Perheemme epäilee 14-v siskollani olevan jonkin sortin syömishäiriötä. Hän ei syö, "on jo syönyt koulussa", "koulussa on pahaa ruokaa" jne. Laihtunutkin on. Vanhempamme erosivat siskon ollessa 10-v ja nyt 14-v muuttivat toiselle puolelle Suomea isän uuden vaimon mukana. Lisäksi muutama vuosi sitten toisen siskon syömishäiriö saatiin onneksi kuriin jo alussa. Eli otollinen tilaisuus tavallaan tälle sairaudelle.
Miten tulee toimia? Mitä teen siskona, kun isäni ei muuta tee kun paasaa hänelle ruoan tärkeydestä ja että lautanen on syötävä tyhjäksi? Äijä kun on.
Miten tulee toimia? Mitä teen siskona, kun isäni ei muuta tee kun paasaa hänelle ruoan tärkeydestä ja että lautanen on syötävä tyhjäksi? Äijä kun on.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen itse sairastanut anoreksian 16-vuotiaana, ja ainakin anoreksiassa on oireita mm."olen syönyt jo koulussa", "ei ole nälkä"yms. tarinat. Sairas itse ei myönnä että olisi sairas, eikä myös nää sitä miten sairaalloisen laiha on. Kun minulla oli anoreksia tein mielelläni ruokaa muille(en ikinä itse edes maistanut), Lenkkeilin joka päivä, pidin ruokapäiväkirjaa(vaikka söinkin jokapäivä vain tietyt ruuat esim. omena, leipäpala), kävin puntarissa joka aamu, paleli, olin kiukkuinen yms..
Syömishäiriöissä on yleensä niin että jos sairas itse haluaa parantua niin parantuu, mutta jos ei niin ei parannu, ja siihen ei auta vaikka kuinka kaikki tuputtaisivat ruokaa, se vaan tekee ärtyisäksi.
Minulla vanhemmat ottivat yhteyttä kouluni terveydenhoitajaan jonka luona jouduin käymään punnituksessa joka viikko.kävin myös nuorisopsykologilla. Painoni laskettua kriittisesti nuorisopsykologi laittoi lähetteen sairaalaan ja jouduin osastolle. Vasta osastolle joutuminen "herätti" minut, en päässyt sairaalasta pois ennen kuin tietty tavoitepaino oli saavutettu, oli pakko alkaa syömään.
Sinun kannattaa puhua vanhemmillesi että ottavat asian vakavasti ja toimivat. Syömishäiriöt eivät parane itsestään ja ovat vakavia sairauksia!
Tsemppiä teille!!
Hei!
Olet aiheellisiseti huolissasi. Anorektikon (nyt parantuneen) vanhempana tiedän, että totuutta sairaudesta on niin vaikea ja raskas kohdata. Koko ajan vain odottaa että se menisi ohi, että järkipuhe auttaisi. Sitä isäsi varmaan yrittää huolissaan, puhua järkeä siskollesi.
Pyytäisitko isääsi vakavasti kuuntelmaan sinun huoltasi. Sisaresi täytyisi saada lääkärin vastaanotolle. Menimme oman lapsemme, myös silloin 13-14 v. , kanssa lastenlääkärille. Sitä tietä tyttäremme pääsi sitten osastohoitoon. Hän sai hyvää fyysistä ja psyykkistä hoitoa ja on nyt terve.
Voimia sinulle sisko. Halaus!