Kohtalon sormet

Viime kuukaudet tai oikeastaan pari viimeistä vuotta ovat saaneet minut uskomaan vielä enemmän henkisiin asioihin, jonkinlaiseen tarkoitukseen, ettei kaikki olekaan aivan sattumanvaraista. Olen siis ennenkin ollut kiinnostunut ns henkimaailman ja olevaisen tuolla puolen olevista asioista, mutta nyt oman elämän kokemusten kautta usko johonkin suurempaan voimaan on lisääntynyt.
Ihmiset usein väittävät, että asiat toteutuu, ihminen saa haluamansa, jos vaan tarpeeksi ponnistelee, on rohkea ja peloton. Menee läpi harmaan kiven.
Aina se ei kuitenkaan näin ole, sen olen todennut. Aina ei saa haluamaansa, jos näin ei ole tarkoitettu. Vaikka kuinka pusken seiniä päin, aina jostain tulee uusi seinä, loputon määrä aina uusia seiniä.
Kohtalolla on kaiketi sormensa pelissä, ei kai ole tarkoitettu, että minun ja hänen tarinat nivoutuvat yhteen, Ehkä olikin vaan tarkoitus, että kuuluimme vain hetken samaan tarinaan, tai tarinamme aika ei ole vielä, kuka tietää.
Olen oikeasti ylittänyt itseni, tehnyt asioita joita en kenenkään muun takia olisi tehnyt kuin hänen. Olen mennyt lujasti pois mukavuusalueeltani,, enkä näillä tarkoita mitään palstakirjoittelua. Olen ollut rohkeampi kuin koskaan aiemmin, mutta jostakin aina vaan tulee lisää kapuloita rattaisiin, vaikka kuinka yritän selvitä entisistäkin.
Ihminen on aika pieni kuitenkin eikä aina pysty vaikuttamaan asioiden kulkuun. Aina ei vaan saa mitä haluaa. Kai se vanha toteamus pitää paikkansa että ihminen saa sen mitä tarvitsee, ei sitä mitä haluaa.
Rakkauteni häneen pysyy kuitenkin aina..
Heli