Suomella ollut aina huono valmius poikkeusoloihin

Vain Mannerheimilla oli ennen talvisotaa tietoa maanpuolustuksen tarpeista mutta häntä ei kuunneltu.

Hän oli 30 ollut upseerina Venäjän armeijassa.

20 vuotta on ollut niin lyhytnäköistä politiikkaa että hirvittää. Mulle kaikki heti ja kavereille myös on nykypolitiikan arvomaailma. Ei nähdä edes muutaman vuoden päähän.
tulevaisuus on suomalaisille toivoton jos näin annetaan jatkua. Yksikin hömelö vielä oikein uutisissa sanoi että on natsismia ajatella isänmaallisesti.
Lahjoitetaano suomi saksalle kokonaisuudessaan ja me jäämme hyyrylle ja maksamme vuokraa. Näinhän se taitaa nytkin olla.

Olen usein miettinyt miten miehet siellä tarkenivat. Hirveät pakkaset ja varusteet mitä sattui. Omissa vaatteissa lie suurin osa ja kun ajattelee mitä ne vaatteet silloin oli.

Taas tätä huonosti varustautunut myyttiä levitellään.

Suomi oli eurooppalaisittain katsoen hyvin varustautunut talvisotaan, jos mittareina pidetään esimerkiksi aseistuksen ja sotilaiden määrää. Asia selviää Historian kosto – Suomen talvisota kehyksissään -teoksesta (Siltala 2015).

"Suomi oli yksi varustautuneimpia valtioita Euroopassa 1930-luvulla, jos pohjaksi otetaan bruttokansantulo."

Suomen puolustusmenot olivat 15–20 prosenttia valtion kokonaismenoista. Lisäksi 1930-luvulla vaikuttivat suojeluskunnat, ja ajan henki tuki vahvoja puolustusvoimia. Muun muassa urheilu ja koululiikunta kytkettiin varsin avoimesti maanpuolustushenkisyyteen.

http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/suomi-varustautui-hyvin-talvisotaan-historiankirjoitus-kumoaa-myytteja/2176676

Suomalaisen ei sosialistin suurin uhka on oma valtio ja hallitus.

Talvisotakaan ei ollut niin huonosti varusteltu kuin annetaan aina olettaa,monia armeijan varusteita oli,oli myös lentokoneita,panssareita,tykkejä,ilmatorjuntaa,ja konekivääreitä,kaikille miehille oli vähintään kiväärit,muita automaattiaseita nyt ei vielä paljoa ollut mutta oli jopa panssarintorjuntaa joillekin paikoille yllin kyllin.
Vanhoista videoista näkee.Myös ruokahuolto oli kenttäkeittiöineen kunnossa sekä joukkosidontapaikat ja sotilassairaalat organisoitu.
Eli kaikki puolustushaarat jopa merivoimia myöden oli varustettu vaikka niitä nyt ei talvisodan jääoloissa paljon tarvittukaan.
Ja näin torjuntavoitot saavutettiin jo myös talvisodassa.
Miksi halutaan aina antaa kuva että olisimme olleet surkein maa maailmassa joka ei osannut varustautua tai taistella mitään vaikka asia ei ollut niin ollenkaan? Monia neuvostodivisoonia lyötiin Raatteentie mukaan lukien.

Siitä saisi joku elokuvantekijä tehdä vielä elokuvia,oli se sen verran suuri voitto sekä Laatokan pohjoispuolen Tolvajärven suomalaisvoitoista että muista mottitaisteluiden voitoista momemmissa sodissa.

Ihmisille ei pidä aina antaa voi ,voi kuvaa kun oltiin yksin ja hävittiin ja menetettiin kaikki vaan että taistelimme ja saimme säilytettyä itsenäisyyden aluemenetyksistä huolimatta.
Tietenkin kalustoa olisi saanut olla lisää ja viimeistä huutoa mutta rahaa nyt oli käytössä mitä oli,ja se ostettiin ja tehtiin mitä pystyttiin,talvisodassa vähemmän ja jatkosodassa jo enemmän.

Suomi on aivan liian laki orjentoitunut. Jos komeetta lähestyisi maata niin suomalaisia ei pyydettäisi hakeutumaan suojiin koska perustuslakivaliokunnalta ei ole saatu lausuntoa.

Lyhyen tähtäimen talousajattelu olisi aivan hyvää politiikka ellei maailmassa olisi pandemioita, sotia, pakolaiskriisejä yms poikkeusoloja.

Mutta valitettavasti niitä tulee. Ellei niihin ole varautunut tulee suuria ongelmia.

Ja vahingot voi olla suurempia kuin säästöt joilla varautumattomuudella on hankkinut.

Talvisodan edelliset hallituksethan perustelivat ettei kalliita aseita kannata hankkia kun sotaa ei tule.

Sota kuitenkin tuli ja menetykset johtuivat aseiden puutteesta.

Kun Sdp saavutti 1930-luvulla yhden kolmasosan määrävähemmistön eduskunnassa, pystyi oppositio sanelemaan ylärajan puolustusmäärärahoille. Porvarihallitusten kädet olivat sidotut Sdp:n vahvan miehen ilmoitukseen, miten suuren markkamäärän puolue salli käytettävän sotilasmenoihin.

Tannerin mielestä Suomen olisi pitänyt luopua yleisestä asevelvollisuudesta, sillä 20 000 miehen ammattiarmeija olisi suoriutunut kirkkaasti rajojemme puolustamisesta.

Hän kehui erityisesti Norjan sosiaalidemokraattisen hallituksen ratkaisua, kun se luopui rannikkotykistön modernisoinnista ja teki harkitun päätöksen päästää linnakkeet rappeutumaan.

Kesäkuussa 1939 sotamarsalkka Mannerheim oli niin vakuuttunut suursodan syttymisestä, että hänen mielestään Suomen oli lopultakin pantava ilmapuolustus kuntoon. Marski valtuutti eversti Paavo Talvelan neuvottelemaan hävittäjäkaupoista Yhdysvalloissa.

Talvela onnistuikin yhdessä Washingtonin lähettiläämme Hjalmar Procopén kanssa pääsemään sellaiseen sopimukseen, että ilmavoimillemme toimitetaan Atlantin takaa parisen sataa uudenaikaista hävittäjää. Yhdysvaltalainen liikepankki lupasi antaa tarvittavan lainan edellyttäen, että Suomen hallitus takaa sen. Meillä oli USA:ssa tuohon aikaan hyvä maine velan takaisin maksajana.

uhannusalusviikolla 1939 Mannerheim esitteli mielestään onnistuneen kauppasopimuksen valiokunnalle, joka pohti perushankintojen rahoittamista. Marski päätyi tilannekatsauksessaan sellaiseen johtopäätökseen, että elimme varustautumisen kannalta viimeisiä viikkoja. Hänen mukaansa sota syttyy hetkellä millä hyvänsä, ja sen jälkeen aseita ei maailmalta enää ostettaisikaan.

Kokoukseen osallistunut Väinö Tanner ilmoitti siltä istumalta, ettei valtiovarainministeriö tule osoittamaan markkaakaan mokomaan asekauppaan. Suomi ei hänen mukaansa tarvinnut hävittäjiä, joilla vain pommitettaisiin työläisiä.

Marski loukkaantui, sanoi eroavansa puolustusneuvoston puheenjohtajan tehtävistä ja marssi ulos. Huoneeseen jäänyt Tanner totesi silloin, että ”vanha sotamarsalkka näyttää menettäneen järkensä. Hänen oikea paikkansa olisikin mielisairaalassa."

Hallitus ei tuntenut suurtakaan mielenkiintoa sotaväen huolenaiheita kohtaan, eikä syventynyt Kannaksen sotaharjoituksessa esiin tulleisiin epäkohtiin.

Ulkomaiset sotilasasiamiehet sitä vastoin tarkkailivat harjoituksia tiiviisti ja tekivät niistä teräviä havaintoja. He antoivat jo paikan päällä lausuntoja, jotka eivät olleet Suomen puolustuskykyä mairittelevia. Joukon teräväkielisin oli italialainen eversti. Lehtihaastattelussa hän piti sotaväkemme pahimpana ongelmana panssarintorjunta- ja ilmatorjunta-aseiden puuttumista sekä heikkoa kenttätykistöä.

Sen verran Kannaksen sotaharjoitus kiinnosti sentään presidentti-ylipäällikön sijaista pääministeri Cajanderia, että hän saapui ottamaan vastaan Viipurissa pidetyn loppuparaatin ja oli isäntänä juhlapäivälisillä hotelli Espilässä.

Cajander oli perillä ulkomaisten sotilasasiamiesten antamasta kritiikistä ja halusi vastata siihen. Espilän puheessa hän onnitteli Suomea, ettei se ole tuhlannut varojaan aseisiin, jotka olisivat vain ruostuneet.

Cajanderin esimerkkiä noudattaen Tanner käytti täsmälleen samaa ilmaisua puhuessaan seuraavana päivänä 13. elokuuta 1939 Forssassa SDP:n edeltäjän Suomen työväenpuolueen perustamisen 40-vuotisjuhlassa.

Suomen varautuminen monenlaisiin kriiseihin on aina ollut melko huonoa, vaikka pärjääminen kriiseissä onkin sitten ollut lähtökohtiin nähden parempaa.

Varautumisen heikkous on aina ollut siinä, että vaikka kriisi onkin ollut usein jo ennalta nähtävissä, ponkaisevat siinä tilanteessa jostakin aina esiin ne, jotka julistavat että kriisiin varautuminen on hulluutta. Puolustusvalmiuden nostaminen sotahulluutta, energiaomavaraisuuden nostaminen energiafasismia, koronaan varautuminen turhaa performanssia...

Kriiseissä kestäminen onkin sitten aina ollut kansan selkänahan varassa. Joka suomalaisilla onkin varsin vahvaksi parkkiintunut.

Tämä myytti on kumottu. Asukaslukuunsa nähden Suomi oli paljon paremmin varustautunut sotaan kuin muut pienet eurooppalaiset maat. Ongelma oli vain se että puna-armeijalla oli panssarivaunuja ja tykistöä enemmän kuin koko muulla maailmalla yhteensä. Siis mikään lisävarustautuminen ei olisi muuttanut voimasuhteita oleellisesti.

Suomen ei pidä koskaan joutua sotaan Venäjää vastaan sen vihollisena. Tämä asia on hoidettavissa vain ulkopolitiikalla jossa Venäjä tuntee ettei Suomi anna aluettaan kolmannen osapuolen, suurvallan käyttöön joka osoittaa hyökkäyshalu tai uhkailua Venäjää vastaan. Tämä on selkeää ulkopoliittista ruisleipää.

NATO-jäsenyys olisi järkevintä puolustuspolitiikkaa, toki samalla omat puolustusvoimat kunnossa pitäen.

Jyväskylän yliopiston taloushistorian professori Ilkka Nummela purkaa haupitseilla ja haulikoilla -artikkelissaan seikkaperäisesti talvisodan malli Cajander -myyttiä

Nummela osoittaa, että Suomen puolustusmenot olivat 15-20 prosenttia valtion kokonaismenoista, ja ne kasvoivat reaalisesti maailmansotien välisen ajan.

Erityisesti 1920-luvun lopun laivasto-ohjelma sai rahaa, mikä vääristi sotilasmenojen rakennetta maavoimien kannalta katsottuna.

Bruttokansantuotteeseen verrattuna Suomessa liikuttiin Nummelan mukaan yli kahdessa prosentissa, mikä ylitti esimerkiksi Ison-Britannian vastaavan luvun.

Kokonaan toinen asia on, että talvisodan alkuun mennessä aseistusta ehditty saada tarpeeksi budjetoiduin aseostoin ulkomailta ja kotimaisen tuotannon avulla.

Maailman asetehtaiden tilauskirjat olivat täynnä ja Suomi oli liikkeellä talvisodan syttymistä ajatellen liian myöhään.

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/talvisodan-myytti-kiehtoo-tutkijoita/

on erikoista väittää puolustubudjetin perusteella, ettei malli Cajanderia ollutkaan ja sitten seuraavassa lauseessa sanoa, että oli sittenkin, kun aseita ei saatu enää mistään talvisodan alla.

eihän se ratkaise mitä määrärahoja on myönnetty ennen sotaa asehankintoihin vaan se mitä aseita sotilailla on käytössään etulinjan poteroissa.

Sotilaiden aseet oli malli Cajanderia.

Suomessa ei ole koskaan ollut tarpeeksi tarvikkeita mihinkään poikkeustilaan. Sodatkin selvittiin jotenkin Saksan avulla.
Jos sitä apua ei olisi ollut, puhuisimme nyt luultavasti venättä, kotona ehkä suomea, mutta pääkieli olisi venäjä.
Meidät on vain aivopesty jollain talvisodan ihmeellä yms.
Ellei venäjällä olisi ollut muita menoja siihen aikaan, ne olisivat kävelleet tänne ilman suurempia esteitä.
Joten ei kannattaisi liikaa röyhistellä, parempi olisi vähitellen alkaa säästäväiseksi ja nimenomaan järjestää omavaraisuus niin hyväksi kuin mahdollista.
Muitakin katastrofeja on kuin sota.

Suomihan sai mahtavan torjuntavoiton, EU:n tarkoitus oli, ettei Suomeen lähetetä ainuttakaan rokotetta tänä vuonna,

Ihmettelin suuresti että muutama vuosi sitten purettiin viljan varmuusvarastoja.

Nyt kun kaikenlaisia sääilmiöitä esiintyy ympäri maailman voivat nuo ruokavarastot olla kultaakin kalliimpia muutaman maailmalla menetetyn sadon jälkeen.

Katkelma Stalinin puheesta puna-armeijan tenttitilaisuudesta tuoreeltaan talvisodan jälkeen pidettynä :

"Millainen Suomen armeija sitten on? Monet teistä ovat panneet merkille sen liikkuvuuden ja kurinalaisuuden ja todenneet sen pystyvän kaikenlaisiin temppuihin, mikä on saanut jotkut jopa kadehtimaan Suomen armeijaa. Mutta voiko Suomen armeijaa sitten pitää täysin nykyaikaisena armeijana? Minusta ei voi.

Linnoitusalueitaan puolustaessaan Suomen armeija taisteli jotakuinkin tyydyttävästi, mutta silti sitä ei voi pitää nykyaikaisena,koska sen puolustus oli erittäin passiivista ja se palvoi linnoitusalueensa puolustuslinjaa
kuin muhamettilaiset allahiansa

Ne typerykset kykkivät linnoitetuissa tulipesäkkeissään
uskaltautumatta ulos ja kuvittelivat, ettemme me mahda mitään heidän tulipesäkkeilleen,istuivat vain siellä ja hörppivät teetä.

Nykyaikaiselta armeijalta vaaditaan aivan toisenlaista suhtautumista puolustuslinjaan. Nykyaikainen armeija ei saa suhtautua puolustuslinjaan passiivisesti, olipa linja miten lujatekoinen tahansa.

Juuri puolustuksen passiivisuus ja passiivinen suhtautuminen puolustuslinjoihin oli ominaista Suomen armeijalle ja osoittaa ettei se pystynyt puolustautumaan nykyaikaisella tavalla, koska se vain kykki piilossa kivien takana.

Suomen armeija osoitti olevansa kykenemätön vastaamaan ajan vaatimuksiin myös siinä suhteessa että se luottaa linnoitusalueittensa voittamattomuuteen kuin uskovainen.

Hyökkääjinä suomalaiset eivät ole tinasotilasarmeijaa parempia. Muistatteko kolmen kuukauden ajalta, että Suomen armeija olisi pystynyt tekemään edes yhdenkään vakavasti otettavan, massiivisen hyökkäyksen?

Se ei uskaltanut ryhtyä edes vastahyökkäykseenkään, vaikka sillä oli joka puolella linnoitettuja tulipesäkkeitä ja koko alue oli mitattu ja piirretty yhtä tarkkaan kuin ampumakenttä; he olisivat voineet ampua vaikka silmät ummessa, koska koko alue oli niin tarkkaan mitattu, mutta siitä huolimatta he uskaltautuivat aniharvoin vastahyökkäykseen

Suomen armeija ei pysty laajoihin hyökkäystoimiin. Tämän armeijan suurin heikkous on se ettei se kykene suurisuuntaisiin hyökkäystoimiin ja sen puolustus on passiivista ja vastahyökkäyksiin se pystyy äärimmäisen harvoin, ja silloinkin sen vastahyökkäykset olivat hirvittävän kömpelöitä ja se joutui joka kerta perääntymään suuria tappioita kärsittyään.

Siinä on Suomen armeijan suurin heikkous. Sitä ei ole muodostettu eikä koulutettu hyökkäystä vaan puolustusta varten, eikä edes aktiiviseen vaan pelkästään passiiviseen puolustukseen.

Puolustukseen, jolle on ominaista syvä fetissinomainen usko oman alueen loukkaamattomuuteen. Sellaista armeijaa tuskin voidaan sanoa nykyaikaiseksi.

Mihin suomen armeija sitten kykeni ja mikä sai jotkut yksittäiset toverit tuntemaan sitä kohtaan jopa kateutta? Se kykeni joihinkin pienimuotoisiin näytöksiin kuten koukkaamaan selustaan ja saartamaan tai tekemään esteitä, tunsivathan he omat olosuhteensa ,vaikkeivät paljon enempää.

. Sitäpaitsi kaikki heidän esteensä olivat pelkkää hämäystä.Silmänkääntötemput ovat kyllä mainioita, oveluudesta ,nokkeluudesta ja muusta sellaisesta voi olla hyötyä. Mutta pelkillä tempuilla ei pitkälle pötkitä.

. Voi pettää kerran , kaksikin mutta ei kolmatta kertaa. Ei armeija voi pelata pelkillä silmänkääntötempuilla sen on oltava oikea armeija. Ellei se ole sellainen se ei voi olla täysikelpoinen armeija. Juuri tällainen on Suomen armeija

Puhun nyt vain sen taktisista ominaisuuksista puuttumatta ollenkaan
siihen että se on myös heikko, sillä ei ole paljoa tykistöä. En tarkoita ettei sillä olisi resursseja , siitä ei ole kysymys. Tarkoitan että se on vasta nyt alkanut ymmärtämään että ilman tykistöä sota on tuomittu häviämään.

En viitsi edes puuttua erääseen toiseen heikkouteen, siihen että heillä on liian pienet ilmavoimat. Ei sen takia ettei heillä olisi rahaa lentokoneisiin. Heillä on ihan tarpeeksi pääomaa ja erinomaisia sellutehtaita, jotka antavat heille ruutia, vaikka ruuti on kallista. Heillä on enemmän sellutehtaita kuin meillä, kaksi kertaa enemmän; me tuotamme vuodessa 500 000 tonnia selluloosaa ja nyt saimme heiltä tehtaita , jotka tuottavat 400 000 tonnia vuodessa, silti heille jäi vielä kaksi kertaa enemmän.Se on rikas maa. Ellei heillä ole ilmavoimia , se johtuu vain siitä etteivät he ole ymmärtäneet ilmavoimien mahtia ja merkitystä. Sekin on yksi heidän puutteistaan

Armeijaa jota ei ole koulutettu hyökkäämään vaan puolustautumaan passiivisesti, armeijaa jolla ei ole vakavasti otettavaa tykistöä, armeijaa jolla ei ole vakavasti otettavia ilmavoimia, vaikka sillä olisi kaikki edellytykset niihin, armeijaan joka pystyy kyllä hyvään partisaanitoimintaan, koukkaamaan selustaan,rakentamaan esteitä ym. sellaista, tällaista armeijaa en pysty pitämään oikeana armeijana."

Samansuuntaiset arviot suomen armeijasta oli kyllä jo ennen talvisotaa länsimaisilla sotilastarkkailijoilla, jotka olivat seuraamassa suuria sotaharjoituksia Karjalan kannaksella ennen talvisotaa.

Armeija ilman vakavasti otettavaa tykistöä ja ilmavoimia ei ole oikea armeija. Siinä Stalin oli oikeassa.

Jatkosodassa tilanne oli jo parempi. Ihantalassa suomalainen tykistö pystyi jo aiheuttamaan viholliselle merkittäviä tappioita.

Melko pienillä rahoilla Suomen armeijan olisi ennen talvisotaa voitu varustaa niin hyvin että Mannerhim-linja kannaksella olisi kestänyt murtumatta ja rauha tehty entisillä rajoilla.

Päävastuu tästä virheestä kantavat ministerit Tanner ja Cajander.

Kukaan Suomen johtavista poliitikoista ennen talvisotaa ei ollut käynyt minkäänlaista armeijaa ja suhtautuivat siksi välinpitämättömästi maanpuolustuksen tarpeisiin.

Olivat perillä ja kiinnostuneet vain talousasioista.

Mannerheim oli ollut 30 vuotta upseerina Venäjän armeijassa ja tiesi puolustuksen puutteet ja yritti niitä korjatakin mutta häntä ei kuunneltu.

Kyllähän Suomessa nuo kaikki tiedettiin mutta puutteet oli juurikin Tannerin ja SDP:n syytä jolle Stalin ei ilmeisesti korvaansa heilauttanut. Suomen oikeisto olisi kyllä varustautunut kaikin mahdollisin keinoin jos olisi ollut puoluevallassa 30-luvulla.
Kun Stalin vähätteli Suomen vasemmistoa ja Tanneria,jostain syystä, ns talvisodan ihme eli Suomen vasemmiston kääntyminen NLää vastaan oli mahdollinen ja siten myös torjunta-ja mottivoitot siinä. Venäläisiähän kuoli jo talvisodassa verrattain paljon yksittäistä taistelijaa kohti.
Sitä miksi suuri osa Suomen vasemmistosta ajautui vasten aatetovereitaan NLssä on vielä ainakin minulle mysteeri,NL:ssä oli kyllä joukko suomalaisia jotka venäjän johto hyväksyi eikä heitä teloitettu 30-luvulla ,esim.Kuusisen porukka ja muut, kuten kävi tuhansille muille suomalaisille. NL kyllä toivoi virallisesti että punaiset suomalaiset tulisivat heidän puolelleen ja esim. lentolehtisiä leviteltiin kaiken aikaa Suomen rintamille eikä Tampereen punaisia työläiskortteleita pommittaneet jne mutta Suomen punaveljet ei kuitenkaan vaihtaneet enää puolta. Oliko sisällisodan traumat sittenkin liian suuret? Voi olla,tai jotain. Ja johtuiko siitä että siksi Stalin ei tykännyt Tannerin johtamasta Suomen SDP:stä kovin paljoa ja pääsi tapahtumaan mitä tapahtui?