alkaa väkisinkin itkettää kun selailen näitä palstoja, varsinkin kun monissa jutuissa on niin paljon tuttua..mä olen sairastanut bulimiaa kohta 3 vuotta, välillä on lähteny 10 kg kuukaudessa ja sitten tullu takasin samassa ajassa...jos en oksenna parissa päivässä niin tulee huono omatunto ja sitten alotan taas.
paranin hetkellisesti kun vanhempani saivat selville touhuistani mutta nyt puolen vuoden kuluttua siitä oksentelu on alkanut taas
bulimialla on vaikutus myös persoonallisuuteen, minusta on tullut sulkeutunut entisen avoimen ihmisen sijaan ja saatan panikoitua täysin kun joku soittaa kännykkääni en halua joutua selittämään miksi olin taas päivän poissa koulusta. vihaan sitä tunnetta kun haluaisin vain olla yksin ja pärjätä oksentamiseni kanssa samalla vajoan kokoajan alemmas, koulu menee huonosti, pelkään mennä kouluun ja itken aamuisin paniikissa, sitten kun saan itseni kouluun huomaankin että ei siellä niin kamalaa olekkaan, mutta joka aamu sama juttu
paranin hetkellisesti kun vanhempani saivat selville touhuistani mutta nyt puolen vuoden kuluttua siitä oksentelu on alkanut taas
bulimialla on vaikutus myös persoonallisuuteen, minusta on tullut sulkeutunut entisen avoimen ihmisen sijaan ja saatan panikoitua täysin kun joku soittaa kännykkääni en halua joutua selittämään miksi olin taas päivän poissa koulusta. vihaan sitä tunnetta kun haluaisin vain olla yksin ja pärjätä oksentamiseni kanssa samalla vajoan kokoajan alemmas, koulu menee huonosti, pelkään mennä kouluun ja itken aamuisin paniikissa, sitten kun saan itseni kouluun huomaankin että ei siellä niin kamalaa olekkaan, mutta joka aamu sama juttu
Vastaukset 3
Vanhimmat
joo tää palsta on aika masentava paikka. mut tääl tapaa ihmisii jotka ei tuomitse kaltaisiani "heikkoja" ihmisiä. tosiasiassa sitä täytyy olla helvetin vahva et tätä jaksaa. tänää oon jo kaks kertaa oksetanu. mut nyt on vähä kiire... halusin vaa äkkii sanoo et koita pärjätä päivä kerrallaa ja pysyy elämässä kiinni!!! kirjottele nuppu kulta ku tuntuu pahalta...
mun on pakko sanoo sulle että toi on mullekin niiiiiinn tuttua...mäkin saan omituisia paniikkikohtauksia, mm.muiden ihmisten lähellä. saatan yhtäkkiä pillahtaa itkuun ihan jostain pikkujutusta, ja toiset alkaa tietty ihmetellä et mistäs nyt kiikastaa.. munkin koulu menee ihan penkin alle, oon kai liian masentunu lukemaan kokeisiin tai tekemään yleensäkään mitään.pelkään puhua vieraille ihmisille, ja inhoan jos joudun selittämään jollekin että "miksi koe meni huonosti" tai "miks en ollut koulussa", meen paniikkiin jos joku tuntematon numero soittaa mun kännykkään, pelkään ihan sikana enkä uskalla vastata...iltaisin saatan mättää karkkia ja herkkuja jopa tuntikausia, ja sit oksennan kaiken ulos..mutta, nytpähän sä ainakin tiiät että sä et oo yksin. voimia.
Et ole yksin..Tää palsta on masentavaa luettavaa,mutta ei tää mikään iloinen sairaus olekaan..niinkun ei mikään..Sama täällä, noita paniikkikohatuksia tulee tosi usein..Ja mulla on astma vielä, eli usein ne sitten jotenkin muuttuvat jonkinlaisiksi astmakohtauksiksi..Ei huhhuh.. Kauan tää kestää..:S
Mutta jaksele nuppupieni,ja muista, et todellakaan ole yksin..