Sain viikko sit keskenmenon ja oon tosi masentunut ollut siitä asti. Mikään ei tunnu miltään ja mitään ei jaksa tehdä. Koirakin jää hoitamatta ja vielä kun keliakia pamahti kuukausi sitten niin kaikki on päin peetä. En tullu tänne valittaa mut josko olis jotain kohtalotovereita. Ei oo helppoo yksin vaan miettii elämän moninaisia ongelmia.
Mieli maassa
Miisa
1287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei kannatakkaan jäädä yksin miettimään. Minustakin on paljon helpompaa ja helpottaa oloa, kun keskustelee asioista internetissä. Se on paljon helpompaa entä kasvotusten pohdiskelu.
Minulla ei ole itselläni kokemusta keskenmenoista. Yhdelle ystävälleni se oli helpotus, mutta silti raskas. Sen kanssa on vain pärjättävä.
Monilla sukulaisillani on keliakia. Se hankaloittaa aika paljon jos haluaa mennä ulos syömään ja varsinkin ulkomaille. Kaikki leivokset ja muut leivät eivät ole oikein herkullisia. Olen itsekkin niitä joskus syönyt. Mutta yritä pärjätä tämän kanssa.
En ymmärrä miksi ihmisten täytyy kokea kaikenlaista. Juuri sairastua johonkin tautiin tai muut allergiat. Miksei elämä voisi olla joskus helppoa ja täydellistä?!