Mietteitä esikoislestradiolaisten lapinvanhinten siunauksista

Ensiksikin älkää nostelko esiin vanhoja pitkiä viestiketjuja, vaan aloittakaa aina aiheesta uusi viestiketju johon on helppo ottaa kantaa ilman pitkiä pleraamisia. Hyvätkin kannanotot hukkuvat tällaisiin viestiketjuihin.

Vai onko tarkoitus nostella näitä vanhoja viestiketjuja siksi, että peitettäisiin itselle kipeät avaukset pois etusivulta?

Lapinvanhemmuus syntyi 1800 luvun loppuvuosina, raattamaan kuoltua v. 1899, tuli kyseeseen kuka lestadiolaista liikettä jatkossa johtaa. Vanhin oli tuolloin Joonas Purnu. Häntä eivät johtajakseen hyväksyneet nykyisin vanhoillislestadiolaisina tunnettu ryhmä.

Vanghoillisten Jellivaaran paaviksi nimitetty Purnu jäi esikoislestadiolaisten johtajaksi.

Siitä saakka Jellivaarassa asuva mies tai miehet, jotka johtoasemaan pääsivät, ovat kantaneet nimeä "lapin vanhin". Heidät on korotettu samanlaiseen asemaan kun roomalaiskatolisen kirkon piispa, joka on paavi.
Jumalan sijaiseksi siis. Kun hän sanoo neuvonsa, ei esimerkiksi valtioiden lait merkitse mitään. - Tämä karmea totuus nähtiin vuonna 2016.

Tämä lapsita tullut käsky kantaa esikoislestadiolaisuudessa edelleen nimeä "kristillisyyden yhteinen ymmärrys". Tälle ymmärrykselle ei maalliset lait kelpaa. Yhteisen ymmärryksen toteuttajina oli muun muassa tuomareita, joita ei voi ainakaan tietämättömyydestä syyttää.

Näin pitkälle voidaan ihmisoppien ja ihmiskäskyjen voimalla johdattaa Jumalan kansaa, kun "valistus" aloitetaan jo lapsina useiden sukupolvien ajan.

Itse tästä osallisena tiedän, joten valehtelu ei tässä auta. Mitään ongelmaa ei liikkeessä ole jäsenillä eikä puhujilla, jos on johdon kanssa samaa mieltä. 😉 Kristinusko ei tunne muita auktoriteetteja kun Jeesuksen Kristuksen joka voi syntiset vanhurskauttaa ja pelastaa, siksi seurakunnan (siis yhteisön) ja erityisesti johtajiston korottaminen edellä mainitulla tavalla on OIKEASTI pöyristyttävää.