Ikävä haalenee, kun ei ole yhteyttä välillämme

Yhdessä tapauksessa , koskien yhtä miestä, hän vain vetää omaa linjaa, vaikka olen sanonut muuta. Vähän niin kun joo joo, ja sama meno jatkuu. Silloin joutuu tykkäämään yksin, jos vaikka tunteet kohtaa, mutta muu ei.

Puhetta maailmaan mahtuu teot puhuvat

Sulla on siinä seuraavan biisin sanat.

Hyvä, että ikävä laimenee, koska se tässä on ollukin tavoitteena.

Omalla kohdallani tunteet ei laimene vaikken näe tai kuule eräästä mitään..
Sikäli aika ikävää.
Hän on aina kieltänyt tunteensa minua kohtaan vaikka kehonkieli ja silmät on kielinyt muusta.
Silti kaipaan aina vaan.

Kun alkaa tuntua, että on aika luovuttaa, silloin hetki on oikea. On meitä täällä aika monta. 😉 Joskus vertaistuki auttaa. ♥️

Itse en ole häntä alkusyksystä nähnyt, emmekä ole viestejä edes vaihtanut. Muistan eron hetken, hän kädet lievässä puskassa.Käskin hänen pitää itsestään huolta uudessa elämänvaiheessaan. Käsien puska oli hassu ruumiin kieli, koska hän oli aina olut seurassani hyvin avoin. En tiedä pelkäsikö minun alkavan tunteilla vai suojasiko enemmän itseään omilta tunteilta.

Voisin kuvitella hänen toivovan tunteiden poistuvan kun ei nähdä. Hän on myöntänyt jotain tunteita AINAKIN ohimeneviä joskus olleen (noilla sanoilla) ja kun kipuilin sysip*skan parisuhteeni kanssa, käski yrittää vielä ja sanoi, että lapset ovat etusijalla. Erosin, koska rakkaus oli kuollut, ex ei halunnut olla lähellä tai läsnä 3-4 vuoteen ja selibaattikin oli jatkunut jo 3v ex valinnasta. Olin jo tehnyt päätöksen erota 1.5v ennen kuin edes tapasin hänet. Kitkuttelin vain lasten takia. Hänelle voisin sanoa: ero oli oikea ratkaisu, lapsetkin voi nyt paremmin. Huonon parisuhteen malli on kova risti kannettavaksi ja kun aikuiset voi hyvin se heijastuu lastenkin elämään. Ex ei kohdellut kaikkia lapsia hyvin ja arvostavasti. Huono liitto ei ole ARVO, eikä kärsien yhdessä oleminen eikä kulissliitto. Jos asiat voi korjata, kannattas yrittää, mutta kun ex ei halua korjat äa tai muuttaa mitään, ei se olisi muuttunut kuin huonommaksi. Emmekä kumpikaan ollut tehnyt edes lupausta yhteisestä elämästä koskaan.

Hän saattaisi myös toivoa tunteiden häviämistä kun ei nähdä (ehkä jopa molempien, vaikka hänen osuutensa menee ylitulkinnaksi😂). Hän saattaa haluta pitää vanhan suhteensa, vaikka selvästi kertoi asioita, jotka kertoo suhteen pahoinvoinnista. Se pahoinvointi myös näkyi ulospäin. Hänellä on oikeus punnita omat ARVONSA itse ja sitä en missään nimessä halua häneltä sitä riistää. Se vie aikaa ja saakin viedä. Enkä ihmettelisi, vaikka sovinnaisuus ja elämäntilanteiden erot olisi hänelle liian iso este, jos vaikka tunteita olisikin (en tiedä onko?). Ihmisen pitää saada itse päättää mitä haluaa ja mitä ei. Hyväksyn sen, vaikka omat tunteeni ei ole hälvenneet. Rakastan edelleen, hiljaa ja sisäänpäin. Toivottavasti tunteet, joskus kuolee, sillä muuten olen tuomittu olemaan ilman parisuhdetta lopun elämäni.