Ihan kauhea ikävä. Sydäntä puristaa, vatsaan koskee ja hengittäminen sattuu. Tähän auttaa vaan se, kun harrastan liikuntaa niin, että en pysty ajattelemaan. Hyvä puoli tässä on, että oon pian tosi hyvässä kunnossa. Kyllä mä unohdan, kyllä mä pääsen eteenpäin, kyllä mä pääsen irti. On pakko.
Fyysistä kipua
Anonyymi
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olet hereillä vielä, miten ois yömyssy vielä...?
Mä en juo.
Ja olisin todella pian paikalla koska you know me. D-geeni ;)
Ura Shellillä oli mielenkiintoista aikaa...
Kyllä ikävä ajan myötä helpottuu. Tee asioita joista nautit ja joista saat voimia huomiseen.
Oletko mielestäsi järkevä?
Pääset irti lupaan, että pääset.
Voisin viedä sun ikävän, vaan tilalle tulisi Rakkaus,
ja sydämesi tikkaisi, kuin palokärki.
kuinkas sitten?
Olenko sittenkin Tikka?
Snadi Hani, Unelmien Honey Bunny..
Olis kyl aika erikoista ja yllättävää tietenkin..
Mutta ihanaa..
mene itsees
knäppäile itsees KÄKÄ
Mä tunnen tasan samoin. Enkä ole keksinyt kuin saman lääkkeen, urheilun. Loppuajan sattuu ja ahdistaa niin paljon. Tsemppiä, et ole yksin!
Se on sinun sisin mikä taistelee, jos ajatuksista kyse.
Egosi on häviämässä (kuvittele se olentona) sekä mieli ja he taistelevat sinua vastaan pitääkseen arvovaltansa yllä.
Tässä ei ole kyseessä mikään ihastuminen ihmiseen, vaan sinun sisin ja Oivaltaminen että et tarvitse egoasi, etkä halua tehdä asioita niinkuin mieli haluaa vaan sinä haluat sydämmestä.
Kannattaa lopettaa
Se ei lopu koskaan. 10 vuotta kiduttavaa ikävää! Kuolinvuoteellakin tuskailen, etten puhunut.