Tämän palstan lukeminen on opettanut minulle monia asioita vihasta. Aihe kiinnostaa minua, koska en juurikaan ole tuntenut vihaa elämäni aikana. Tällä palstalla olen nähnyt kirjoitetussa muodossa ilmaistua vihaa, josta olen tehnyt seuraavia johtopäätöksiä:
1) Viha on eräs yksilön ongelmia ylläpitävä voima. Viha saattaa olla yksi erottava tekijä niiden ihmisten välillä, jotka selviävät vaikeuksistaan sekä niiden välillä, jotka jäävät vaikeiden kokemustensa vangeiksi.
2) Vihaan kuuluu projisointi. Olen monesti nauranut tällä palstalla näkyvälle projisoinnille, vaikka ei kai saisi. Surullinen asiahan se on.
3) Vihaan kuuluu vastuun vältteleminen ja voimakas uhriutuminen. Vasta uhriutuminen mahdollistaa vihan, koska uhriutumisen kautta vihaaja alkaa kuvitella, että muilla on valtaa hänen elämässään. Lopulta vihasta tulee niin voimakas tunne, ettei vastuun ottaminen omasta elämästä ole enää mahdollista, koska se rikkoisi koko sen narratiivin, jonka varaan viha on rakennettu.
4) Viha syntynee jo lapsuudessa. Jos se syntyisi vasta aikuisuudessa, vihaaja pystyisi tarkkailemaan vihan syntyä ja sen vaikutuksia itseensä ja muihin objektiivisemmin ja etsimään itsestään toisenlaisia reagointitapoja.
5) Vihalla on monia yhtäläisyyksiä uskontojen kanssa. Tällä pastalla esiintyvän vihan yksi ilmentymä on tarve kontrolloida naisen seksuaalisuutta ja alistaa se miehen tarpeiden alapuolelle. Monet uskonnot tekevät samoin. Perusteluna on yleensä jotain hyvin ylevältä kuulostavaa, kuten perheiden ja yhteiskunnan suojeleminen, ihmisen kunnioittaminen (joka kuitenkin näyttäytyy vain miehen kunnioittamisena) tai kauneuden arvostaminen. Kun tällaisen ihmisen kanssa keskustelee syvällisemmin, pohjalta paljastuu usein viha jotain ihmisryhmää kohtaan.
Olen tällä palstalla ilmenevän vihan kautta huomannut, miten tiettyjä asioita on mahdotonta saavuttaa vihan vuoksi. Vihaa uhkuvan ihmisen on esimerkiksi miltei mahdotonta tutustua muihin ihmisiin.
En ihmettele sitä, että vihaa on pidetty "kuolemansyntinä". Se on valtavan tuhoava voima. Silti ajattelen, että närkästymiselle ja lyhytaikaiselle vihalle on paikka jokaisen elämässä, koska niiden avulla pystyy korjaamaan itseen tai muihin kohdistuvia vääryyksiä.
Jatkuvaan vihaan linnoittautuminen sen sijaan näyttää enemmänkin vankilalta.
1) Viha on eräs yksilön ongelmia ylläpitävä voima. Viha saattaa olla yksi erottava tekijä niiden ihmisten välillä, jotka selviävät vaikeuksistaan sekä niiden välillä, jotka jäävät vaikeiden kokemustensa vangeiksi.
2) Vihaan kuuluu projisointi. Olen monesti nauranut tällä palstalla näkyvälle projisoinnille, vaikka ei kai saisi. Surullinen asiahan se on.
3) Vihaan kuuluu vastuun vältteleminen ja voimakas uhriutuminen. Vasta uhriutuminen mahdollistaa vihan, koska uhriutumisen kautta vihaaja alkaa kuvitella, että muilla on valtaa hänen elämässään. Lopulta vihasta tulee niin voimakas tunne, ettei vastuun ottaminen omasta elämästä ole enää mahdollista, koska se rikkoisi koko sen narratiivin, jonka varaan viha on rakennettu.
4) Viha syntynee jo lapsuudessa. Jos se syntyisi vasta aikuisuudessa, vihaaja pystyisi tarkkailemaan vihan syntyä ja sen vaikutuksia itseensä ja muihin objektiivisemmin ja etsimään itsestään toisenlaisia reagointitapoja.
5) Vihalla on monia yhtäläisyyksiä uskontojen kanssa. Tällä pastalla esiintyvän vihan yksi ilmentymä on tarve kontrolloida naisen seksuaalisuutta ja alistaa se miehen tarpeiden alapuolelle. Monet uskonnot tekevät samoin. Perusteluna on yleensä jotain hyvin ylevältä kuulostavaa, kuten perheiden ja yhteiskunnan suojeleminen, ihmisen kunnioittaminen (joka kuitenkin näyttäytyy vain miehen kunnioittamisena) tai kauneuden arvostaminen. Kun tällaisen ihmisen kanssa keskustelee syvällisemmin, pohjalta paljastuu usein viha jotain ihmisryhmää kohtaan.
Olen tällä palstalla ilmenevän vihan kautta huomannut, miten tiettyjä asioita on mahdotonta saavuttaa vihan vuoksi. Vihaa uhkuvan ihmisen on esimerkiksi miltei mahdotonta tutustua muihin ihmisiin.
En ihmettele sitä, että vihaa on pidetty "kuolemansyntinä". Se on valtavan tuhoava voima. Silti ajattelen, että närkästymiselle ja lyhytaikaiselle vihalle on paikka jokaisen elämässä, koska niiden avulla pystyy korjaamaan itseen tai muihin kohdistuvia vääryyksiä.
Jatkuvaan vihaan linnoittautuminen sen sijaan näyttää enemmänkin vankilalta.
Vastaukset 133
Vanhimmat
Miten erotat uhrin ja uhriutujan? Vai onko niillä edes eroa?
"Uhri" muuttuu minun mielestäni "selviytyjäksi" siinä vaiheessa, kun hän alkaa antaa nykyhetkelle ja tulevaisuudelle enemmän painoarvoa kuin menneisyydelle. Jos joku joutuu jonkin tapahtuman tai ihmisen "uhriksi", hänen ympärillään on yleensä useita ihmisiä ja tahoja, jotka voivat ja haluavat auttaa, kunhan "uhri" itse jaksaa alkaa miettiä enemmän tulevaisuutta kuin menneisyyttä. Koko sana "uhri" viittaa menneisyyteen.
"Uhriutuja" on henkilö, joka ei koskaan kasva menneisyytensä yli eikä halua katsoa tulevaisuuteen.
Entä jos naiset hyljeksivät nirsouttaan nyt ja menneisyydessä? Mikä silloin on?
Silloin on kyvytön lukemaan naisten viestejä. Viestit kertovat joko siitä, että toimit ikävästi naisia kohtaan tai siitä, että lähestyt vääränlaisia naisia.
Vika ei siis koskaan voi olla naisissa?
Totta kai voi olla. Juurihan kirjoitin, että saatat lähestyä vääränlaisia naisia. Silloinhan vika olisi niissä naisissa.
Miksi vika ei koskaan ole niissä naisissa jotka eivät tee yhtään mitään, muuta kuin valittavat?
Sitä kutsutaan "naulan päällä istumiseksi". Monet ihmiset harrastavat sitä. Piikki painaa pakaraan niin penteleesti, mutta siirtyä ei voi. Koska ei naulan päältä voi siirtyä.
Voit itse päättää, onko siinä jotain vikaa vai onko se vain ihmiselle luontainen tapa reagoida asioihin.
Tuo oli asiallinen vastaus! Sen verran lisäisin että kyllä siinä joskus uhrejakin syntyy jos oikein paljon on naulan päällä istujia.
Tietysti syntyy. Ja syntyy selviytyjiä, joilla on kaksi reikää pepussa.
Ehkä kannattaisi huolia niitä naisia jotka huolis sut eikä kitistä väärien perään.
Älä nyt mölise tyhmiä kun viisas on jo vastannut asiaan.
"Viisaan" vastaus ei sitten ollut millään tavalla sukupuolisidonnainen. Kuten ei ollut tuonkaan, jonka väitit mölisevän.
Mainitsen varmuuden vuoksi, jotta et luule keskustelun koskevan vain naisia.
Eli viisaan ja mölisijän lisäksi saatiin myös hölisijä joukkoon. Kohta on kaikki kääpiöt koossa.
:D
-flowers-
Ulisija, kyselijä, öyhöttäjä ja kiusaaja.
Oiskos siinä..
Viha voi olla myös terve voima, joka saa rattaat pyörimään. Toisaalta mainitsemasi vihan vankila on surullinen olotila. Siinä tapauksessa suosittelisin terapiaa. Elämä on paljon mielekkäämpää ilman turhaa vihan painolastia. Näin muuten en ole kaikista mainitsemistasi kohdista samaa mieltä, vaan ne kertovat enemmänkin sinun arvopohjastasi. Ainakin osoitat mikroaggressiota uskontoja kohtaan. Sinun kannattaa miettiä mistä moinen viha kumpuaa. Loppuun haluan vielä sanoa, että elä kiellä omaa vihan tunnettasi. Se johtaa vain turhiin tunnelukkoihin. Siinä oma ulostukseni aiheen suhteen.
Mikroaggressiota!! 😂 Se oli diplomaattisesti sanottu. Minä kyllä ihan avoimesti inhoan kaikkia uskontoja ja muitakin ideologioita, joiden verukkeella tehdään ihmisille pahaa. En inhoa uskontoa ilmiönä enkä kaikkia uskontoja.
Inho kumpuaa siis lämpimistä tunteistani ihmisiä kohtaan ja näen sen enemmän rakentavana kuin hajottavana tunteena.
Meinasin just kommentoida sivusta ihan samaa, että mitä ihmeen mikroaggressiota. En tiedä tunnetko sinä aggressiota uskontoja kohtaan. Itse en tunne, vaan ihan puhdasta halveksuntaa kaikkea niihin liittyvää kohtaan.
Olen kyllä itsekin vieraantunut kirkosta juuri noiden syiden takia. Uskon Jeesuksella olleen hyvät aikeet, mutta mitäpä ihmiset eivät pilaisi. Siellä missä on ihmisiä, siellä on korruptio. En siis tunne kovin lämpimiä tunteita ihmisiä kohtaan. Me olemme evoluution irvikuva.
Uskonto käsitteenä itsessään ei ole hyvä eikä paha asia. Pahuus lähtee ihmisestä. Ihmisellä on kautta aikojen ollut tarve hallita muita. Emme ole apinoita kummempia. Laumassa on aina alfa ja niitä jotka havittelevat tuota asiaa keinolla millä hyvänsä.
Riippuu vähän näkökulmasta. Ihmeen kauan tässä on tallusteltu ydinaseiden, pandemioiden ja kaikenlaisten globaalien vihakampanjoiden keskellä.
Onko hallitseminen sinusta lähtökohtaisesti paha asia? Entä mitä vikaa on apinoissa tai heidän evoluutiossaan? 🙉
Ei missään nimessä. Hallitseehan perheessä äiti ja isä lapsiaan. Samalla tavalla meillä on vaalein valittu hallitus kansaa suitsimassa. Valitettavan usein ihmiset havittelevat valtaa itsekkäistä syistä. Esim. Katainen myi Suomen hyvinvoinnin saadakseen itse mitättömän Viran EU:sta. Sipilä edisti ainoastaan sukulaistensa asioita. Marin taas tyhmyyttään lahjoittaa hyvinvoinnin Suomea rikkaammille maille. Mutta nyt ajauduin taas sivuraiteille.
Ei ehkä käsitteenä, mutta niiden doktri ovat. Se on doktri lähtöisin uskonnosta vai ihmisestä on puhdasta saivartelua. Uskontoa ei ole olemassa ilman ihmistä. Uskonto ei ole mikään itseellinen olento. On siis samantekevää on uskonto paha vai ei. Se kun ei ole yhtään mitään.
Siihen en ota kantaa. Mutta loppuen lopuksi jäljelle jää vain ihmisestä itsestään lähtöisin oleva viha ja pahuus.
En tiedä oliko tuo vaan sanavalinta, mutta ajatus lasten hallitsemisesta särähtää vähän korvaani. En tiedä onko meillä vaan eri ajatus tuosta sanasta, mutta jos omat vanhempani olisivat yrittäneet minua hallita (siis siten miten minä tuon sanan tulkitsen), niin tuskinpa olisivat minua koskaan enää nähneet kun kotoa muutin.
Tulkinta eroja.
Mihin ne jäävät "jäljelle"? Millä perusteella viha ja pahuus olisivat ihmisessä voimakkaampia kuin rakkaus ja hyvyys? Uutisten tarjontaa ei lasketa perusteeksi.
En väittänyt niin, vaan että viha ja pahuus on ihmisestä lähtöisin, ei uskonnoista.
Saivartelua. Meillä ei ole mitään tieteellistä keinoa osoittaa, etteivätkö uskonnot olisi ihmisestä lähtöisin. Siinä tapauksessahan pahuuden alkuperä olisi joka tapauksessa ihminen.
Jos taas ajatellaan, etteivät uskonnot olisi lähtöisin ihmisestä vaan jostain yliluonnollisesta, voisi kysyä, miksi tämä yliluonnollinen ei olisi poistanut ihmisen pahuutta uskontojen vaikutuspiiristä.
Tai miten olis Kiekkomaailman lait. Kun riittävän moni uskoo johonkin, niin siitä tulee totta ja se materialisoituu. Kun uskovat katoavat, niin se jokin myös lopulta katoaa kokonaan ja lakkaa olemasta.
Oi, dear kiekkomaailma..
Rest in peace Terry.. 😕
"Pienet jumalat"
Jumalat kutistuvat ja lopulta lakkaavat olemasta olemassa, kun niihin ei uskota. Siksi usko on jumalille niin tärkeää.. höhöh.
Näinpä 😉
Jos uskotaan vaikka Jumalaan, tiedetään että on olemassa myös vastavoima, Saatana. Tiedetään myös että ihmiselle on annettu vapaa tahto, valinnanvapaus. Kun pahuutta kerran on, ihminen on sen itse valinnut.
On olemassa uskontoja, joissa uskotaan persoonalliseen hyvään mutta ei persoonalliseen pahaan. Ota selvää asioista ennen kuin väität jotain muuta.
Älä inise. Kaikissa uskonnoissa on hyvä ja paha. Filosofiat kuten buddhalaisuus erikseen.
Ja jos kirjoitan käsitteistä "Jumala" ja "Saatana " hitaampikin ymmärtää että kyseessä on kristinusko.
Lasken uskonnoiksi kaikki aatteet, joissa uskotaan muuhunkin kuin fyysiseen maailmaan.
Olet siinä yksin.
Jaa, onkohan noin... Voidaan tietysti puhua myös vaikkapa "aatteista, joissa on nykyisen fysiikan mukaan todentamattomia ilmiöitä", mutta näppärämpää olisi puhua uskonnoista.
Ei minulle ole niin suurta merkitystä, mitä sanaa käytetään. Minun mielestäni merkitsevä ero uskonnon ja ei-uskonnon välillä on se, perustuvatko aatteen väitteet fysiikkaan vai eivät. Ja jos aatetta verrataan muihin samankaltaisiin, aate on mielestäni sitä parempi, mitä enemmän se pyrkii kunnioittamaan ihmistä ja muuta luontoa.
Silti ohitit perimmäisen pointin, joka oli se että ihminen valitsee pahuuden...ja aloit nillittimään ihan muusta.
Sekö sinun perimmäinen pointtisi oli? Ihminen voi toki valita pahuuden tai hyvyyden. En ajattele, että ihminen aina valitsisi pahuuden. Joskus taas joku kokee, ettei hänellä ole muuta vaihtoehtoa kuin valita pahuus.
Siisti kieltäsi. Tämä on keskustelupalsta, eikä sinun tarvitse lukea "nillityksiäni" tai reagoida niihin ellet halua. Voit siis jättää sellaiset mielipiteideni kuvaukset pois.
Tuo viimeinen lause oli paras. Ei ihmisyydessä vaan inhimillisyydessä.
Aika osuva kirjoitus, miten viha jatkaa eloaan sukupolvien ajan.
Kirjoitin joskus tänne, että kiusaajaan tai johonkin rikoksentekijään ei saisi liikaa kiinnittää huomiota, vaan ennemmin keskittyä siihen, että uhri saa hyväksyttyä sen teon. Oli se sitten mikä tahaansa. Muuten viha jää vaan jatkamaan työtään.
Mutta tämä käsitettiin yleensä niin, että kiusaaja tai jonkun teon tekijä jäisi ilman rangaistusta tai vapautettaisiin syyllisyydestä.
Tunteiden käsittelyä ei opi jos ei halua katsoa niitä tunteita silmiin. Mutta monet ei vaan näe siihen tarvetta....on vaan muitten syy, että voi pahoin ja elämä on epäreilua.
Jokainen, joka sanoo, ettei ole tuntenut vihaa, valehtelee. Tai sitten ei vain tiedosta itseään.
Viha on hyvin (tai paremminkin: pahasti) väärinymmärretty tunne. Sitä pidetään negatiivisena, hävettävänä, tuomittavana, jonain, joka pitäisi hallita.
Oikeasti viha on meidän oma tahto, sydämen voima, tunne, joka kertoo missä ovat minun rajat, minun tarpeet, voima joka huolehtii minusta ja minun tarpeistani. Puhtaimmillaan se näkyy uhmaikäisessä lapsessa - voi sitä vihan ja aggression määrää, kun lapsi, ihminen, ensi kertaa tiedostaa minuutensa, oman itsensä, omat rajansa. Sisäinen voima on vahva ja siksi uhmaikäisellä hieman läikkyy yli äyräitten. Mutta samalla tavalla sisäinen voima näkyy jos rikot terveen ihmisen rajoja, esim. käyt käsiksi. Terve ihminen sanoo: ”mitä vittua sä teet, muhun ei kosketa!”
Jos lapsi ei saa ilmaista omaa tahtoaan, omia rajojaan, tarpeitaan, vaan aikuinen suhtautuu niihin epäterveesti (niin kuin valitettavan yleistä on), oppii lapsi tukahduttamaan ne. Hän nielee tahtonsa, tarpeensa ja niistä syntyy vihaa (epäreiluu!!). Mutta lapsi on oppinut, että vihaa ei tulisi ilmaista ja nielee senkin. Myöhemmin koulussa joku rikkoo hänen rajojaan, lapsi tuntee vihaa (joka on tervettä, kenenkään rajoja ei tulisi rikkoa), mutta koska vihalla on huono ”maine”, hän nielee sen taas. Myöhemmin työpaikalla häntä ärsyttää lusmu työkaveri, jonka tekemättömiä töitä hän joutuu paikailemaan, mutta jälleen hän nielee vihansa, koska on oppinut että vihan ilmaiseminen on huono juttu. Hän luultavasti häpeää kaikkia vihan tunteitaan.
Yllä olevan kierteen jatkuessa tarpeeksi kauan terveestä vihasta, joka on elämää ylläpitävä ja rakentava voima, tulee sairasta vihaa, katkeruutta, joka on elämää rajoittava ja kantajaansa pienentävä voima.
Aloittaja puhuu siis katkeruudesta, ei vihasta.
Katkeruus on kantajalleen tärkeä puolustusmekanismi. Ei ole hänen vikansa, että hän ei saanut lapsena ilmaista tervettä vihaa, rajojaan, tarpeitaan. On vain luonnollista, että henkilö, joka kokee koko elämänsä jääneensä jostain paitsi, tulleensa tarpeinensa ohitetuksi, rajojensa rikotuksi, pitää tilannetta epäoikeudenmukaisena.
Katkeruus kuitenkin rajoittaa ja pienentää ensisijassa kantajansa elämää, siksi siitä kannattaisi pyrkiä eroon - ja se on mahdollista, alkaen siitä, että ensin tunnistaa ja tunnustaa sekä vihansa että katkeruutensa.
-flowersreally-
Katkeraksi voi kehittyä myöhemminkin, ei se ole kiinni siitä saiko lapsuudessa ilmaista vihaansa avoimesti.
Siis muutoinkin.
Hyvin kirjoitettu. Voin jollain tasolla ymmärtää kirjoittamasi, vaikka en olekaan kokenut sellaista.
Olen hieman eri mieltä vihan ilmaisemisen tarpeellisuudesta siinä mielessä, että omien rajojen rikkomista vastaan voi protestoida vihan sijaan myös pelkällä jämäkkyydellä. Kaikki eivät vain luonnostaan tunne voimakkaita vihan tunteita, vaikka siihen saattaisi olla syytäkin. Siitä olen samaa mieltä, että joskus jämäkkyydenkin ilmaiseminen on liikaa niille ihmisille, jotka tahallaan tai tahtomattaan rikkovat toisten rajoja.
Vihaan liittyy mielestäni myös aina oletus siitä, että vihan kokijalla ei olisi tilanteessa mitään vaikuttamisen mahdollisuuksia. Sellaisia tilanteita on elämässä kuitenkin todella vähän.
Varmastikin näin, mutta uskon, että jos on lapsuudessa saanut työkaluja ”hankalien” tilanteiden ja tunteiden käsittelyyn, niin riski katkeroitua on huomattavasti pienempi.
-flowersreally-
Joo, jämäkkyyshän on nimenomaan oman tahdon/rajojen ilmaisua. Ideaalia, jos se riittää/toimii, mutta samaan aikaan mun mielestä vihan ilmaisut on turhan negatiivisessa maineessa. Jos joku esim. rikkoo sun rajoja, niin eikö siinä saisi tuohtua?
(Meillä siis mun mielestä suositaan liikaa korrektia käytöstä ja vihan hallintaa, mikä itsessään voi johtaa suurempiin ongelmiin jos tunnetaidot ei olekaan ihan kunnossa, korrektius ja ”rakentava” keskustelu voivatkin muodostua silloin kulisseiksi joiden takana katkeruus muhii.., kukaan ei ole varmaan koskaan kokenut tällaista esim työyhteisössä, selän takana supatteluja tms)
Tosta toisesta samaa mieltä, paitsi että muuttaisin vihan taas katkeruudeksi. Katkeruuteen liittyy usein uhriutuminen.
-flowersreally-
Kyllä saa toki tuohtuakin. Harrastan itsekin tuohtumista, jos rajojani rikotaan asioissa, joissa rajat ovat minulle tärkeitä.
Katkeruus kuulostaa minusta paljon laimeammalta kuin viha, myös muissa kielissä kuin suomessa. Itse kuvaisin sanalla "suuttumus" sitä, mitä sinä sanot vihaksi.
En välittäisi kiistellä termeistä, mutta tässä termeillä on suurempi merkitys, joten avaan vielä:
Viha on ensisijaisesti positiivinen voima, oma tahto, sisäinen ääni siitä kuka minä olen, mitä haluan. Se on kuin voimakas valo tai leijonan karjunta rinnassa.
Jos ihminen ei saa/voi, syystä tai toisesta, elää omaa elämäänsä; jos hänen tahtonsa, tuo valo sydämessä sammutetaan tai leijonan karjunta kuristetaan kurkkuun, kanavoimaton viha, voima, jota ei saanut käyttää, kovertaa sieluun aukon, kuin mädän omenan, joka on katkeruutta, myrkyttävää voimaa kaikkia ja kaikkea kohtaan. Pahimmillaan katkeruus (joka on siis pitkään padottua energiaa) purkautuu erilaisina väkivallantekoina.
Positiivinen elämänvoima kääntyy siis negatiiviseksi, tuhoavaksi. Jotkut puhuu myös valkoisesta vihasta (positiivista) ja mustasta vihasta (negatiivisesta).
Kummastakin on ”suuttumus” kaukana :)
(ja nämä siis pohjautuu Antti Pietiäisen teorioihin, ei ole mun teorioita, ainoastaan mun sanoilla, mun tulkinnoilla)
-flowersreally-
Miksi pitää rajan rikkomisesta tuohtuakaan, jos se toinen ei tiedosta niitä? Voihan sen ilmoittaa muutenkin kun tuohtumalla? Toinen kerta samasta voisi olla tuohtumisen arvoista.
Mutta itselleenhän siinäkin hallaa tekee, jos tuohtuu toisen tietämättömyydestä ja ajaa toisen etäämmälle suotta.
Ei ole pakko tuohtua jos ei tuohdu, mutta pointti oli se, että on ok tuohtua.
Mitä huonoa on siinä että ajaa etäälle sellaisen joka ei kunnioita rajoja, tai joka ei ymmärtäisi että toinen tuohtuu kun on kokenut rajojaan rikotun? Menkööt, nopeasti ja kauas.
-flowersreally-
Lapset ei aina kaikkea ymmärrä, mutta saattavat ottaa kovinkin itseensä tuohtumisen. Mutta eipä mikään estä opettamasta pysymään mahdollisimman kaukana jostain aikuisesta. Ehkä se onkin hyvä.
Luulen että olemme samoilla linjoilla kahdesta asiasta: siitä, että tätä puheena olevaa negatiivista tunnetta on kahdenlaista, lyhytkestoista ja pitkäkestoista sekä siitä, että lyhytkestoinen on positiivista, itseä suojelevaa, kun taas pitkäkestoinen on itseä ja mahdollisesti muita tuhoavaa.
Ajattelen edelleen, että katkeruus terminä on liian laimea kuvaamaan tuota pitkäkestoista, tuhoavaa negatiivista tunnetta. Sen vuoksi käytän itse siitäkin nimitystä viha. Kirjoitan nyt kuitenkin sen perusteella, mitä olen tällä palstalla nähnyt. Omat kokemukseni ovat vähäisiä.
Olen täysin eri mieltä sinun ja Pietiäisen kanssa siitä, että oman tahdon tai sisäisen äänen puolustamiseen välttämättä tarvittaisiin vihaa. Oma tahto kuvattuna sisäisenä valona tai leijonan karjuntana on osuvaa, mutta vihan kanssa sillä ei tarvitse olla mitään tekemistä. Minulla on erittäin voimakas oma tahto mutta en juuri tunne vihaa. Luulen sen johtuvan kahdesta syystä: Ensinnäkin persoonallisuuteni ja aivoni ovat sellaiset, etten muutenkaan tunne tunteita kovin voimakkaina. Sen lisäksi olen huomannut, että muiden suorittamat rajojeni ylitykset harvoin ovat yllätyksiä: niihin pystyy yleensä varautumaan ja reagoimaan jo kauan ennen kuin edes tarvitaan vihaa. Tai ehkä olen ollut vain onnekas siinä suhteessa, että olen saanut elää oman tahtoni mukaista elämää.
Hyvin sanottu. :D
Ne, jotka tuohtumuksen vuoksi katoavat elämästä, saavatkin kadota. Ne, jotka siihen jäävät, oppivat vain jatkossa tehokkaasti välttämään kyseisen rajan ylittämistä.
Toimisitko itse kuinka, jos toinen sinulle suuttuisi?
👍
xLiner
Ja muistakin syistä. Ihan nyt vaikka siitä että on kuvitellut, että asioiden pitäisi mennä jotenkin muutoin kuin ne menevät. Siis tyyliin.. "Minulle kuuluu, koska.."
Mä taas lähden siitä, toisin kuin ilmeisesti Floweri, että sen vihan tunteen voi muuttaa itsessään joksikin muuksi.. Ei siis tukahduttaa, vaan muuttaa.. Ei vihan kohteen, vaan itsensä vuoksi.
Aa.. okei. Mun mielestä saa ja pitääkin näyttää vihansa silloin jos joku tulee esim lääppimään..
Sitten taas viha jotain kohtaan, jolle ei varsinaista kohdetta edes ole pitää käsitellä toisin..
Riippuu hyvin monesta asiasta: mistä asiasta suuttuminen johtuu, miten se ilmenee, miten suuttuja näkee oman tilanteensa ja minun osallisuuteni siinä, onko suuttuja halukas selvittämään asian jne.
Pääpiirteittäin vaadin kahta asiaa: että suuttunut henkilö ei koskaan vaadi toiselta sellaista, mihin ei kykene itse, ja että asioista voidaan keskustella neutraalisti sitten kun suuttumisen tunne on ohi. Toisinaan suuttuminen on oikeutettua ja toisinaan ei, eikä mikään jälkeen päin ilmoitettu "en tiennyt että näit asian noin" voi korvata kenenkään velvollisuutta selvittää toisen näkökulma jo etukäteen, siis ennen suuttumista. Muunlaiset suuttujat eivät sitten ole kovin tervetulleita elämääni.
Jaa.. en ole ihan varma kuinka paljosta olemme samas mieltä, ensinnäkään en pidä mitään tunteita negatiivisena. Ja jos mietit omaa tahtoa, elämänvoiman tunnettasi, niin onko se lyhytkestoista?
Mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Kuulostaa siltä, että olet kasvanut hyvin terveessä tunneilmastossa ❤️
Luulen, että minä en osaa selittää omaa näkökantaani tarpeeksi selkeästi; ja toisaalta, kuten jo alussa sanoin, viha on täysin väärinymmärretty tunne. Ymmärtääkseen mitä yritän selittää, pitäisi katsoa asiaa täysin ei-konventionaalisesta kulmasta.
Voimme siis todeta katsovamme asiaa eri näkövinkkeleistä, se on hyvin fine ❤️
-flowersreally-
Ihkuja noi sun sydämet :)
minäkin <3
Joo. Mutta nähdäkseni usein ihmiset, jotka ajattelevat, että heille kuuluu jotain, ovat myös kasvaneet epäterveessä tunneilmastossa.
Mahdollisesti vanhemmat eivät ole kestäneet lapsen tunnereaktioita (esim aiemmin mainittua uhmaikää), ja ovat lahjoneet lapsen hiljaiseksi, ovat antaneet kaikessa periksi (valitettavasti tämäkään ei kovin epätavallista). Eli tässäkin tapauksessa vanhemmat eivät ole osanneet käsitellä lapsen tunteita, viesti lapselle on sama (että ”negatiivisia” tunteita ei saa näyttää) ja lapsi oppii että raivokohtauksella hän voi manipuloida vanhempiaan ja kiristämällä saada haluamansa. Hän oppii kuvittelemaan olevansa rajaton, kaikkivoipa, kaikkeen oikeutettu.
Tuo aiemmin kuvaamani ja tämä ovat siis saman asian kääntöpuolia; ensimmäisessä tapauksessa tuloksena on passiivis-aggressiivinen marttyyri (sisäänpäin suuntautunut narsisti) ja toisessa ulospäinsuuntautunut narsisti. Kummallakaan ei kykyä käsitellä vihaansa, eikä tervettä ymmärrystä rajoistaan.
-flowersreally-
Kiitos sydämistä. Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että on oikein, hyödyllistä sekä positiivista tuntea vihaa, jos omia rajoja rikotaan. En vain näe sellaista vihaa elinvoiman ja tahdon keskeisenä ominaisuutena vaan enemmänkin niiden suojelumekanismina. Sen vuoksi ajattelen, että viha on hyödyllistä ja positiivista vain niin kauan, kuin se on inspiroinut tai pakottanut ihmisen toimimaan siten, että rajojen rikkominen loppuu.
Hyvä näkökulma.
Mun mielestä vihan tunnetta ei kannata muuttaa, koska se on viesti jostain tärkeästä.
Otetaan esimerkki: mua ärsyttää, kun työkaveri lusmuilee ja mä joudun paikkailemaan, niin se ärsytyksen (lievää vihaa) tunnehan on tärkeä viesti, että asia ei ole mun mielestä ok. Kun mä tunnistan tunteen, mä voin miettiä mitä mä sillä teen (tarviiko mun paikkailla toisen tekemättä jättämisiä?, miksi ajattelen että se olisi mun vastuulla? Olenko muutenkin jotenkin ”liian” vastuuntuntoinen tai liian kiltti? Miksi? Vai onko se vaan työyhteisön tapa? Voinko tehdä sille mitään? Jne)
Ymmärtämällä vihan ja sen taustat se toimii käyttövoimana tehdä muutoksia elämässä. Tunnetta ei siis tarvitse muuttaa, mutta sen ymmärtäminen voi johtaa muutoksiin jotta eläisin sellaista elämää kuin haluan elää ja silloin viha = elämänvoima/ oma tahto.
-flowersreally-
Tähän (tuo viimeinen kpl:eesi) hyvä flowers kuuluu se, että ihmisen on vaikea sietää aggressiota ja tuohtumisen, suuttumisen tunteita läheiseltään, silloinkin kun niihin olisi ns. oikeutus taikka hyvä syy.
❤️
-flowers-
Jep. Kiitos antoisasta keskustelusta.
-flowers-
Itse haaveilen tilanteesta, että vien tavallaan rajani muualle, niitä alati rikkovan läheisyydestä.
Suojelen itseäni ilman, että tarvitsee kuvainnollisesti ”nostaa kättä” yhtään.
Kerkko Koskinen kirjoitti tämän biisin itselleen itse asiassa.
https://youtu.be/JNI41-hDlak
Uskon, että kun pääsen tarpeeksi lähelle itseäni, ei minun tarvitse huolehtia mitä muut ihmiset tekee. Minä osaan suojella itseäni helposti kaikelta. :o)
Mars esimiehen juttusille vain. Hänelle maksetaan siitä, että hän jutustelee lusmuilijoiden kanssa ja miettii, mitä sellaisille tehdään. Sinulle puolestaan ei makseta siitä, että oman urasi edistämisen ohessa edistät vielä muidenkin uraa. 😉
Totta. Ja se on osa tätä ”väärinymmärretyn vihan suurta tragediaa”, joka tuottaa enemmän tai vähemmän tunnevammaisia kansalaisia, jotka siirtävät vammansa seuraavalle sukupolvelle, elleivät sitten niitä tiedosta ja katkaise niitä.
-flowers-
Niin ja se tarkoittaa, että minun lähelle pääsee paremminn, helpommin ja ilman että tarvitsee pelätä niskakarvojen nousua.
Tämä eliminoisi sen mitä usein odotetaan muilta. Itsensä ymmärtämistä ja absoluuttista hyväksyntää. :o)
Heh. Seuraavaksi laitan jonkun ”hiukan” vaikeamman esimerkin.
-flowers-
Niinhän se kannattaakin tehdä, aina ei valitettavasti mahdollista. Silloin kun en itse pysty ottamaan etäisyyttä, yritän ottaa tilanteet harjoittelun kannalta.
-flowersreally-
Kyllä. Tuollainen ihminen kutsutaan nyt vaika klöntiksi, voi olla hyvin kiivas puheissaan, arvostellen muita ja samalla sysäten vihantunteitansa toisten kannettaviksi. Näin säilyttäen kasvonsa ja koskemattomuutensa. Kun sitten toinen osapuoli, joka ei aina ole kasvoton ihmismassa vaan joskus oma läheinen ja rakaskin, sitten raivostuu, tulee se yllätyksenä klöntille jota hän ei osaa vastaanottaa vaan hämmentyy, suuttuu, sekoaa tai mitä tahansa. Seurauksena vahingoittavia tunteita, ilmiriitaa, toisen väheksymistä puolin ja toisin, koteloitumista, väkivaltaa, ero. Kunpa ihmiset ennen kaikkea suhteilua odottaisivat toisiltaan riittäviä vuorovaikutustaitoja, jopa silloinkin, kun selvänä on ettei sänkyynmenosta seuraa rakkaustarinaa.
Minä taas uskon, että ei tarvitse mitään etäisyyttä. Se etäisyys on vähän vanhaa keksintöä ja kuuluu ihmisen primitiivisiin oletuksiin.
Ei kai ennen vanhaan etäisyyttä pystynyt ottamaan kun oli hyvin tiiviit kyläyhteisöt?
-flowers-
No minusta ennenaikaan oli vielä helpompi ottaa etäisyyttä fyysisesti kuin henkisesti, kuin nykyään.
Mutta tarkoitin jotain oman menttaalisen välin pitämistä. Ihan kuten yksin voi olla muitten seurassakin... tai joku jopa yksinäinen. Jotain sellaista.
Btw. Onpas mukava keskustella sinunkin kanssa ilman tulikivenkatkuisuutta ja piikikkyyttä. Saa aivan toisenlaisen kuvan ja pääsee sinunkin ajatuksista kärryille. Olet muuttunut jotenkin, hyvällä tavalla.
Tosi mukava huomata, siksi mainitsen sen. Wau.
Viha on perustunne. Suuttumus on yksi tapa ilmaista tuota tunnetta.
Olen kyllä tuosta eri mieltä, kyläyhteisöt ja suvut oli tiiviitä, usea sukupolvi samassa pihapiirissä.
Millä tavalla sitten ”viet rajasi muualle, niitä alati rikkovan läheisyydestä”?
-flowersreally-
Ehkä sinä itse olet muuttunut.
-flowersreally-
Ehkäpä jossain tapauksissa tiedät, että niin tulee käymään jatkossakin. Ihminen on vaikka kehitysvammainen, sairas, vanha tms. mutta rakas (koska miksi muuten olisit enää tekemisissä hänen ksnssaan) , niin sinulle voi riittää, että ilmoitat rajanylityksestä ja pyydät lopettamaan. Ja aina uudelleen.
Itse ainakin olen joutunut niin tekemään omien lasten kanssa monesti, lisäksi vanhojen vanhempien kanssa.
Kun puhuit tuosta, että ennenaikaan ei ollut tilaa, niin ehkäpä tässä olet oikeassa ja vastaus löytyykin sieltä. Pirtissä asui koko kuva ihmisestä. Lapset, aikuiset, vanhukset, sairaat, vammaiset. Oli pakko tulla toimeen. Toisaalta se oli tälleen nykypäivänä katsottuna mahdollisuus. Oli mahdollista nähdä erilaista elämää. Erilaisia ihmisiä läheltä. Elää heidän kanssaan. Ymmärtää konkreettisesti miksi toinen käyttäytyy noin ja noin...
Nykyään ei kohdata elävässä elämässä usein erikoistapauksia. Vanhukset on vanhoinkodissa, lapset tarhassa, harrastuksissa ja kouluissa. Vammaiset asintoloissa ja päivätoimintapaikoissa. Kaikki erityiset siirretään tuottavan aikuisen elämästä pois ja sivuun.
No sen tiedän. En ole enää joku täällä.
”Kun oli pakko tulla toimeen”
Aivan, pakko. Silloin on tukahdutettu tunteita oikein urakalla.
Sitten on päädytty ”navetan taakse.”
-flowersreally-
Enää?
-flowers-
No mikä joskus oli pakko, onkin voinut siis olla oikeasti mahdollisuus, mihin nykyään ei ole taas mahdollisuutta. Voi elää väljästi ja yksin, toisaalta ei voi saavuttaa erilaisuutta, kun ei ole pakko.
Mä mietin joskus mun isovanhempia. He elivät vähän tuota aikaa. Silti he olivat kuin paita ja peppu, vaikka loppuaikoina olisi jo ollut mahdollisuus elää väljemmin. Nykyään heidän liittoaan olisi voinut kutsua pakkoavioliitoksi. Se ei ollut mikään romanssi, se oli tarveliitto. Mutta se yhteys heidän välilleen syntyikin tuosta pakosta. Minusta tässä on jokin juttu, mistä haluan saada kiinni.
Jep. Olen nyt vaan kirjoitusta palstalla.
Ai että jos ei ole pakkoa, niin ei ole mahdollisuutta yhteyteen? Sä saat yhteyden ihmisiin vain pakotettuna?
-flowersreally-
Koet kuitenkin tarvetta korostaa itseäsi (mainita enää-nyt ”roolistasi”, joka pitäisi jotenkin huomioida)?
-flowers-
"Uhri" muuttuu minun mielestäni "selviytyjäksi" siinä vaiheessa, kun hän alkaa antaa nykyhetkelle ja tulevaisuudelle enemmän painoarvoa kuin menneisyydelle. Jos joku joutuu jonkin tapahtuman tai ihmisen "uhriksi", hänen ympärillään on yleensä useita ihmisiä ja tahoja, jotka voivat ja haluavat auttaa, kunhan "uhri" itse jaksaa alkaa miettiä enemmän tulevaisuutta kuin menneisyyttä. Koko sana "uhri" viittaa menneisyyteen.
"Uhriutuja" on henkilö, joka ei koskaan kasva menneisyytensä yli eikä halua katsoa tulevaisuuteen"
Tämä oli niin hyvin sanottu! Todella naulan kantaan.
Minä tunnistan tästä itseni. Voisin olla uhrautuja jos olisin sen itselleni sallinut. Sen sijaan minusta tuli selviytyjä, ja se minusta tuli rankan ja vaikea koulun jälkeen joka kesti vuosia mutta pääsin selkeille vesille. Menneisyys on takana, se on siellä ja siitä ei pakoon pääse mutta se ei enää vaikuta minuun eikä määrittele minua.
Voisin vihata sitä ihmistä joka minut yritti tuhota ja vihasinkin kunnes opin että voin nousta sen yläpuolelle. Lähtökohtani elämässä on niin rankat etten halua niitä täällä alkaa avata. Kuitenkin sen verran voin kertoa että pykologia ja psykiatria on tarvittu. Onnekseni olen saanut kunnollista ja asiantuntevaa apua, mutta omaa pnosta siinä on tarvittu voimien äärirajoille asti. Sisua ja tahtoa ja peräänantamattomuutta on tarvittu totisesti.
Olen rakentanut itselleni hyvän elämän vaikka arvet on olemassa ja tietyt asiat edelleen triggeröi tiettyjä kohtia. Uhri en suostu olemaan enkä uhrautuja!
Se mikä minua kiukuttaa tällä palstalla on nämä kitisijät jotka ikäänkuin nauttivat itse omaksumastaan uhrin osastaan: olen niin ruma, olen niin huono, en kelpaa ja sitten haukutaan naiset. Joillakin ihmisillä on kummallinen mieltymys itsesäälissä kieriskelyyn sen sijaan että katsottaisiin peiliin ja mietittäisiin mikä tässä kaikessa OIKEASTI on taustalla. Mutta helpointa ja mukavinta on syytellä ja syyllistää, niinhän se on. Se vain ei ikinä vie mihinkään. Samaa kuraa jäät polkemaan loputtomiin.
Tiedän että kokemistani asioista kaikki eivät selviydy, sen verran tuhoisia ne ovat. Teidän että kaikilla ei ole voimaa ponnistaa niistä eroon ja vaikka unohtaa ei voi niin elää sovussa sen kanssa että näin tapahtui mutta ei tapahdu enää. Nyt pitää katsoa eteenpäin, ei tuijottaa taakseen.
Myötätuntoni on niitten puolella jotka eivät selvinneet eivätkä selviä. Niiden jotka oikeasti ovat jputuneet uhreiksi eivätkä ole pystyneet nousemaan. Turhanruikuttajat ovat asia erikseen.
Hyvä kirjoitus.
Voisi olla ihan oma kirjoitus.
Täällä miehet varsinkin (itsekin olen mies kyllä) kirjoittavat, että ovat kaltoinkohdeltuja naisien ja miestenkin kohdalla, eli uhreja. Mutta ei se oikeastaan auta mitään, että sen on tuntenut. Siitä pitäisi päästä yli ja hyväksyä sekin.
Ihmisillä on erilaisia tilanteita elämässään ja kaikki tulee olemaan tavalla jos toisella uhreja. Sairaudet, kuolemat lähellä, erot, työpaikat, onnettomuudet... noita ei voi välttää. Ainoa keino on oppia selviytymään. Hyväksyä nuo tapahtumat ja katsoa sinne tulevaisuuteen.
Kun pystyy ajattelemaan, että vielä minä hymyilen ja näen kaiken hyvänä, vedän keuhkot täyteen ilmaa ja pitennän eteenpäin menevää askellusta, voi elämisestä nauttia oikein. Pää pe.seessä ei näe kuin alati mustaa itseään.
Tsemppiä lisää sulle jonnekin.
”Se mikä minua kiukuttaa tällä palstalla on nämä kitisijät jotka ikäänkuin nauttivat itse omaksumastaan uhrin osastaan: olen niin ruma, olen niin huono, en kelpaa ja sitten haukutaan naiset. ”
Mun mielestä tuossa porukassa on
1. Trolleja tai
2. Niitä, jotka eivät (vielä) ole löytäneet omaa voimaansa rämpiä ylös siitä kuopastaan. En usko että kukaan oikeasti haluaa olla uhri, on vaan vielä olosuhteittensa vanki, sidoksissa puolustusmekanismeihinsa. Siksi heille menee myötätuntoni, en usko että syyllistäminen tai piiskaaminen auttavat. Tämä palsta ei myöskään varmaankaan kovinkaan paljon auta, joten toivoisin että tämän ryhmän ihmiset etsisivät aktiivisesti apua muualta, koska koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa elämänsä suuntaa.
-flowersreally-
<<...en juurikaan ole tuntenut vihaa elämäni aikana.<<
<<Tällä pastalla esiintyvän vihan yksi ilmentymä on tarve kontrolloida naisen seksuaalisuutta ja alistaa se miehen tarpeiden alapuolelle.<<
Myös miehiin kohdistuva viha on eräs vihan muoto.
<<Jatkuvaan vihaan linnoittautuminen sen sijaan näyttää enemmänkin vankilalta.<<
Oletko ehkä oman vihasi vankilassa?
En koe olevani minkään tunteeni aiheuttamassa vankilassa. Koen oloni hyvin vapaaksi.
Mahdatko peräkkäin asetetuilla lainauksilla teksteistäni vihjata, että tuntisin vihaa miehiä kohtaan?
En tunne. Suurin osa miehistä ja naisista on mielestäni miellyttäviä olentoja. En ole koskaan ymmärtänyt enkä itse kokenut sukupuolitettua vihaa. Miehissä tai naisissa ei mielestäni ole mitään puhtaasti sukupuoleen perustuvaa ominaisuutta, jonka vuoksi sukupuolitettu viha olisi oikeutettua.
Olen vain nähnyt sitä esimerkiksi uskonnoissa ja tällä palstalla. Siitä tuo esimerkki naisen seksuaalisuuden kontrolloimisesta. Se on mielestäni yksi sukupuolitetun vihan muoto.
Avaan pienen salaisuuden sinkuille. Kaikki alkaa sisäisestä siisteydestä. Jos tunnet itsesi hyvin ja sinulla on hyvä olo niin kuin psyykkisesti, henkisesti että fyysisesti, niin todennäköisesti myös helposti pystyt iskemään niitä naisia. Eli kaikki negatiiviset ajatukset pois omasta päästä, kaikki epävarmuudet, pelot yms. Meditaatio auttaa tähän paljon. Se on ihan normaalia kun välillä niitä pelkoja ja epävarmuuksia iskee, mehän ollaan ihmisiä, mutta älä anna niiden ajatusten ja pelkojen hallita sinua.
Voi käydä jopa niin, että koko fraasi "naisten iskeminen" jää pois henkilökohtaisesta sanavarastosta.
"Iskeminen" voi muuttua aivan joksikin toiseksi sanaksi, esimerkiksi sanaksi "tutustuminen". Sana "iskeminen" alkaa kuulostaa naurettavalta, vain miesten harrastamalta naisten metsästykseltä.
Sana "naiset" saattaa muuttua yksikkömuotoon "nainen", jos erilaiset pelimiesfantasiat alkavat näyttää naurettavilta.
Tai mistäs minä tiedän.
Olen valmis pääosin allekirjoittamaan tuon. En ole täysin samaa mieltä kaikista sanoista, mutta voivat hyvin olla vain tulkintaeroja.
Ihmisen perimmäinen viehättävyys lähtee korvien välistä. Näin ainakin silloin, jos tavoitteena on löytää toinen yksilö, jonka korvien väli on kunnossa. Hetkellisesti voi viehättyä myös puhtaasti ulkoisista asioista, mutta tervepäinen yksilö ei jaksa kauaa viehättyä pelkästä kuoresta. Eri tavoin vialliset tai vajaavaiset yksilöt voivat viehättyä myös monista muistakin asioista. Eivät he silti yleensä voi kovin hyvin niiden valintojensa kanssa.
Sinkkuna sain paljon enemmän seksiä...
https://youtu.be/shtF27t8buE
Minkähän ihmeen takia sinä olet parisuhteeseen ryhtynyt, jos ikävöit sinkkuaikaa ja siihen liittyvää seksiä?
Jaa+kyllä+tota+naisten+puolelta+vihaa+miehiä+kohtaan+tuntuu+riittävän+myöskin.+Mutta+se+taidetaan+jättää+keskustelun+ulkopuolelle+koska+naisethan+ovat+niin+puhtoisia+että+eivät+edes+pysty+vihaamaan...
Olkinukkeja.+Mitään+noista+asioista+ei+aloituksessa+väitetty.
Tota ... mitkä yhteiskunnan toiminnot tehdään seksuaalisuuden ehdoilla? Mitä tekemistä yhteiskunnalla lopultakaan on kenenkään seksuaalisuuden kanssa? Eikö jokaisella yksilöllä ole ihan itsellään oikeus siihen omaan seksuaalisuuteensa?
Esimerkiksi sukupuolista koskemattomuutta koskeva lainsäädäntö, sen toimeenpaneminen ja siihen liittyvät tuomiot. Abortti- ja sterilisaatiolainsäädäntö. Jne.
Ja eikö noiden kaikkien kuuluisi olla yksilön päätösvaltaan kuuluvia asioita? Vai mikä noista on sellainen, joissa muiden mielipiteiden tulisi olla yksilön mielipiteitä tärkeämpiä? Siis tietysti esimerkiksi abortissa täytyy olla aikarajat, muuta niiden sisällä kenelle muulle päätösvallan tulisi kuulua?
Ihmisen koskemattomuus on perustava ihmisoikeus. Seksi ei ole perustarve, jota ilman ei selviä hengissä. On fakta, että naiset tulevat paremmin toimeen ilman seksiä, pitäisikö siis miesten biologisesti suurempi seksintarve ottaa yhteiskunnan suojelukseen. Valtion bordellitko? Naiset yhteiskunnalle arvokkaita sen väestön pitämisessä elinvoimaisella tasolla. Uusia kansalaisia tarvitaan. Tämä voidaan aivan hyvin hoitaa esim. lisääntymisteknologioilla ja hyvinvointivaltion sosiaaliturvajärjestelmällä. Miesten vastalause tähän voi olla esim. veronmaksusta kieltäytyminen vapaaehtoisen syrjäytymisen kautta, ätmit. On fakta, että Suomessa alimmat sosiaaliluokat lisääntyvät nykyään ylempiä vähemmän. Sinkku ytmimies voi sublimoida seksitarpeensa harrastuksiin, joihin voi käyttää kaikki rahansa. Totalitaristisia ratkaisuja on käsitelty fiktiossa kuten The Handmaid"s Tale.
haha+on+siinä+debatoija+..+tekee+virheellisen+väittämän+että+kokonaisuuden+pitäisi+sisältää+sukupuolitettua+vihaa+tai+muuten+sitä+ei+saisi+kritisoida+ollenkaan.+Hyvä+puhua+olkinukeista.
Kokonaisuus ei käsitellyt sukupuolitettua vihaa, joten siihen viittaava kritisointi ei ollut asiallista. Kyllä se oli olkinuken rakentamista.
Viha miehiä kohtaan on yhtä todellinen ilmiö kuin viha naisia kohtaan, eikä tarkoituksenani ollut väittää mitään sen vastaista. Minulle sukupuolitettu viha on yksi ilmiö. Sillä ei ole niin suurta merkitystä minulle, kohdistuuko se miehiin vai naisiin. Otin esimerkiksi uskonnot, koska niissä on kaikille tuttu ja näkyvä esimerkki sukupuolitetusta vihasta.
Geenitestit ovat erinomainen mahdollisuus vähentää sukupuolitettua vihaa. Minun on vaikea kuvitella elämää ihmissuhteessa, jossa joutuisi epäilemään toisen osapuolen uskottomuutta, mutta ilmeisesti jotkut joutuvat sellaisissakin suhteissa elämään. Silloin suosittelen geenitestiä. Samalla muistutan, että vaikka lapsilla olisi tietyn miehen geenit, nainen voi silti harrastaa syrjähyppyjä, jos hänellä on sellainen moraali ja sellainen käsitys ihmissuhteista. Biologianhan mukaan naisen syrjähypyt olisivat edullisia populaation geenistölle.
Jos vieraiden miesten lasten tahaton kasvattaminen eliminoidaan geenitestein, samalla voidaan lopettaa naisiin kohdistuva sukupuolitettu viha. Eikö niin?
Mitä näitä sinun vuodatuksiasi on täältä vuosien mittaan lukenut, niin niissä korostuu yksi asia ylitse muiden. "Kaikki muut, mutta en minä"
Ne pienet nyanssit rivien välistä on helppo koota yhteen ja todentaa, että purat nimenomaan omaa olotilaasi muihin ja pyrit tekemään omasta erinomaisuudestasi muista syyllisiä kaikkeen.
On siitä ennenkin puhuttu, että viha sanana on voimakas ja etenkin nykyään teidän vihervasemmistoon kallellaan olevissa poliittisissa tahoissa käytetään mielellään vastustajista sanaa viha, koska sillä on helpompi luoda omissa vastakkainasettelua.
Jos käytettäisiin termiä "olla erimieltä" tai "nähdä asiat eritavalla" sillä ei olisi haluttua agressiivista sanan painovaltaa millä syyllistää henkilöitä, jotka näkevät asiat eritavoin.
Käytät mielelläsi aina sanaa "projisoida". Onhan se hassu sana ja sitä on varmasti mukava kylvää, koska se saattaa antaa joillekin käsityksen, että henkilö olisi fiksumpikin kuin mitä lopulta antaa ymmärtää.
Silti sinä nimenomaan projisoit omaa sisäistä vihaasi muunmuassa puhuessasi mielellään miehistä alempitasoisina henkilöinä, koet oikeudeksesi "nauraa" henkilöille joiden kanssa olet erimieltä (lue. olet vahingoniloinen) jne.
Ei kaikki vaan ole vihalla selitettävissä. Jos en siedä kissoja en vihaa niitä, jos en pidä maksalaatikosta en vihaa sitä, jos en pidä vihreistä en silti vihaa niitä.
Nyt vaan on tavaksi tullut termi "viha" kaikkeen erimielisyyteen, koska juuri tämän termin käyttäjät uhriutuvat.
Narsismi ja omahyväisyys ovat pahimpia tunteita joita yleensä ihminen itse ei edes ymmärrä. Ei vaikka merkit olisivat päivänselviä. Ja sellaisia nämä "viha" termin käyttäjät paremminkin ovat.
Tämä!! <3
"Kaikki muut, mutta en minä""
Aloituksessa ei ihan noin sanottu. Miksi sinulle on vaikea hyväksyä, ettei kaikki pura vihaansa toisiin ihmisiin ja käyttäydy huonosti?
Tämähän meni mielenkiintoiseksi. :D Selvennetään muutamia asioita:
- Olet saattanut "jossain määrin" luulla minun kirjoittamakseni sellaisia palstan tekstejä, joita en ole tänne kirjoittanut.
- Kyllä. Pidän joissain asioissa itseäni parempana kuin monia muita ihmisiä. Monissa asioissa taas pidän itseäni muita huonompana. Joissain asioissa olen keskivertoa. En välitä siitä, jos joku luulee minun pitävän itseäni kaikessa erinomaisena, koska se ei ole minun näkemykseni.
- En syyllistä muita ihmisiä, koska elän hyvin onnellista elämää ja koen, että voin itse vaikuttaa siihen. Pidän muiden tarkkailusta ja saatan joskus olla liian suorapuheinen, mutta se on kaukana syyllistämisestä.
- En ole kiinnostunut politiikasta. Arvostan poliitikkoja, mutta minusta ei saa poliittista henkilöä tekemälläkään. Väriarvailut voit siis jättää vähemmälle.
- Missä olen puhunut miehistä alempitasoisina henkilöinä? Ihminen, jota eniten rakastan, on miespuolinen. Et myöskään löydä mistään yhtäkään minun kirjoittamaani tekstiä, jossa olisi miesvihaa.
- Kyllä. Nauran usein henkilöille, joiden kanssa olen eri mieltä. Heihin kuuluu sekä miehiä että naisia.
- En nimitä vihaksi kaikkea, josta olen eri mieltä. Minusta vähän tuntuu, että pidät minua sellaisen ihmisryhmän edustajana, johon en kuulu. Missään en ole sanonut, että kaikki olisi vihalla selitettävissä. Kannatan laajaa mielipiteenvapautta.
Nyt kun täällä rekisteröityneet käyttäjät ovat vähentyneet, aletaan henkilöhyökkimään anonyymejä kohtaan. Huvttavaa. Sinä olet sitä ja tätä..
Älä muuta sano. Minulla (ap) oli varmasti kaikkein hauskimpaa. 😂😂
Parasta oli tuo aloitus!
"Mitä näitä sinun vuodatuksiasi on täältä vuosien mittaan lukenut, "
Ei saakeli. Ja koko viesti aivan jäätävällä tunteella muutenkin.
😂😂😂😂😂😂
Mutta älkää huolehtiko, en minä tuollaisia ihmisiä vihaa. Ehkä pieneen säälivään nauruun olen syyllistynyt.
Ap
Perustavia ihmisoikeuksia ovat oikeus elämään ja
henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Seksuaalioikeudet koskevat ihmisen oikeutta päättää kehostaan, omasta seksuaalisuudestaan. Näiden puolesta jouduttu kamppailemaan, avioliiton sisäinen raiskauskin kriminalisoitiin Suomessa vasta 1994. Ja EUssa edelleen valtioita, jotka eivät ole suostuneet ratifioi maan Istanbulin sopimusta, joka pyrkii poistamaan väkivaltaa naisia kohtaan.
Muistaakseni näihin sopimukseen on ujutettu kaiken näköistä sivuklausuulia minkä takia sitä ei haluta hyväksyä. En juuri kyseistä sopimusta tunne mutta tämän olen lukenut osasyyksi miksi sitä ei haluta ratifioida.
Se että jotain sopimusta kutsutaan kivalla nimellä vähän niinku green new deal, millä ei ollut kovinkaan paljo tekemistä luonnon kanssa ja todella paljon sosialismin edistämisen kanssa, ei välttämättä tarkoita että sisältö vastaa nimeä.
Kaliforniassakin yritettiin ajaa affirmative action bill läpi joka olisi poistanut osavaltion lainsäädännöstä suojat sukupuolisyrjintää, rotusyrjintää etc kohtaan. Billin taustalla oli tietysti että jos tämä saataisiin läpi niin voitaisiin alkaa syrjimään valkoisia miehiä ja juutalaisia ja ehkä hieman aasialaisiakin miehiä osavaltion toimesta. Yllätäen ei mennyt läpi vaikka demokraateilla on supermajoriteetti. Menivät kai hieman liian pitkälle ideologian kanssa.
En ole oikein vielä saanut selville että mitenkähän jenkkilässä saadaan perheet muodostettua jos miehet saadaan tyrkittyä työmarkkinoilta pois. Mutta eihän ne jenkki SJWt perheeseen uskokkaan. Valtio hoitaa lapset.
Ei ole isyyspetosta vieläkään kriminalisoitu joten mitäs jos alat ajamaan vähän tasa-arvoa?
Totta turiset. Hieno kirjoitus!
Kun vihasta on tullut enemmän elämäntapa ja se kohdistetaan muihin ihmisiin, se on vain tuhoava voima. Vaikka normaalisti se on positiivinen tunne, joka näyttää ihmiselle suuntaa ja jonka avulla osoittaa mm. omat rajansa.
Kiitos.
Kappas. Pian tämän aloituksen jälkeen alkoi tulla uutisia toisenlaisesta vihasta toisella puolen maailmaa.
Mitäs sanotte: miten hyvin väitteeni vihasta ovat sovellettavissa poliittista mellakointia inspiroivaan vihaan?
Jotenkin tuo politiikka on ihan arsesta... ainakin Suomessa se tuntuu sirkushuvilta lähinnä, eikä toi Trump-juttu ole yhtään muuta.
Tuntuu, että porukan pitää päästä aina jostain vaan rähisemään, rähisemisen ilosta. Ei täälläkään palstalla yleensä tule kukaan kirjoittamaan, että hei, olen samaa mieltä, oletko muuten huomannut...jne. Ei...
Vaan etsitään vastakohta omalle mielipiteelle ja aletaan rähistä ja vääntää... muu ei kiinnosta.
Takiaisia vyöturkiskuoriaisia lutikkoja täitä kirpuja.
Mellakointia oli aika paljon enemmän viime kesänä. Mutta se taisi olla parempaa vihaa.
Mainittuja kohtaan löytyvät tuholaisesitteestä torjuntamyrkyt, palstalla esiintyvää tupajumia vastaan myrkkyjä ei vielä ole.
Olen edelleen samaa mieltä, viha on valtava voima. Jokainen voi valita, miten omaansa käyttää.
(Ja jokaisen kannattaa olla tarkkana miten eri tahot pyrkivät kanavoimaan ihmisissä olevaa voimaa, ettei tule käytetyksi hyödyllisenä idioottina).
-flowersreally-
No huhhuh... olisipa kaameaa olla hyödyllinen.
Melatoniini tabletti on melankolista, siihen laiho-huono-kitaristikin kuoli.... yliannos melatiiniin, ja melankoliaa.