Kävin "Siionin laaksossa".

Vieras kirjoitti:

Noin se taisi nimi olla. Seinässä luki kylläkin, rauhanyhdistys. Tästä lisää tuonempana tässä kirjoituksessa.

Olimme äsken astuneet paikallisen temppelin, kirkon sisään ja käytävällä olivat toivottamassa kädestä pitäen tervetulleeksi morsiamen ja sulhasen äiti ja isä.
Tämänkaltainen tapa oli minulle ennen kokematon, vaikka olen käynyt häissä joskus muulloinkin.
Niin astelimme paikoilleemme kirkon penkkiin. odottelemaan tilaisuuden alkua.
Kirkko oli muuten mielestäni hyvin kaunis pienoinen kirkko. Vaalea sisustukseltaan, eikä kovin paljon maalauksia, joita on joissakin kirkoissa jopa liiankin paljon, ainakin minun mielestäni.

Jonkin verran ennen h-hetkeä, yllätyksekseni vihkiparista toinen, eli sulhanen astelee istumaan etupenkille kirkkosaliin, eikä morsianta näy missään. Useat katselevat ympärilleen, ja niin minäkin sitten hokasin, että taitaa morsian tulla tai tuodaan takaa, ja tapahtuu luovutus, ja niin kävikin.
Soiton alkaessa takaovi avautuu ja morsian tulee oman isänsä käden taipeessa kävellen hitaasti etuosaan kirkkoa ja sulhanen nousee penkistään puoliväliin vastaan, ja siihen kaikki pysähtyvät ja alkavat syvät kumarrukset.
Muistaakseni näin että isä ensin kumartaa sulhaselle ja sulhanen kumartaa vastaan, sitten sulhanen kumartaa morsiameen päin, ja isä luovuttaa morsiamen sulhaselle. En ole aivan varma menik se juuri näin.
Kuitenkin puolivälistä jatketaan hidasta marssia morsian ja sulhanen kohti alttaria jossa oli pappi valmiina.

Kirkollinen rituaali oli tutunoloinen kaavamainen homma, jonka loppupuolella pari kääntyi yleisöön päin ja alkoi kuulua laulua ja soittoa.Huomasin kun morsiamella oli vaikeuksia, sillä kyyneleet pyrkivät vyrymään poskipäille.
Niin oli päättynyt se toimitus. Pari oli lopussa soiton säestämäsä marssinut kirkosta ulos ja hääväki sen perässä. Hääparilla oli auto odottamassa ja kuljettaja, aivan oven edessä, ja he pääsivät nopeasti autoon ja letkan keulalla kohti hääjuhlapaikkaa.


Ajelimme autoletkassa ehkä noin kilometrin verran ja tulimme rakennuksen kohdalle jonka seinässä ulkopuolella luki Rauhanyhdistys.
Suomen lippu oli tangossa ylhäällä, joka todisti sen että olimme tulleet juhlaan.
Menimme virran mukana sisään ja samalla jonoon joka johti juuri vihityn hääparin kohtaamiseen. Olimme onnittelujonossa, ja niin onnitelimme vuorollemme vihittyjä. ja jatkoimme samaa jonotusta joka johti suoraan ruokailu tarjoilupöytien ääreen josta sai ottaa mitä vain halusi ja kantaa johonkin pöytään mihin halusi asettua syömään ja olemaan koko hääjuhlan ajan.
Pydät oli katettu siististi kuten juhlaan kuulua sopiikin.
Lisäksi pöydässä oli ohjelmalehtinen jokaiselle josta saattoi seurata kuinka ohjelma tulee olemaan ja siinä oli myös kaikki yhteislaulujen sanat, joten ei tarvittu mitään virsikirjoja sun muita.
Tämä rakennus ei ollut enää mikään uusi, mutta oli kuitenkin siisti ja aivan hyvännäköinen sisältä ja päältä. Päältä se ensin näytti sini-harmaalta, mutta kun tarkemmin katsoi oli siinä jotakin violetin vivahdettakin.
Sisäosa oli jotakin vaaleaa sävyä mutta myös puupintaakin ainakin korkeamman osan kattopalkit ja katto. Sisällä oli nimittäin kuin kaksi osaa ravintolaosa joka oli matala ja saliosa joka oli korkea ja jossa oli räystäälle päin laskeva korkea katto.Yksi lape siinä oli vain.

Nämä kaksi osaa olivatkuin yhtä tilaa kun välissä ei ollut verhoja eikä ovia.

Pöydät olivat asetettu vinottain salissa ja ne menivät myös ravintolan puolelle.
Kaikenkaikkiaan oli sisustettu aivan hyvin juhlakuntoon tämä tila.

Niin ensimäiseksi syötiin jonka päälle ruokavirsi. sitten juhlapuhe joka oli saarnatyyppinen, mutta oli aika paljon kohdistettu myös hääparille. Taas virsi. sitten kotiväen ohjelmaa, jossa muisteltiin sekä morsianta että sulhasta minkälaisia he olivat olleet. Laulua välillä. Sitten runoa ja musiikkia, musiikki tuli kanteleella se oli kaunis kokonaisuus. Sitten taas laulu, kunnes oli hääkahvin vuoro.

Hääpari aloitti tietenkin ensin ja kun kakkua lohkaisivat niin kyllä kuvaajia riitti. Hetken päästä myös syöttivät toisilleen kakkua yhtä aikaa joka myös kovin kiinnosti kuvaajia.

Sitten jatkui ohjelma morsiamen ja sulhasen ystävien ohjelmilla ja se oli pääasiassa muistelua nuoruus ja opiskeluajoilta sekä runoa ja laulua. Tässä osuudessa oli hyvin koskettavia kohtia. Vielä yksi musiikkiesitys, kunnes oli viimeisen virren vuoro joka oli yllätyksellinen.

Kesken virren morsian ja sulhanen nousivat ylös ja astelivat vieseisen pöydän luo jossa oli lähipiiri, isät ja äidit, ja morsian ja sulhanen alkoivat kaulailemaan omia isiä ja äitejä ja vastapuolen isiä ja äitejä myös ja eikä siitä meinannut tulla edes loppua, mutta loppui kuitenkin ennen kuin virsi ja sitten nuori pari jätti häävieraat kävellen ulos jossa taas heidän autonsa odotti oven edessä koristeltuna ja takaikkunalla oli suuri sydämen kuva jossa oli sulhasen ja morsiamen nimi. Lähtöä emme nähneet koska virsi vielä jatkui eikä kukaan lähtenyt kesken perään katsomaan.

Mutta se mikä tapahtui lähtö hetkellä siellä lähipiirin ja hääparin välillä oli niin koskettavaa etten kärsinyt katsoa koko aikaa vaan kyyneleet tuppautuivat silmiini, ja kun katsoin ympärilleni niin samoin kävi muillekin.

Ei voinut tietää mitä siellä puhuttiin vaan varmaan jotain puhuttiin, virren aikana ei tietysti voinut kuulla ja kun oli matkaakin. Mutta se oli ainakin varmaa että jos olivat olleet välit ehkä jonkin välillä jotenkin tulehtuneet, tai jotenkin kankeat sitä ne eivät enää olleet.

Tämä oli sikäli yllätys että ei voinut enää hyvästellä hääparia kun poistui noin äkkiä ja arvaamatta, ties minne, no johonki häämatkalle vissiin. No, eipä se haitanne hyvästelimme sen lähipiirin hiljalleen virren ja ohjeman päättyessä. Ja jäihän meille se ohjelmalehtinen jonka lopussa oli tuoreen hääparin yhteinen asumisosoite ja taisi olla puh. numerokin.


Niin, vielä lopuksi kuulin jossakin tän yhteydessä maininnan siionin laaksosta. kuin paikka olisi siionin laakso. Ulkoseinällä kuitenkin luki Rauhanyhdistys.

Sattuisiko ketään paikalla olleita lukemaan tämän, mikä ihmeen siionin lakso? Mistä moinen nimi ja käyttääko rauhanyhdistyksen väki ja vanhoillislestadiolaiset yleisesti sellaista nimeä kokoontumistiloistaan?
Tai sattuisiko kukaan sellainen lukemaan tätä joka juuri asuu siellä missä minä juuri olin käynyt? Hän varmaan parhaiten tietäisi mitä tarkoittaa siionin laakso. Käsittääkseni ainakin jotkut paikalliset käyttävät sitä nimeä siitä paikasta tai rakennuksesta.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä