Ajatuksianne PRIDEstä

Kerran tapasin yhden pride-kouluttajan (näin ainakin sanoi olevansa), joka oli myös sijaisvanhempi, ja kun häneltä kysyttiin, mistä tietää, sopiiko joku sijaisvanhemmaksi vai ei, niin kuulemma "sen näkee heti naamasta tiätsä" ja "tiätsä sen vaan tietää"... en ollut uskoa korviani, mutta tiedänpähän nyt ainakin, etten ainakaan menettänyt mitään vaikken prideä ole käynyt. Tuskin olisin edes sijaisvanhempi, jos olisin heti kättelyssä tavannut tuon tyypin.

PRIDE-koulutuksen ja voin vain suositella.
Kävimme sen ennen kuin edes olimme mitenkään päättäneet ryhtyä siaiskodiksi.

Kun kurssi oli loppu niin viikonpäästä tuli kyselyjä olemmeko miettineet valmiiksi sijaisvanhemmuuden, sekä ehdotuksia erilaisista lapsista. Näistä sitten se yksi oli juuri kuin meille tarkoitettu.

Lapsen tulo oli sitten suunnitelmia nopeampi eli hätä ei lukenut lakia. Ongelmat sitten sen mukaiset mitä oli ollut lapsen elämäntaustakin.

Oli hyvä kun olimme saaneet valmiuksia monista asioista ja juuri PRIDE-koulutuksessa. Riippuu ketkä kouluttavat ja paljon teistä itsestännekin mitä saatte irti siitä koulutuksesta. Sopimuksen teko oli yksi hyvin tärkeä tiedotus sekä lait ja säädännöt käytiin läpi. Kirjoitimme esitteen itsestämme ja omasta perheestämme, joka sitten on ollut pohjana kun ovat esittäneet meitä lasten vanhemmille.

Meillä voi valita Priden (ryhmä) tai yksilövalmennuksen. Me kävimme yksilövalmennukset sekä ryhmässä toteutetun Traumatisoitunut lapsi -kurssin.

HYvin on pärjätty näillä eväillä.

Ja meille siitä oli valtavasti hyötyä! Minun ja mieheni suku ja ystäväpiiri on (miten sen nyt sanoisi..) hyvin toimeentulevia. Meillä ei ollut todellakaan käsitystä millaisissa perheissä lapsia Suomessa elää. Ja kuinka lapsia täällä ihanassa kotimaassamme kohdellaan.
No, kyllähän me olimme lehdistä lukeneet ja TV:tä katselleet. Mutta valtava järkytys oli kun näimme meille sijoitetun lapsen kodin...
Kurssit kannattaa kyllä käydä, ja kysellä kaikesta siellä.

kävimme priden. ja vaikka kokemus todella koulii, niin liian ruusuisin unelmin olisimme lähteneet ilman priden antamaa koulutusta.

me olemme aivan tavallista keskituloista väkeä, on adoptiota ja kasvatteja suvussa tädeissä ja sedissä. mutta mikään taustaoppi ei päde tämän päivän huostaanotettuhin lapsiin. se mikä anopin sijoituksessa aikoinaan oli tapana, ei päde nykyaikana.

jo pelkästään itselle perustelu, miksi yhteys bioihin on säilytettävä, olisi vielä hankalampaa ilman priden mielikuva koulutusta. samoin vieläkin elän sitä tunnelmaa, joka syntyi kun kuviteltiin kahden eri olosuhteisiin syntyvän pojan alkuelämää. mikä ero onkaan syntyä toivottuna rakastettavaan kotiin tai laiminluotynä jo ennen syntymää alkoholisti perheeseen.

kyllä priden voimin on kestetty monta juttua jotka muuten olisivat keskeyttäneet sijoituksen

huomasin kirjoituksistanne, että kovin eri tasoista koulutusta on saatu! Meidän Pride ei ollut kovin kehuttava. Lasten erityistarpeista ei juurikaan puhuttu. Jatkokoulutuskin käytiin, se oli jonkin verran parempi, mutta aika tyhjä olo jäi koko koulutuksesta.
Tuo juttu, että on kirjoitettu esite omasta perheestä on tosi hyvä juttu, helpompi etsiä oikea perhe oikealle lapselle :)

Me kävimme Pride kurssin mieheni kanssa ja minun mielestä se oli hyvä,sen kannattaisi käydä vaikka ei edes olisi ryhtymässä sijaisvanhemmaksi!Minun mieheni on sellainen perus suomalainen-mies..ei paljoa tunteistaan tai ajatuksiaan kerro.Kurssillahänen oli mietittävä,mutta myös kerrottava ajatuksistaan,mielipiteistään.Kyllä se varm.vaikeampaa hänelle oli kuin minulle mutta ei sijaisvanhemmuuteen lähdetä jollei ole tosissaan.On vetäjienkin tiedettävä mitä,ketä me olemme,miten ajattelemme eri asioista.Opin paljon uutta miehestäni!Olin suorastaan yllättynyt että vaikka hän ei aina ole äänessä,oli hänellä suorat mielipiteet ja selkeä kanta asioihin!Poittiin paljon kursilla uutta,kerrattiin jo tuttujakin asioita ja meidän kurssilla ainakin myös naurettiin PALJON!