun ovi todella taas kerran lämähti nenukkaan...eikö sen pitäisi alkaa vasta vuosien päästä..
Pienemmät sisarukset ärsyttää ja on tyhmiä jotka sotkee kaiken,välillä nyrkki heiluu kun on oikein paha päivä...huh huh. Siis todella tiedän mistä puhut ja jaksamista teille!! Ehkä se siitä ajan kanssa...