Jäähyväiset Lemmenjoelle: Floridan aarrelaivat odottavat

Pari tuntia mietittyään tehtiin päätös.
Annetaan isännälle kottikärryt ja lapiot.
Ne saavat riittää korvaukseksi, sillä eihän tässä toisetkaan päässeet rikastumaan.
Sitten siirryttiin asiaan eli Floridan aarrelaivojen etsintään.
Tuolit ja pöytä kaivettiin kärrystä ja kolmikko istui pohtimaan tilannetta.

Hetken kuluttua Räjähtänyt loikkasi takajaloilleen kuin peräruiskeen saanut härkäsammakko:
"Jumprehuiti! Tsat tsat tsaa! Halitulijallaa!
Googlasin juuri älykännykälläni Motonetin tarjouksia.
Siellä on nyt 11 kilon nestekaasupullo, kumiletku ja alipaineensäädin eli Regulaattori alennuksella.
Ostetaan meille jokaiselle vehkeet ja lähdetään sinne Floridaan!"

Ylermi tuijotti häntä kuin Vatikaanin Valinnan kassaneiti nähdessään Paavin tunkemassa tarjousnakkeja kaapunsa alle.
Hän tokaisi pilkallisesti:
"Kele! Tana! Hulluko olet?
Kyllähän...krööh...yleensä sukellushommissa käytetään Happi-Kaasua.
Eikä mitään halvatun Neste-Kaasua!"

Nyt puolestaan Räjähtänyt veti pavut sieraimeensa ja tuhahti:
"Tsot tsot, vanha hassu aromurmeli!
Sukeltajat käyttävät tietääkseni kaasuseosta ja mitä muuta tuo nestekaasu muka on?
Nestettä ja kaasua!
Kyllä minä sen entisenä taistelusukeltajana hyvin tiedän."

Tämä olikin aivan uusi tieto Maarialle.
"Junkernaut!
Oletko sinä ollut taistelusukeltajana?
Ei kyllä yllätä yhtään, sillä olthan aina tehnyt mitä haluat ja me muut, mitä osaamme."
Epäuskoinen ilme paistoi Ylermin kasvoilla.

"Jaa...krööh...krööh...hym ja hym...Oletko nyt ihan tosissasi?"
Räjähtänyt oli pitkään vaiti oman erinomaisuutensa mykistämänä.
Sitten hän sanoi:
"Jees! Jees! Ja kuuluin vieläpä siihen parhaaseen A-ryhmään, joka oli mukana suuressa Hollandian maihinnousussa!
Ja sitten Pohjanlahdella upotettiin ruotsalaisia sukellusveneitä sillä tavalla, että käytiin koputtamassa jonkun hytin ikkinaan.
Sisälläolija aukaisi aina sen nähdäkseen, että kuka se siellä koputtelee."

Maaria tuijotti häntä kuin kaksoset saanutta nunnaa ja imeskeli ikeniään, kun toinen vielä jatkoi:
"Ja monta venettä ruotsalaiset upottivat ihan itse!
Kun sukellusvene oli pitkällä komennuksella, niin joka kerta oli mukana ainakin yksi löyhäpäinen matruusi, joka halusi pestä likaiset vaatteensa.
Aukaisi hyttinsä pyöreän ikkunan, kun luuli sitä pesukoneen luukuksi!
Voe helevettiläinen...!"

Nyt Maaria ryysti ilmaa sieraimet soikeina ja kivahti:
"Jävla propaganda!
Tuo oli kyllä ihan keksitty juttu!
Ei kai ne nyt kylmällä merivedellä olisi vaatteitaan pesseet?
Joo-o! Eppäilenpä tuota..."

Monien jahkailujen jälkeen lyötiin suunnitelma lukkoon:
Kesällä Floridaan ja upporikkaina takaisin!
Loppuu tarjousmakkaran ja kaurapuuron syönti!
JEE!

Sovittiin, että Ylermi vuokraa isot kuomukärryt, joihin mahtuu mennessä kaikki sukellusvarusteet ja tulomatkaa varten täytyy hankea kaupasta tyhjiä banaanilaatikoita aarrelöydön pakkaamiseksi.
Sitten vain tavarat takaisin kärryn kyytiin ja huuhdontavälineet jätettiin valtauksen reunalle.
Sinisen pakokaasupilven saattelemana poistui retkue leirialueelta.

Valtauksella vallitsi täysi hiljaisuus.
Hetken kuluttua ilmestyi joenmutkan takaa ympärilleen pälyilevä mies.
Hän ihmetteli tyhjää huuhdontapaikkaa ja huomasi sitten kumollaan olevat kuhmuiset kottikärryt ja niihin nojaavat lapiot.
Jopa muovinen huuhdontavaskooli oli jätetty kärryn päälle.

Tavaroisen viereen oli pystytetty miehenkorkuinen keppi, jossa oli iso pahvinpala kuin lippuna.
Miehen mentyä lähemmäksi, hän näki Ylermin aikoinaan Valituista Paloista voittamalla kuulakärkikynällä raapustetun viestin.

-Törö törö, Lapin-Äijä!
Meille sattui viime yönä paha häverikki ja vakava takaisku.
Joukko tuntemattomia Ammatti-Varastelijoita vei kaiken huuhtomamme mullan.
Lähdettiin tästä kotio kohti!
Korvauksena osakkuudestasi voit pitää nämä korkealuokkaiset mullanhuuhtomisvälineet.
Meillä on jo valmiina Uusi-Projekti:
Lähdemme seuraavaksi Aarrelaivoja etsimään!

Pahvilapun toisellekin puolelle oli Ylermi kirjoitellut.
-Ei muistella pahalla, vaikka mitään isompia osinkoja ei nyt ollut jaossa!
Lämpimästi Tervehtien: FES-Company eli Floridan Eliitti Sukeltajat.

P.S Ei kai se haittaa, vaikka kärräsimme multapitoista maa-ainesta hiukan töyrään yläpuolelta?

Isäntä vilkaisi vastarannalle.
Hän tempaisi viestikepin maasta ja linkosi sen kuin keihäänheiton karsinnoissa kauas metsään.
Kottikärryt ja 3 lapiota saivat saman kohtalon.
Sitten mies riensi puolijuoksua alas joelle ja yli kahlattuaan hän kiipesi rinnettä ylös.

Ylös päästyään hän jähmettyi paikoilleen ja lasittunein katsein tuijotti eteensä avautunutta, saatanallista näkymää.
Edellisenä syksynä raivattu, kovaa työtä ja paljon rahaa vaatinut perunapelto oli kuin sinne iskeytyneen, kymmenmetrisen meteoriitin jäljiltä.
Isäntä seisoi kauan aikaa täysin liikkumattomana.

Lopulta hän vajosi hitaasti polvilleen.
Voimattomat käsivarret kohosivat kohti yläilmoja ja epäuskoinen, itkunsekainen parkaisu kiiri ilmoille:
"VOE VITHU!"