En ymmärrä tätä nykyajatusta jossa kaikkeen pitää olla helppo, nopea ja tehokas ratkaisu. Helppo ja nopea ratkaisu ei ole pitkällä aikavälillä hyvä, koska se ohittaa ratkaisevassa määrin tärkeitä etappeja tai vaiheita jotka ovat oleellisia kokonaisuuden kannalta. Olen huomannut että tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka jonka sinne teemme. Siksi ajatus aivokemioiden muokkaamisesta lääkkein on vähintäänkin yksinkertainen. On paljon tekijöitä joilla on vaikutusta psyykkeen horjumiseen. Esimerkkinä otan nyt ihan erityisherkkyyden joka ei ole vielä diagnoosi (onneksi). Erityisherkän hermosto ja käsittelytapa voi kuormittaa paljon ihmistä. On traumaattisia tapahtumia ja paljon muita yhteyksiä jotka aiheuttavat häiriötä ihmisen käyttäytymiseen ja tiedonkäsittelyyn. Herkkyys on ominaisuus jonka kanssa tulisi opetella elämään vaientamatta sitä. En ihmettele yhtään kun raskaansarjan lääkityksellä oleva sanoo menettäneensä yhteyden entiseen minäänsä tai tuntee olrvansa ihmisen kuori. Psykiatreilta toivoisin vastaanottavuutta eri näkökantojen pohdiskeluun ilman hyökkäystä. Useiden näkökantojen avulla saamme paremman kuvan aiheesta kun vaan oman nassukan peilailulla.
Helpoin tie ei ole paras tie..
Anonyymi
2372
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ainakaan minä en halua kokea olevani häiriö joka täytyy lääkitä muottiin sopivaksi.
€€€€€€€ business psykiatria on A sta Ö hön.
Jos joku kokee itsensä olevan " häiriö " niin lääkkeet eivät saisi olla hoitomuotona lainkaan.
Lääkkeet eivät paranna tilannetta, ennemminkin huonontavat.
Sinä, joka et ole koskaan elättänyt itseäsi, vaan elät yhteiskunnan tuilla ja valitat uhrina: sinulla ei ole relevanttia mielipidettä asiaan. 40 vuotias yliherkkä lapsi, kuka sitä jaksaa yhtään ylimääräistä?
Kaikki ei tyydy tuollaiseen pieneen elämään, vaan haluaa oikea elämän ja tasapainoisen ja hyvän mielenterveyden.
Koen elämäni oikein rikkaaksi:) On hyvä saada noin kypsän ihmisen mielipide vaikka arvojasi en jaakkaan. Tsemppiä valitsemallasi tiellä.
Niin kaikki ei voi olla menestyjiä. Siihen tarvitaan älyä ja rohkeutta.
Miten sinä määrittelet oikean elämän? Mitä suurta ja merkittävää olet tehnyt?
Minä elän yhteiskunnan tuilla, eikä minulla ole siitä mitään valittamista. Miksi en eläisi, kun siihen on mahdollisuus? Töissä jouduin istumaan ja pyörittelemään peukaloita , kun siitä maksettiin, vaikka minulla olisi ollut paljon oikeatakin tekemistä.
"Sinä, joka et ole koskaan elättänyt itseäsi, vaan elät yhteiskunnan tuilla ja valitat uhrina: "
Oletko kateellinen? - eri kommentoija
"Niin kaikki ei voi olla menestyjiä. Siihen tarvitaan älyä ja rohkeutta."
Vaikutat kateelliselta ja katkeralta ihmiseltä. Tulee paha olo puolestasi; olet varmaan jäänyt lapsena paljon vaille siitä rakkaudesta, jonka olisit ansainnut, ja ehkä myös aineellisia asioita.
Syliä.
Enkä sano tätä pilkalla.
PS. Aloitus oli hyvä.
- anon. 05.01.2021 17:02
Voi sinua! Vastaaminen omiin viesteihin on hölmöä.
En ymmärrä mistä päättelit aloittajan olevan 40 v yhteiskunnan elätti. Ei aloituksessa mitään tuollaista lue.
-sivusta tämä
Jonne 15 v. on löytänyt internetin 😝
Yleensä ne on. Eivät itse uskalla elää, vaan huutelevat suuna päänä ikivanhoja mantroja, koska haluavat itse uskoa niihin.
Aika yleistävä käsitys. Enkä tajua miten tästäkin voi vetää herneen nenään. Monikin voisi harrastaa tuota itsetutkiskelua. Narsismista ja oman navan tuijottelusta voisin kirjoittaa pari sanaa mutta en haluaisi lähteä siihen. Toki voit itse lukea. Kaikki eivät ole valmiita itsereflektioon. Veikkaanpa että olet kovin nuori.
Ja ihmisistä puhuttaessa olisi suotavaa puhua he. Jopa eläimillekkin nykyisin toivotaan näin. Voithan korjata asian jos haluat.
Minä olen yliherkkä ja julkis terveyden pahasti traumatisoima, koska herkkä ei kestä esim. Psykiatrian julmaa ja suoraan sanottuna Sadismiin perustuvia kidutus kääytäntöjä lainkaan, vaan hän traumatisoituu välittömästi eka psykiatrin tungetateleusta esim, psykiatrisoi tappavaa aivokalvon tulehdusta, jonka takia tutkimattomia hmisiä viedään vankilamaisiin oloihin.. Ainoastaan psykopaatti selviää niistä ilman traumoja. Tiedän kokemuksesta.
Olen muuten koko ikäni elättänyt yrittäjänä itseni, toki julkis terveyden tekemät post traumaattinen stressi iskee väliin ja silloin alkaa tupakka käräytä vaikka muulloin en polta ja ajan autolla sata km. Vain miettien miksi julkis terveys teki niin, mikä oli se rikos jonka olin tehnyt että aivokalvon tulehdus oireista tehtiin hullun paprut ja vietiin vankilaa pahempiin siivili vankilaan päänsärystä. Ja post traumaattinen stressi kestää 2 viikkoa.
Ei sielultaan sivistynyt herkkä ihminen kestä em. brutalismia traumatisoitumatta.
Tämän viestin esivalta poistaa 20 Min. Sisällä kuten kaikki julkista tai psykiatriaa kritisoivat mielipiteet.
Hoitovirheitä varten on ihan omat kanavansa. Toivotan vain voimia käyttämään niitä.
Näin on sielultaan sivistynyt herkkä ihminen ei kestä brutaaleja juttuja traumatisoitumatta,
"ppughhjjjj"
kaikki eivät tienaa miljoonia.. silti elämä voi olla mielekästä..tasapainoinen elämä, ihmiset, eläimet , luonto ..ja mielekäs tekeminen..itse kullekkin säädylle..
Lukekaa medikalisaatiokriittistä materiaalia. Lääkekeskeinen näkemys esim. masennuksen hoidossa olettaa, että masennus on jokin diabeteksen kaltainen häiriö, joka korjautuu pillerillä (todellisuudessa edes diabeteksen hoidossa ei riitä pelkät pillerit tai injektiot, mutta niillä sitäkin vain hoidetaan).
Ennen depressiokäsitteen keksimistä eri maissa oli paljon nykyistä toimivampia menetelmiä masennuksen hoidossa. Näissä otettiin laajasti huomioon mm. ihmisen sosiaaliseen elämään liittyvä puoli. Eli toisin sanoen myös omaiset otettiin hoitoon mukaan. Depressiotermin lanseeraamisen jälkeen ylikansalliset firmat saivat kaikki globaalisti uskomaan, että masennuksen hoito on pilleri. Siitä seurasi hoidon laadun heikkeneminen, potilaan leimaaminen ja potilaan eristäminen tai eristäytyminen.
Lääkkeiden sivuvaikutukset ongelma.
Valehtelisin jos väittäisin, etten olisi halunnut päästä elämästäni helpommalla.
Aika monikin miettii varmaan joskus samalla tavalla, että olisi ollut mukavaa päästä helpommalla.
Itse olen myös samaa mieltä, vaikeimman kautta on tullut mentyä, mutta onneksi nykyään on vähän paremmin.
Ajattelen myös että vaikka on ollut vaikeaa aiemmin, niin menneisyyden ei tarvitse antaa muokata tulevaa.
Välillä menee paremmin ja välillä huonommin, sellaista ihmiselämä on.
Paljon on kiinni siitä miten kaiken antaa vaikuttaa omaan elämään, vai antaako vaikuttaa.