Jumalallisia mietteitä

Olipa kerran (ei kovinkaan kauaa sitten) avaruudessa leijaileva henki.
Henki, jota jatkossa kutsutaan nimellä jumala, tympääntyi katselemaan aurinkoa ja jupiteria.
Heureka ja lempo soikoon, totesi jumala: Minäpä teen vielä yhden planeetan. Annetaan pallolle nimeksi maapallo.

Niinpä jumala sitten väänsi ja väkersi peräti 6 työpäivää putkeen. Jumala tehtaili puita ja pensaita, maan matosia ja isoja möhöfantteja. Eevan ja Aataminkin hän savimassasta loi. (Saven jumala oli sekoittanut just ennen ihmisen tekemistä).
Jumala pihisi ja puhisi ja puhalteli. Ja kas, Aatu ja Eeva heräsi henkiin.
Pöllämystyneinä Aatu ja Eeva ihmettelivät, ketä ovat ja mistä tulevat.
No jumala sitten selitteli, että teidän tehtävänä on nautiskella seksistä ja puutarhan hedelmistä. Jumala näytti mallia, miten se seksuaalinen kanssakäyminen tapahtuu.
Yhden pahan puun se jumala sinne paradiisiin teki. Siitä ei saanut syödä. No eihän se Eeva tajunnut moista kieltoa. Kas kun ei ollut ennen omenapuuta nähnytkään.

Niinpä sitten Eeva söi omenaista ja tarjosi miehelleenkin. Jumalan pahastui ja seuraukset tiedämmekin: Naiset synnyttävät kivulla, ihmisten on pakko käydä töissä jne. Kova kosto omenavarkaudesta. Mutta jumala on lempeä....

Taas meni aikaa. Jumala totes, että ei toi Aatmanin ja Eevan touhu näytä hyvälle. Niinpä hän sekaantuu sitten naisihmiseen ja seurauksena neitseellinen nainen raskautuu ja synnyttää äpärälapsen.
Eikä siinä vielä kaikki. Jumala päätti surmauttaa tuon aviottoman poikansa. Ikäänkuin esimerkkinä luoduilleen.
Ja niin se avioton lapsi sitten murhattiin.
Jumala oli nyt tyytyväinen.

Sen pituinen se.