Löysin puuttuvan palasen

Se saattoi olla onnesi..

Elämä on valintoja. Kyllä sen jokainen aikuinen tietää. Sinä teit valintasi ja ole onnellinen, että sait valita. Muut ei ehkä saanut.

Jokaisen on oma päätöksensä tehtävä. Kukaan ei voi toisen puolesta päättää mikä on arvojen tärkeysjärjestys (moraali vs. sen oikean kohtaaminen). Kukaan muu ei voi tietää onko tunteet ohimenevää ihastusta vai syvää rakkautta vai jotain siltä väliltä.

Itse päätin erota huonosta suhteestani hänen valinnoistaan riippumatta. En jäänyt lasten takia, koska uskon että lapsen etu on onnellinen vanhempi ja rakastavan suhteen malli. Lapset vaistoaa kylmän ja tunteettoman suhteen ja kärsii huonosta vuorovaikutuksesta. Isoin lapsi sanoi vuosi ennen eroa, ettei puoliso rakasta minua ollenkaan. Kun kerroin, että päädyimme eroon, eka vastaus olen tiennyt sen jo pitkään. Minusta me kaikki voimme paremmin nyt. Jos taas suhde on rakastava ja siinä on vain pikkupuutteita, puhutaan ihan eri asiasta.

Suuri rakkaus on nöyrä. Se antaa aikaa katsoa vanhan rauhassa loppuun. Toiselle haluaa sillon hyvää enemmän kuin itselleen. Eikä silloin pysty juoksemaan suoraan seuraavaan syliin ellei sitten vain lohdutukseksi (jos siihenkään pystyy).Tunteista ei pääse irti, vaikka haluaisi. Jos tilanteesi joskus muuttuu, voihan olla että hän olisi vielä valmis? Kysymättä ja uskaltamatta sitä ei tiedä, jos niin käy.

Kukaan ei pysty sanomaan miten uudessa rakkaudessa käy. Jos se on molempien puolelta suurta rakkautta, intohimoa, samaa aaltopituutta ja häikäisevää läsnäoloa on tietysti ihan eri mahdollisuudet onnistua kuin ohimenevässä ihastuksessa, Jos itse on vaikka syyllistynyt laiskaan parisuhteeseen ja syyllistävään huonoon vuorovaikutukseen, ja samaa kaavaa siirtää uuteen suhteeseen, niin samat ongelmat on edessä parin vuoden päästä oli pari kuka vaan. Uskon itse, että onnistuminen on eniten kiinni syvistä tunteista, omasta halusta, Intohimosta, omista teoista ja tekemättä jättämisistä. Se ei kuitenkaan riitä vaan myös se toisen on hoidettava myös oma osuutensa.

Jos oma rakkauteni ottaisi yhteyttä ja sanoisi, että on nyt vapaa ja haluasi kokeilla miten meidän käy, olisin edelleen siihen valmis. En kuitenkaan voi enää aloitetta tehdä itse. Koska kerroin, että ostin asunnon ja myin entisen puolikkaan ex:lle, pitäisi eroni olla hänelle selviö. Hänkin sanoi, vuosi sitten, että varmaan eroaa, jos elämässä tapahtuu tiettyjä muutoksia. Ne on nyt tapahtunut. En silti tiedä mihin hän päätyi ja onko sillä mitään merkitystä siihen onko kiinnostunut minusta myöhemmin kun taas näemme. S

Tapasit hänet siis pari kk sitten?

Olit suhteessa vai olet edelleen? Miksi et enään saisi häntä itsellesi?

Kaunis kirjoitus, nyt ymmärrän kaiken. Jos olisi, mutta ei tiedä...

mutta kumminkin sanoisin kaikki on hyvin. Nyt ymmärrän ja tiedän miten pahaan paikkaan laitoin ja tiedän senkin, miksei kaikkea voinut.

Silti asiat on ok. Hyvin kirjoitettu. Todella hyvin. Älä mieti liikoja.

Kuvaile millainen on se puuttuva palanen.. ulkonäkö, luonne?

Voitko olla asiasta varman tai siitä ettet häntä saa?

Tekisitkö toisin jos siirtyisit ajassa taaksepäin? Siihen kun tajusit tunteesi tai siihen kun tapasit hänet.

Tuskin häneltä mutta voisi toki olla
Voi mies ottaisit yhteyttä...

Miten tässä kävi? Harmittako vielä vai rakastuitko puolisoon uudestaan?

Jää puolison luo ja haaveleilet tästä puuttuvasta palasesta. Onhan se varmaan niin että parissa kk ei opi ketään tuntemaan ja nyt vaan pitää odottaa jospa se tunne (ihastuminen) katoaisi kun olettaen että ette pidä yhteyttä? Oletan tekstin perusteella että olette tunteneet pari kk..