Itse olen ollut tälläisessä tilassa 4 vuotta! Rehellisesti sanottuna ainoaa mielihyvää tuottaa se, että ei täydy tehdä yhtään mitään, saati ajatella, saa vain olla.
Oletko koskaan ollut elämässäsi tilanteessa, missä mikään ei kiinnosta tai herätä mieleenkiintoa?
Anonyymi
4559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Aika ajoin mutta tekemättömyys tyhmentää ja on pakko välillä asennoitua olemaan masentumatta
Jep. Depressioo kun sairastin koin fiilistä 10 vuotta putkeen. Kaikkeen tottuu. Myös siihen ettei mikään liikuta eikä tunnu miltään. Asioita tekee koska niitä
Täytyy tehdä muttei ne herätä mitään tunteita.
Suorittaa vain elämää kuin tunteeton robotti
Onneks depressio on ohi. Inhottavaa palauttaa mieleen se fiilis missä eli yhtä jaksoisesti 10 vuotta
ole keskenäsi, mikä on mahdottomuus........
tervetuloa muumilaaksuhun...........
mumilaksua.......
MUUMIT!
:)
https://www.youtube.com/watch?v=Dy4HA3vUv2c
Kys...<3
Nyt on ollut pidempi jakso että mikään ei taas nappaa! Olen 30v. nainen (pidän itseäni kyllä ihan tyttönä, koska näytänkin ihan 18v.) ja masentanut lapsesta asti. Enemmän tai vähemmän.. oon tosi herkkä ihminen, enkä oikein kestä mitään ulkopuolisten aiheuttamaa painetta. On kourallinen ystäviä ja perhe. Töitä tehnyt aika vähän elämäni aikana.. en oikein tykkää ihmisistä enkä paikoista jossa on paljon ihmisiä. Fantasioin aina että saisin asua jossain erämaa mökissä luonnon keskellä ja saisi elää tosi yksinkertaista elämää. Nykyaika on aina tuntunut ahdistavalta ja mielenkiinnottomalta. Innostun kyllä kaikista syvällisistä asioista ja herkistä jutuista ja tietty kaikkeen luontoon liittyvästä ja käsillä tekemisestä.. mut aika ajoin vaan mieleni mustenee kun tajuan että olen tässä ajassa.
Onneksi on ikuisuus se lohduttaa💖
Minua taas ei kiinnosta juuri muu kuin Raamattu. Rukoilen usein että ymmärtäisin paremmin. Raamatun lukeminen on parasta sielunhoitoa. Se haastaa omat luulot ja kuvitelmat. Tuomitsee omat teot ja ajatukset. Ja lohduttaa Jeesuksessa olevalla armolla ja rakkaudella. Rukoilen myös että sinne kirjoitetut asiat tulisivat yhä todellisemmiksi omassa elämässäni. Turhaa kaikki muu. Jeesus > kaikki.
...
Mutta olen ollut vastaavassa tilanteessa. Ennen kuin tulin uskoon. Ja se oli Jumalan tarkoituskin uskon, että Hän antoi minun menettää kaiken merkityksen ja mielenkiinnon kaikkeen maailmassa. Jeesus sanoo:"Minä en ole tästä maailmasta", joten ei ihme, että Hän kiinnostaa ja maailmaan olen kyllästynyt ja väsynyt.
Vau! En tiedä mitä kirjottaisin takaisin kun kuulostaa ihan omilta ajatuksilta. Kiitos että kirjoitit 😍 tai kiitos Jeesukselle!
Aloin meinaan taas lukemaan raamattua muutaman vuoden tauon jälkeen. Rukoilen joka ilta ja olen alkanut rukoilemaan myös useammin että Jumala todella vetäisin kunnolla puoleensa! Olen käynyt seurakunnissa mutta ihmis ahdistus tekee siitä vaikeaa.. eikä mulla oo uskovaisia ystäviä vaikka tiedän että niitä sieltä saisi. Rukoilen usein että saisin kohdata jonkun ihmisen kenen kanssa rohkaistuisin käymään
Itsekin olen arka. Olen elänyt hyvin syvässä yksinäisyydessä koko aikuisikäni ja nuoruuteni. Enkä ole koskaan halunnut puhua asioistani muille (jo lapsuudessa opittu tapa käsitellä asioita). Mutta jos tätä ei olisi tapahtunut, jos olisin saanut ystäviä ja tämä maailma olisi kohdellut minua hyvin, enkä olisi kärsinyt synneistäni, en olisi koskaan tullut kaipaamaan Kristusta.
Rukoilen myös että löytäisin sen todellisen seurakunnan yhteyteen. Eriseuraisuudenhan Raamattu tuomitsee joten itse toivoisin joskus löytäväni sellaiseen seurakuntaan, jossa Jumalan sana on tärkeintä ja jossa kaikki ihan todella ovat aidosti uskossa. Mutta ei meidän tarvitse näillä asioilla stressata. Jeesus on seurakunnan pää, siis sen seurakunnan joka Häntä aidosti seuraa ja palvelee. Seurakunta on se missä jokainen tunnustaa, että Jeesus on Herra ja Vapahtaja. Missä syntiä vihataan ja rakkaus Jeesukseen yhdistää.
Meidän kannattaa rukoilla että Jumala kokoaisi meitä yhteen, oman tahtonsa mukaan. Pyytää rohkeutta kohdata ja johdatusta siihen. Tahtoa ja rakkautta. Että Pyhä Henki tulisi ja yhdistäisi seurakuntaansa, niitä ketkä ovat valittuja. Itse uskon että Jeesus yhtälailla kasvattaa meitä yksinäisyydessäkin, ja silläkin on aikansa ja tarkoituksensa. Kaikkivaltias ei ole riippuvainen meidän kokoontumisista. Mutta kyllä me kaipaamme toisia uskovia. Jeesuksen Hengessä olemme kaikki yhtä.
Kiitos näistä sanoista! Totta! Näitä asioita rukoilenkin.. Johdatusta, oikeanlaista seurakuntayhteyttä, rohkeutta.
En ymmärtäny tuota eriseurakunta tuomio kohtaa. Itse ajattelen että saa käydä katsomassa ja tutustumassa erilaisiin seurakuntiin ja jos jossain ei ole hyvä olla sinne ei tarvitse jäädä! Esim. Vapaakirkko, perus luterilainen, helluntaiseurakunta jne...
Eriseuraisuus on tänäpäivänä todella laajaa. Kaikilla "kirkoilla" on omat oppi-isänsä ja niissä kaikissa ajatellaan, että "meidän oppi on oikea", vaikka vain yksi voi olla oikea. Todellisen Kirkon ainoa opettaja on Jeesus Kristus. Mutta en minä sano etteikö eri kirkoissa ole oikeaa oppia ja aitoja uskovia. Sanon vaan että ne luovat turhaa erottelua ja toivoisin itse, että uskovat kokoontuisivat enemmän alkuseurakunnan tavoin, tavoitellen sitä, että Jeesus saisi vaikuttaa, koska kokoontuminen ei hyödytä mitään ilman sitä.
Aivan en ymmärtänyt heti mitä tarkoitit. Niinhän se on.. mutta kyllä silti kehotetaan käymään jossain seurakunnassa, ettei ihan yksin tarvo uskon elämässä. ” Ensimmäiset kristityt tulivat kuulemaan apostolien opetusta ja pysyivät siinä. He pysyivät myös uskovien keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksessa. Jumala toimii rukouksen kautta ihmisten maailmassa. Kaikki maailman kristityt, uudestisyntyneet Jumalan lapset, kuuluvat samaan suureen Jumalan perheeseen. Tätä koko maailman yhteistä seurakuntaa kutsutaan universaaliseksi seurakunnaksi. Koska se ei kuitenkaan voi kokoontua yhdessä paikassa, tarvitaan pienempiä yksiköitä eli paikallisseurakuntia.”
Ensimmäiset kristityt tulivat kuulemaan apostolien opetusta ja pysyivät siinä. He pysyivät myös uskovien keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksessa. Jumala toimii rukouksen kautta ihmisten maailmassa. Kaikki maailman kristityt, uudestisyntyneet Jumalan lapset, kuuluvat samaan suureen Jumalan perheeseen. Tätä koko maailman yhteistä seurakuntaa kutsutaan universaaliseksi seurakunnaksi. Koska se ei kuitenkaan voi kokoontua yhdessä paikassa, tarvitaan pienempiä yksiköitä eli paikallisseurakuntia.
Tuollaisia on aikaisemmin sanottu laiskoiksi.
Ennemminkin traumoja elämästä
Kaikilla on erilaisia traumoja, mutta kaikki eivät ole laiskoja ja saamattomia.
Olipa ilkeä ja ymmärtämätön kommentti. Traumoja on erityyppisiä ja osa lannistuu herkemmin, ei tee kenestäkään huonompaa. Tärkeää on yrittää pitää mieli korkealla eikä ainakaan laittaa pahaa ja traumoja kiertämään syyttömille.
Jeesus rakastaa sinuakin ❣️
Usein totuus kirpaisee.
Katohan treen rva tatcher alaluokkaisesti tunnistelemassa ihmisiä taas. Tee sinä niitä oikeita töitä kun sulla niitä on.
eliittieukolle
Niin, traumansa kullakin, kuten esim tuolla päin honkia arvuuttelevan jo ns aikuisen naisen käytöksestä ja kommenttikärppyydestä mihin tahansa aloitikseen, joka sopii hienostorvan pirtaan, siitä sen huomaa. Sadisti, fasisti ja siitä se nauttii.
Mene sinä edes työelämään valmentavalle kurssille ja hae sen jälkeen jotakin suojatyötä työllistämistuella, vaikka jätteen lajittelijana.
Mistä vedät eliittieukko nimityksen, jos kerroin ymmärtäväni, että jollain voi olla pahoja traumoja eikä hän pysty työskentelemään ja ei näin ollen ole mielestäni laiskuutta vaan pidän typeryytensä ja ilkeyttänikö arvostella tuollaisia ihmisiä laiskoiksi.
Jaha, hieno rouva ja mustamaalaajatäti älähti. Hyvää ruokatuntia harppuuna joka kiusaat ja piinaat lapsukaisia.
Pirkanmaalle menee.
Ei se kommentti sulle ollutkaan, ketjun eka harppuuna et ollut sinä. Oppilaita mustamaalaava tätsykkä
Ei se kyllä kirpaise ollenkaan päin vastoin. Rehellisyys maan perii!
Jätteenlajittelu on arvokasta työtä myös. Lähimmäisen auttaminen on työtä, vapaaehtoistyö on työtä. Ei pelkästään iso palkka kerro jonkun olevan oikeaa työtä ;)
Etkö juuri sinä tittelinkipeä ja niitä jo haalinut nimenomaan ole eräästä henkilöstä suvereenisti päättänyt, että hänestä ei ole mihinkään eikä hän ole samaan kohteluun oikeutettu kuin muut. Hän on laiska, hän kuvittelee ja havittelee tyhjiä, hän tekee ja sanoo sitä sun tätä ja evidenssitkin on niin upeat, että. Häneltä voi käydä vetässä maton jalkojen alta, hänestä voi käydä ympäri ämpäri juoruilemassa akq valehtelemassa, ym torpedoida kaikki mahdollisuudet, että voi nimitellä taas laiskaksi. Mitä olet hänestä oikein vailla, sillä asetelma on kaikkea muuta kuin symmetrinen millään tapaa. Onko sinulla työyhteisösi siunaus toimia jonain epävirallisena tiedottajana? Ilman niitä tietoja.
Niinpä, eipä taida rva rautanaama olla statukseensa tyytyväinen kun pitää meuhkata täällä.
Silloin pitäisi harrastaa ihmeitä. https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000007728182.html
Kehumatta paras.
En ole ollut täydellisessä vastaavassa tilanteessa, mutta aika paljon samoja tuntemuksia on ollut vuosien ajan. Jotku asiat kiinnostaa, mutta ei ihmissuhteet eikä keneenkään tutustuminen. Minulle on "tapahtunut" kauan sellaista mikä ei ole sopinut minulle ja se on vaikuttanut huonontavasti elämääni, koska se on vienyt pois turvallisuudentunteen siitä että pärjää omillaan. Elämänilo on aika vähissä.
Samoin. Ihmisiin on menny osittain luottamus mutta myös herkkyyteni takia aistin ihmisissä kaikkia negatiivisiä asioita. En oikein ole kohdannut kaltaisiani vai haaveillut kohtaavani. Todella monet ihmiset ovat kuormittavia jopa uskovaiset.
¨Haluan tehdä töitä ja työkaverit riittää minulle. Työajan ulkopuolella ei ole mitään tarvetta olla kenenkään kanssa, koska se tarkoittaisi uusiin ihmisiin tutustumista. Ei ole jaksamista eikä minkäänlaista kiinnostusta sellaiseen. Luulen ettei itselleni sellaista tarvetta tule enää koskaan. Johtuu erityispiirteisyydestäni, mikä on vahvistunut viime vuosien kokemusten takia.
Kaikki se minkä piti olla alun alkaen hyväksi, on toiminut täysin päinvastoin. Siksi luvan kysyminen olisi ollut välttämätöntä. Jaksaminen on siksi hyvin vähissä. Se vaan rikkoo lisää jatkuessaan. Menee varmaan lopuelämä siitä selviytymiseen.
Hae apua.
Kuuntele nyt.
Kannattaa hakea apua, kyse on ihan aivokemioista mitkä pitää saada kuntoon. Voi olla että siellä käydään läpi lääkärin kanssa ihan unirytmistä, liikunnasta, valosta, ravinnosta ja lisäravinteista keskustelua sekä mahdollisesti terapiasta.
Olen ollut joskus tuossa tilassa ja mitä pitempään se kestää niin sitä vaikeampaa. En vain osannut, tajunnut ja halunnut hakea apua. Ihan onnekkaasti olen nyt paremmassa kondiksessa, mutta aika ajoin huomannut vaipuvani vanhoihin ympyröihin.
Jos elämä ei maistu, ei tunnu onnelliselta tai vähintään tyytyväiseltä niin sille voi itse vielä tehdä jotain, mutta jos mikään ei herätä mielenkiintoa ja voimia pitää jo kerätä tavallisista askareista jne. selviämiseen niin apua kannattaa hakea.
Totta myös tämä! Apua kannattaa hakea, hoitaa mieltä ja kehoa. Mutta hengellisen puolen asioihin vain Jeesus on oikea resepti 🥰
Oon ollut monta vuotta jo tollanen. Jos olis rohkeutta, niin päättäisin päiväni heti. Nyt vaan odotan, että sairaudet tai sairaskohtaukset tulee ja vie. Ei mulle oo tässä elämässä enää mitään jäljellä, mitä haluaisin kokea. Periaatteessa oon siis valmiiksi jo kuollut.
Älä päätä💛 ymmärrän että olet polvillasi jopa maassa makaat. Koita rukoilla! Kyllä sua kuunnellaan!
Mulla tällä hetkellä ei ole mielenkiintoa mihinkään, jotenkin turtunut olotila. Kai johtuu siitä, kun on todettu huonoksi, epäkelvoksi, liian vanhaksi oikeisiin töihin. Pitäis mennä ilmaiseks taas kokeilemaan yhtä alaa, kun en viimevuotisen työharjoittelun kautta töihin kelvannut. Mitä helvetin järkeä on mennä kerjäämään uudestaan turpiin, tottakai ilmaiseks kelpaa, mutt en mä ole mikään masokisti, en mä halua taas tulla dissatuksi, kohdelluksi kuin olis joku arvoton, ihmisroska niinkuin tuolla harjoittelupaikassa vakituiset sellasena kohteli mua. Mä olen ihminen...tai ainakin ennen tuota harjoittelua luulin olevani, mullakin on tunteet, mäkin olen olemassa. Ainoa paikka johon saatan edes kelvata työkokeiluun on sellanen jossa olin vuosia sitten palkkatuella muiden toivottomiksi todettujen kans. Oma moka, kun edes menin sinne yhteen koulutukseen, itsepä kerjäsin turpiin saantia, olis pitänyt tajuta etten alalle kelpaa ikäni ja ulkonäköni takia. Joten nyt teen niinkuin olis pitänyt alunpitäen tehdä, menen sinne missä mut on jo vuosia sitten leimattu sutta, paskaa ja sekundaa olevaksi..sitähän mä oikeasti olenkin, pelkkää shaibaa koko ihminen tai mikä vittu mä muiden silmissä olenkin. Eikä todellakaan kiinnosta paskan vertaa mikään siellä paikassa, enkä piittaa mistään tai kenestäkään enää, vielä vähempi tuolla paikassa olon jälkeen. Pitää olla bad to the bone ett selviää siellä ja muutenkin tässä elämässä😡😡
Oon pahoillani että oot joutunu kokemaan tällästä pahaa! Sun kannattais suunnatta jollekkin sellaselle alalle jossa olis armollisempia ihmisiä, parempi työyhteisö. Itse haluan vältellä kaikkea pinnallista ja markkinaarvoa parantavaa, hierarkista ja itsekeskeistä työtä. Tutustu eri aloihin! Elä lannistu, kaikella on tarkoituksensa. Koen että ne joita kiusataan on jotain arvokasta ja ne jotka kiusaavat heillä ei ole mitään, paitsi musta sydän ja tyhjä pää.
Oot kyl todella todella väärässä paikassa ollut jos sua on kohdeltu tollein! Sairasta.. sairaita ihmisiä ja sairas maailma:(