Haluan kertoa tarinani täällä, kärsin mieheni haluttomuudesta pari vuotta. Olimme kolmekymppisiä ja olleet yhdessä neljä vuotta. Seksielämä ei ollut koskaan ollut kovin kummoista, minä olin meistä se joka oli aina enemmän kiinnostunut seksistä. Mies oli enemmän sellainen kerran kahdessa viikossa peiton alla pimeässä -tyyppinen.
Mieheni totaalinen haluttomuus alkoi kun aloin odottaa lastamme. Mieheni oli muuten hyvä ja ihana mies, hoiti kotia ja lasta. Hän kertoi että häntä ei ole koskaan seksi niin hirveästi kiinnostanut eikä hän halua usein. Hän ei myöskään halunnut kokeilla mitään uutta tai piristävää. Mieheni oli erittäin uraorientoitunut ja työ merkitsi hänelle tosi paljon - teki pitkää päivää.
Asiaa vatvotiin joka suunnalta ja moneen kertaan, puhuttiin, tapeltiin, itkettiin jne...kaikki mahdollinen..mutta aina sama vastaus kun ei vaan kiinnosta ja piste! Oma naisellisuuteni ja seksuaalisuuteni oli ihan pakkasen puolella..en uskaltanut tehdä enää minkäänsorttista aloitetta sinnepäinkään.
Suljin itsestäni kaiken seksuaalisuuden pois - uskottelin itselleni etten tarvitse enkä halua seksiä. Perhe-elämä oli hyvää ja tasapainoista. Pettämään en halunnut lähteä, rakastin miestäni todella paljon. Uskomattoman nöyryyttävää oli kyllä tulla jatkuvasti torjutuksi rakastamansa miehen taholta..naisena murenin pirstaleiksi. Heitin hyvästit kolmekymppisenä kaikelle seksille, hyväilyille, aistillisuudelle. Ajattelin että minun täytyy lapseni ja perheeni takia pystyä luopumaan omist haluista, tarpeista ja toiveista.
MUTTA sitten tapahtui jotain...Sain mieheni kiinni pettämisestä! Hänen suhteensa oli kestänyt jo pari kuukautta. Se oli minun ulospääsyni vaikka kauhea järkytys olikin. Minä en olisi ikinä pystynyt jättämään tai pettämään miestäni, mutta nyt oli hyvä syy erota. Ja se kannatti. Alkuvaikeuksien jälkeen olen nyt löytänyt ihanan miehen elämääni joka ymmärtää edellisen suhteeni aiheuttamat haavat seksuaalisuuden alueella. Tämä mies on valmis niitä pikkuhiljaa paikkailemaan ja johdattamaan minut taas seksuaalisuuden ihanaan maailmaan. Olen vihdoinkin saamassa naisellista ja seksuaalista itsetuntoani takaisin ja se on todella ihanaa. Seksi ja seksuaalisuus tuntuu tämän uuden mieheni kanssa kuin salaperäiseltä ruusutarhalta. Pysytmme puhumaan kaikesta, hän pitää seksistä todella paljon ja myöskin HALUAA MINUA! Ihan uskomaton tunne! :) Nyt vasta todella tajuan mitä olin menettänyt noiden vuosien aikana ja miten tärkeää seksuaalisuus parisuhteessa on - kaikki huomaavat miten olen nyt "puhjennut kukkaan". Haluan siis sanoa kaikille naisille jotka kärsivät miehensä haluttomuudesta että älkää alistuko siihen! Menetätte niin paljon jos jäätte odottamaan haluttoman miehen "heräämistä". Meillä naisilla on oikeus naisellisuuteen ja seksuaalisuuteen ja oikeus myöskin vaatia sitä mieheltämme! Mukavaa ja aistillista kevättä kaikille! ;)
Mieheni totaalinen haluttomuus alkoi kun aloin odottaa lastamme. Mieheni oli muuten hyvä ja ihana mies, hoiti kotia ja lasta. Hän kertoi että häntä ei ole koskaan seksi niin hirveästi kiinnostanut eikä hän halua usein. Hän ei myöskään halunnut kokeilla mitään uutta tai piristävää. Mieheni oli erittäin uraorientoitunut ja työ merkitsi hänelle tosi paljon - teki pitkää päivää.
Asiaa vatvotiin joka suunnalta ja moneen kertaan, puhuttiin, tapeltiin, itkettiin jne...kaikki mahdollinen..mutta aina sama vastaus kun ei vaan kiinnosta ja piste! Oma naisellisuuteni ja seksuaalisuuteni oli ihan pakkasen puolella..en uskaltanut tehdä enää minkäänsorttista aloitetta sinnepäinkään.
Suljin itsestäni kaiken seksuaalisuuden pois - uskottelin itselleni etten tarvitse enkä halua seksiä. Perhe-elämä oli hyvää ja tasapainoista. Pettämään en halunnut lähteä, rakastin miestäni todella paljon. Uskomattoman nöyryyttävää oli kyllä tulla jatkuvasti torjutuksi rakastamansa miehen taholta..naisena murenin pirstaleiksi. Heitin hyvästit kolmekymppisenä kaikelle seksille, hyväilyille, aistillisuudelle. Ajattelin että minun täytyy lapseni ja perheeni takia pystyä luopumaan omist haluista, tarpeista ja toiveista.
MUTTA sitten tapahtui jotain...Sain mieheni kiinni pettämisestä! Hänen suhteensa oli kestänyt jo pari kuukautta. Se oli minun ulospääsyni vaikka kauhea järkytys olikin. Minä en olisi ikinä pystynyt jättämään tai pettämään miestäni, mutta nyt oli hyvä syy erota. Ja se kannatti. Alkuvaikeuksien jälkeen olen nyt löytänyt ihanan miehen elämääni joka ymmärtää edellisen suhteeni aiheuttamat haavat seksuaalisuuden alueella. Tämä mies on valmis niitä pikkuhiljaa paikkailemaan ja johdattamaan minut taas seksuaalisuuden ihanaan maailmaan. Olen vihdoinkin saamassa naisellista ja seksuaalista itsetuntoani takaisin ja se on todella ihanaa. Seksi ja seksuaalisuus tuntuu tämän uuden mieheni kanssa kuin salaperäiseltä ruusutarhalta. Pysytmme puhumaan kaikesta, hän pitää seksistä todella paljon ja myöskin HALUAA MINUA! Ihan uskomaton tunne! :) Nyt vasta todella tajuan mitä olin menettänyt noiden vuosien aikana ja miten tärkeää seksuaalisuus parisuhteessa on - kaikki huomaavat miten olen nyt "puhjennut kukkaan". Haluan siis sanoa kaikille naisille jotka kärsivät miehensä haluttomuudesta että älkää alistuko siihen! Menetätte niin paljon jos jäätte odottamaan haluttoman miehen "heräämistä". Meillä naisilla on oikeus naisellisuuteen ja seksuaalisuuteen ja oikeus myöskin vaatia sitä mieheltämme! Mukavaa ja aistillista kevättä kaikille! ;)
Vastaukset 6
Vanhimmat
En haluaisi nyt mitenkään loukata, mutta vain todellinen idiootti luulee, että tuo "haluaminen" kestää ikuisuuksia, ehkä pari- kolme vuotta, korkeintaan siihen asti kunnes olet taas raskaana.
Että se siitä sitten. Turha siitä on traumoja ottaa, se on elämää...
Tuo tarinasi oli kuin olisin lukenut päiväkirjaani, tosin ilman onnellista loppua. Ainoastaan miehen haluttomuuden laukaisi se, kun hänen ja entisen vaimon talo myytiin ja hän muutti luokseni. Aina kun yritin hänen lähelleen hän väisti tai "oli juuri lähdössä johonkin". Se täydellinen nöyryytys kerta toisensa jälkeen repi hyvin syviä haavoja sydänlihaan. Hän aina vannoi ettei syy ollut minussa, mutta hän ei vaan pystynyt eron ja lasten menettämisen takia. Syy ei ollut fyysinen, sillä vehkeet hänellä kyllä toimi joka yö. Syyttelin kaikki nämä vuodet itseäni, että minussa on jotain mikä estää häntä haluamasta itseäni. Syksyllä hän muutti omaan asuntoon, mutta sovittiin vielä tapaavamme toisiamme. Viime kuussa hän yht'äkkiä lopetti vastaamisen puheluihini ja viesteihini, mutta kysyessäni asiaa, hän ei myönnä minkään muuttuneen ja sanoo vain "Mä vaan oon tällanen paska". Mutta sitten häneltä alkoi tulla tekstiviesteinä vihjailuja siihen tyyliin, että hän on tapaillut näiden "haluttomien ja kykenemättömien" vuosien mittaan useita muita. Kun soitin ja kysyin asiaa, hän kielsi. Siis voiko mies olla vielä nelikymppisenäkin niin lapsellinen ettei voi tekemiään asioita myöntää keskustellen, vaan lähettelee vain vihjailevia tekstareita??? Ja miten joku voi olla sillainen k***pää että pitää seurustelukumppaniaan 3 vuotta puutteessa, uskollinen kun olen, ja käy naimassa muualla ja sitten kotiin tultuaan kutsuu kullaksi ja vannoo olleensa kiltisti kaverinsa luona... Tällä hetkellä olen niin rikki tämän asian takia, etten jaksa uskoa noin onnelliseen loppuun. Mutta onneksi niitä oikeasti hyviäkin miehiä on olemassa!
MOI, Mitä ihmettä..aivan samantapainen tarina kuin mulla...meillä vaan ei ollut yhteisiä lapsia..onneksi. Olen aina ollut hyvin seksuaalinen ja aktiivinen sänkyjutuissa. Entinen mieheni taas halusi aina samalla tavalla ja kesti n. 3-5 min ja homma ohi. No, minäkin ajattelin, että ok, mies on kiva ja elämä tasapainoista, ei seksi niin tärkeää ole...
kuitenkin aina marmatin hänelle asiasta ja pyysin , että kokeltaisiin erilaisia juttuja..ei vaan käynyt...Sitten myös ylläri; Mieheni oli pettänyt minua ...petyin koska naisellisuuttani oli loukattu pahoin. Syytä en koskaan saanut tietää...mieheni kuulema rakasti minua eikä halunnut erota...mitä ??? Heitin ukon pellolle ja tällä hetkellä nautin täysin rinnoin seksistä ihanan miehen kanssa, joka saa minut todella tuntemaan olevani Nainen ! Ikinä enää en ala olemaan miehen kanssa, joka on vain kiva...ehei...kyllä siinä suhteessä pitää olla intohimoa !!!
Hei, meillä on ollut sama tilanne pitkän aikaa. Mies väistää hyväilyn tai torjuu. Tätä on jatkunut vuosia. Välillä hän halaa, "koska sinä pidät siitä". Minä olen janonnut hellyyttää ja kosketusta. Tylsä 1krt/kk esileikitön seksi ei riitä, enkä sellaista haluakaan. Haluan hyvää seksiä. Nyt olen tavannut miehen, joka haluaa mua ja elämään mun kanssa, mutta minullapas ei olekaan rohkeutta irtautua tästä virallisesta liitosta. Syy: rakastan miestä kuin lastani. Ja sehän tosin ei liene oikea peruste avioliitolle...Pelkään myös, että arki tulee tähän toiseenkin suhteeseen. Mitä tehdä? Onko teillä samanlaisia kokemuksia?
..luulisin.
Säikähdin teidän kokemuksia lukiessa omaa tilannetta...Ilmeisesti mun aviomiehellä ei ole kuitenkaan toista, ei voi olla...Eihän?:(
Ollaan oltu alle vuosi naimisissa ja lapsi on tulossa. Raskausaika jopa on vähän innostanut miestä; nyt seksiä on ollut jopa 2 kertaa/kk----Itselle ei riitä tuo määrä, ei.
Seksi on ollu miehen puolelta aina vähäistä, varovaista, tylsää, huomioon ottamatonta, itse asiassa todella vaisua. Olen edellisissä suhteissa tottunut siihen, että mies haluaa minua suht usein. Oon ollut tosi loukkaantunut, vihainen ja pettynyt mieheen monet kerrat. Saan tehdä aloitteen lähes aina. Mies on vaisu ja arka sängyssä, odottaa että minä otan ohjat ja tyydytän hänet. Ei ole varmaan koskaan kuullutkaan, että naisellakin on tarpeet. En jaksa sitä enää jankuttaa, en tyrkyttää itseäni tai järjestää tilanteita. Jotenkin tajuan pikkuhiljaa, mikä tulevaisuus meitä odottaa. Tuleva lapsi tappaa tuon vähänkin seksin. Kaiken huipuksi olen 25-vuotias...!