Näin vuosikausien jälkeen ajatellen ihastumiseni ja sitä seurannut tapaamisehdotus oli ihan hölmöä. En tajunnut että ihastumiseni oli täysin yksipuolista, mutta toisaalta....mitä olisin voinut tehdä, niin monta vuotta olin ihastunut sinuun tai siihen mielikuvaan mikä sinusta oli.
Munasin itseni sitten täysin.
Enää en ikävöi, mutta nimesi on minulle kirosana ja sellaisena pysyy.
Munasin itseni sitten täysin.
Enää en ikävöi, mutta nimesi on minulle kirosana ja sellaisena pysyy.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei se ole hölmöä. Elämässä pitää oppia tekemään virheitäkin. Ihmiset kuolisi sukupuuttoon, jos kukaan ei tekisi ehdotuksia. Joskus se osuukin.
Kyllä se niin on jotta jos ei edes yritä niin ei kyllä mitään ole tulossakaan, öö jollei sitten ihan kotiovelle tule ilmoittamatta 🙄👌😜
Voi mies. Joko mennää naimisiin?
Ei ollenkaan paha asia. Olit rohkea. Harmi, jos tuntui nololta. Jos puhuit suoraan henkilölle, niin niinhän täytyykin tehdä. Toivottavasti hän ymmärsi, että ehdotit tapaamista. Joskus ihastuminen tuntuu kuin olisi rautakangen niellyt. Tekee helposti vääriä johtopäätöksiä.
Mulla ei muunlaisia ihastuksia olekaan ne muutamat mitä elämän aikana on ollut. Häpeän itseäni niin paljon, kun olen mennyt kuvittelemaan, että nuo naiset olisi olleet tällaisesta rumiluksesta kiinnostuneita enemmän kuin kaverina.
Ettet vaan olisi jossakin kohtaa tyrinyt itse? Ei se ulkonäkö, vaan se että on luotettava, eikä haaveile muista, että huomioi ja pitää hyvänä.
Tottakai oon tyrinyt. Enhän mä osaa mitään muuta. Ruma ääliö ei ole hyväksi kenellekään. Sitä ei vaan aina tunnekuohuissaan muista.
Älä kuvittele, naiset parhaimmat nyt ulkonäköä katso huhuu missä mennään 😜
Juu hölmöksihän sitä itsensä tuntee kun moniin viesteihin ei vastausta koskaan kuulunut.. niin ehkä ei koskaan sitten saanutkaan niitä.
Email?
Oikea henkilö ja oikea osoite?
Tarviiko siitä ihmisestä negatiivista ajatella, tai että mitenkään nyt munannut olisit.