Eräänä iltana mietin sinua ja vuosia elämästäni.
Uskotko, että olen kasvanut niistä vuosista, tasoittunut, seestynyt?
Mietin, etten ole kuullut sinusta vuosiin. Ettei sinulla olisi mitään menetettävää, että kertoisit, jos kaipaisit.
Olisi niin äärettömän mielenkiintoista tietää, mitä silloin mietit.
No. Elämä menee eteenpäin. Et koskaan sanonut, että rakastaisit, joskus olit rakastunut, eihän se ole sama. Minä tunsin rakkautta, mutta taistelin vastaan ja tulin tunteista ajatuksista "kipeäksi". Miten nurinkurista.
Miten paljon voi parantaa sanoilla. Ja tehdä sairaaksi sanoitta. Minä puhuin liikaakin ja tukahdutin tai karkotin sut niin. En osannut. Sydän oli niin kipeä.
Sanoilla vailla määrää. Minun sanani olivat vailla sinua. Minä olin vailla sinua. Nytkin olen.
Mutta sinä et koskaan puhunut turhia, tunteista. Et sinä varmaan edes luottanut minuun
Sitten. Kunpa en koskaan olisi tullut kotiisi. Ei kotiin viedä ketään, josta ei välitetä tai, johon ei luoteta.
Heräsin päikkäreiltä ja ajatukseni harhailevat. Palautan ne paikoilleen.
Mikään ei muutu ja kaikki.
Silloin sinä elit minulle kaikessa, jokaisessa laulussa, hymyissä, ilossa ja tuskassa.
Kuulin, että joku oli nähnyt sinua. Siellä, missä olet töissä. Maailma on niin pieni, juorupiirit pienempiä. Vaikka meillä on välimatkaa. Eivätkä maailmamme kohtaa.
Yön vaihtuessa aamuksi, uuden toivon alussa. Ehkä sittenkin, uudelleen jossakin kohdataan.
https://youtu.be/3bINmmNpViM
Rakkaudella minä vain
Uskotko, että olen kasvanut niistä vuosista, tasoittunut, seestynyt?
Mietin, etten ole kuullut sinusta vuosiin. Ettei sinulla olisi mitään menetettävää, että kertoisit, jos kaipaisit.
Olisi niin äärettömän mielenkiintoista tietää, mitä silloin mietit.
No. Elämä menee eteenpäin. Et koskaan sanonut, että rakastaisit, joskus olit rakastunut, eihän se ole sama. Minä tunsin rakkautta, mutta taistelin vastaan ja tulin tunteista ajatuksista "kipeäksi". Miten nurinkurista.
Miten paljon voi parantaa sanoilla. Ja tehdä sairaaksi sanoitta. Minä puhuin liikaakin ja tukahdutin tai karkotin sut niin. En osannut. Sydän oli niin kipeä.
Sanoilla vailla määrää. Minun sanani olivat vailla sinua. Minä olin vailla sinua. Nytkin olen.
Mutta sinä et koskaan puhunut turhia, tunteista. Et sinä varmaan edes luottanut minuun
Sitten. Kunpa en koskaan olisi tullut kotiisi. Ei kotiin viedä ketään, josta ei välitetä tai, johon ei luoteta.
Heräsin päikkäreiltä ja ajatukseni harhailevat. Palautan ne paikoilleen.
Mikään ei muutu ja kaikki.
Silloin sinä elit minulle kaikessa, jokaisessa laulussa, hymyissä, ilossa ja tuskassa.
Kuulin, että joku oli nähnyt sinua. Siellä, missä olet töissä. Maailma on niin pieni, juorupiirit pienempiä. Vaikka meillä on välimatkaa. Eivätkä maailmamme kohtaa.
Yön vaihtuessa aamuksi, uuden toivon alussa. Ehkä sittenkin, uudelleen jossakin kohdataan.
https://youtu.be/3bINmmNpViM
Rakkaudella minä vain
Vastaukset 21
Vanhimmat
Oi rakas kullannuppu mieheni!!!
Olen nainen. Aloitus on miehelle😃
Hehehe tottakai ....
Kohta se muuttuu taas itsekseen, eli mieheksi, mutta teitähän nyt voi vetää huoletta kuivalla takaboksiin ja mitään ette huomaa.
Ja mitähän näin koskettavaa seuraavaksi?
??
-aloittaja
Kiitos ihanasta kirjeestä.
Mutta yksin joudun ikävä kyllä kulkea tämän tien,
Milloinkaan en naista ota rinnalleni.
Sillä ei suru silmissäni suotta ole.
Tiedän liian paljon.
Näen liian paljon.
Suru tanssii ikuisuuden ympärilläni.'
Paikoilleni täytyy makaamaan jäädä,
Sillä liian väsynyt olen,
Jalat eivät enää kanna,
Vaikka vahvat ovatkin,
Mieli on uupunut,
Vaikka vahva onkin.
Ei ole enää voimia jatkaa eteenpäin.
Sinun Timantti <3
Hähähä
Öitä muru!
-aloittaja-nainen
Kauniita unia & Nukuhan niinku pieni vauva ja piereskele niin ku se joka niitä pirättelöö niin sillon jotaki salattavaa ja dead men tell no tales =) <3 <3 <3 333
"Uskotko, että olen kasvanut niistä vuosista, tasoittunut, seestynyt?"
Uskon toki. Mutta, jos lisään oman tarjoukseni ale-laariin:
-Uskotko, että olen luopunut uppiniskaisuudestani?
Tälle varmaan jo hevosetkin nauraa :)
Kirjoituksesi ja tunteesi on yhtä hämmentävää kuin naisen, josta aikanaan josta pidin
Siis puhutko omasta uppiniskaisuudestasi vai hänen, jota kaipaat?
Minä syyllistyn siihenkin syntiin, hän, jota aloitus koskee, sanoi mua joskus itsepäiseksi. Ehkä sillekin on joutunut oppimaan antamaan hieman periksi. Siis hölläämään itsepäisyydestäni.
Näissä täällä on yhtäläisyyksiä ja yhdyspintoja omaan elämään. Harvoin tulee silti vastaan otsikkoa, jonka klikkaan auki.
Näitä kirjeitä tavalla tai toisella rustailen.
Ikävissäni.
-aloittaja
Kyllä nyt puhuin omasta itsepäisyydestäni. En usko, että tuntisimme toisemme.
Yksi virke hämmentää vastauksessasi:
"Sitten. Kunpa en koskaan olisi tullut kotiisi. Ei kotiin viedä ketään, josta ei välitetä tai, johon ei luoteta. "
Tarkoitatko nykyhetken liittyvää unta vai menneisyyden tapaamisia?
En minäkään usko todellakaan, että tuntisimme😃
Menneisyyden tapaamisesta puhun.
-aloittaja
Niin. Anteeksi, että olen ärsyttävä ja insinöörimäinen:
Tapasimmeko luonani kerran vai yli 100 kertaa?
Vain kerran hän vei minut kotiinsa.
-aloittaja
Kiitos
Lutkalove
Otit taas itsellesi, miksi ihmeessä.!
Hienosti tunnistettu! Ei pystyis kaikki.
Andien mies Andien lentäjä...