Focuksesta ja Volvosta synnyit kolmonen ja siksi laatusi katosi taivahan tuuliin. Voisiko tähän sanoa Mazdan mainoksia mukaillen : tervetuloa kaikki muut merkit, minä olen korjaamolla.
Otteita kopioitu Tuulilasin kestotestistä : http://www.mainio.net/article.asp?path=1;1132;1137;50094;89647
Kolmonen on käytännöllinen ja kiva ajaa, mutta melua on liikaa ja bensakin maistuu turhan hyvin. Autossa on myös harmittavia pikkuvikoja, joita ei Mazdoissa ole totuttu näkemään. Onko Mazda matkalla tarkkailuluokalle muiden poppareiden seuraksi?
Jousitus tuntuu napakalta. Tuon vielä sietäisi, mutta takapenkiltä kantautuva melusaaste alkaa ärsyttää ennen kuin mittarissa on kahtakaan sataa kilometriä.
Räntätöhnää ja vettä tulee taivaalta säännöllisen epäsäännöllisesti, joten tuulilasin pyyhkimiä tarvitaan alvariinsa. Huomaamme pian, että ne ääntelevät omituisesti. Kumi kujertaa varsinkin, kun sulat ovat palaamassa perusasentoonsa. Ilmiö kirjataan testipäiväkirjaan hiukan ennen tuhannen kilometrin merkkipaalua.
Vikaa ihmetellään jonkin aikaa, mutta joulunpyhien aikaan pinna pettää, ja vielä ennen uutta vuotta poikkeamme korjaamolle mittarin näyttäessä 3 200 km. Sulkia hypistellään ja oikeaa pyyhinvartta taivutetaan hiukan. Näpertelyn yhteydessä todetaan, että osan äänistä aiheuttaa lasiin hiottu turvaura. Tohtorointi vähentää ääniä, mutta kokonaan niistä ei päästä eroon. Työ tehdään takuuna.
Kilometrien kertyessä Kolmosen meluisuus alkaa vaivata yhä enemmän. Häiritsevää mökää tulvii korviin edestä ja takaa. Moottori ei ole normaalia äänekkäämpi, mutta sporttisen lyhyeksi välitetty viitosvaihde nostaa koneen kierrokset turhan korkealle. Jatkuvasti yleistyvät loikkarikuutoset tuntuvat usein turhilta, mutta Mazdaan ylivaihde sopisi hyvin.
Takapenkin ja tavaratilan suunnasta kantautuva nastarenkaiden ulina kiusaa selvästi enemmän kuin moottorin humina. Melu nousee häiritseväksi kahdeksankympin nopeudessa: saastetta on sen verran, että etupenkiltä on huudettava, jos mielii saada takapenkkiläisille tarkoitetun viestin perille. Satasessa etuistuimelta on pakko korottaa ääntään. Melu vaivaa erityisesti paljaalla asfaltilla, jota pitkin Etelä-Suomessa talvisin usein ajetaan.
Hiihtolomien aikaan Mazdan katolle nostetaan suksiboksi ja keula käännetään pohjoista kohti. Raskaalla kuormalla tehty Lapin-reissu sujuu ongelmitta, vaikka täyteen pakattu kattolaatikko muuttaakin Mazdan melko sivutuuliherkäksi.
Automaatti-ilmastointi ei toimi lämmitystehtävissä aivan optimaalisella tavalla. Jos koneen jättää automaatille ja pyytää vaikkapa 22 astetta, puhallin huutaa täysillä, vaikka moottorin jäähdytysneste ei ole ehtinyt vielä lämmetä. Käsiohjauksella laite toimii huomattavasti paremmin, ja tällöin ei vetokaan vaivaa. Istuinlämmittimet ovat yksiasentoiset, eikä niiden teho häikäise.
Kuskin penkki täyttää lyhyillä matkoilla tehtävänsä, mutta pidemmällä taipaleella istuimeen alkaa kaivata lisää jämäkkyyttä. Istuintyyny saisi olla kovempi, ja ristiseläntuen säätöön pitäisi saada pari lisäpykälää.
Helmikuulle osuneen Lapin-vaelluksen aikoihin Mazdan mittaristossa alkaa vilkkua valo, joka varoittaa turvatyynyjärjestelmän viasta. Korjaamon testeri osoittaa, että etummainen törmäystunnistin on viallinen. Osa pannaan tilaukseen, koska sellaista ei löydy hyllystä.
Maaliskuussa lumipölly vaihtuu loskaroiskeeseen. Lentävä rähmä ei ylennä kenenkään mieltä, mutta Mazdan kuljettajan se saa suorastaan tuskailemaan. Pesunesteen määrän varoitusvalo tuntuu palavan jatkuvasti. Säiliö vetää 4,5 litraa, mutta ajovalonpesimet tyhjentävät sitä ronskilla vauhdilla. Pesureille pitäisi olla erillinen kytkin.
Mazdan suvi alkaa huhtikuun puolivälissä, kun nastarenkaat vaihtuvat kesäkiekkoihin. Petymme pahasti, sillä Kolmonen tuntuu myös kesärenkain kovin meluisalta. Ilmiöön löytyy pari ilmiselvää selitystä.
Ensinnäkin kevätkarkea asfaltti saa matalaprofiiliset renkaat ujeltamaan ikävästi. Lisäksi moottoriteiden kesänopeusrajoitukset korostavat entisestään Mazdan lyhyitä välityksiä. Sadankolmenkympin mittarinopeudessa Kolmosen moottori kiertää viitosvaihteella 4 000 r/min.
Äänitasoon kiinnittää huomiota aina, kun hyppää kylmiltään Mazdan rattiin. Muutaman päivän ajorupeama turruttaa korvat sen verran tehokkaasti, ettei keskimääräistä kovempaa melua enää noteeraa.
1,6-litrainen bensakone liikuttaa Kolmosta vaivattomasti. Moottori on luonteeltaan tasapaksun oloinen - sporttinen alusta ja ulkokuori ansaitsisivat seurakseen luonteikkaamman voimanlähteen. Toki myllyä voi kierrättää, mutta tehopiikkiä on turha odotella. Toisaalta moottorin vääntökään ei säväytä. Vaihdelaatikko on porrastettu tiheäksi ehkäpä juuri näistä syistä. Lyhyt viitonen sopii hyvin taajama-ajoon.
Heinäkuun ensimmäisenä päivänä on aika viedä Mazda määräaikaishuoltoon kilometrilukemalla 20 608. Huollon lisäksi haemme Espoon Mazda-pisteestä apua jarrujen ääntelyyn. Jarrut vinkuvat säännöllisen epäsäännöllisesti - yleensä liikkeellelähdöissä. Ääni tuntuu tulevan takaa.
Vinkuminen osoittautuu tyyppiviaksi, joka vaivaa tuotannon alkupään Kolmosia. Maahantuoja on julkaissut aiheesta huoltotiedotteen, jonka mukaan äänet häipyvät, kun takajarruista viilataan ylimääräiset valupurseet pois. Näin toimitaan, mutta 200 kilometriä viilauksen jälkeen jarrut alkavat äännellä uudelleen. Emme vaivaudu moisen vaivan takia uudelleen korjaamolle.
Heinäkuun lopulla Mazda joutuu elämänsä koitokseen. Tehtävä on peräti klassinen: synnyttävä äiti nopeasti sairaalaan. Kolmonen suoriutuu 200 kilometrin pikataipaleesta kunnialla. Kuljettaja tosin äityy moittimaan vaihteiden porrastusta: kolmonen on ohituksiin liian lyhyt ja nelosella ei ruuti vastaavasti riitä.
Elokuun lopulla on selvää, että perheenlisäys järkyttää äitiä ja isää selvästi enemmän kuin Mazdaa. On aika palata arkeen - ja korjaamolle, valittamaan jarrujen ääntelystä! Pikahuollossa kerrataan aluksi aiemmat toimenpiteet. Asentaja päättää keskittyä tällä kertaa etujarruihin, koska takapäässä on jo hääräilty. Resepti on yksinkertainen: palat vaihtoon. Jarrut pysyvät kuin pysyvätkin vaiti noin 300 kilometriä. Sitten ääntely alkaa jälleen. Päätämme kärsiä.
Lokakuussa, kun testi alkaa olla jo lopuillaan, Mazdan mittaristoon syttyy jarrujen varoitusvalo. Hidastimet toimivat normaalisti, mutta tarkistamme jarrunesteen määrän, koska tuikku hehkuu sitkeästi. Ja kas kummaa: vajausta on. Säiliön täyttö sammuttaa valon.
Valo alkaa vilkutella pian uudelleen, ja selviää, että nestettä katoaa johonkin. Saamme korjaamoajan Herttoniemen Laakkoselta, jossa kytkimen työsylinterin todetaan vuotavan. Se vaihdetaan takuuna uuteen. Keskustelemme töiden vastaanottajan kanssa jarrujen ääntelystä, mutta tällä kertaa niihin ei kajota.
30 000 kilometrin matka tulee täyteen lokakuun lopulla, ja nestevuodosta aiheutunut korjaamokäynti jää testipäiväkirjan viimeiseksi merkinnäksi.
Tässä kohtaa on hyvä palauttaa mieliin Mazdan lähes legendaarinen maine täysin viattomana autona. Jatkuvasti vinkuvat jarrut, vialliset anturit ja nestevuodot eivät tähän kuvaan sovi. Edellinen kestotestaamamme Mazda oli Kuutonen, uuden mallisukupolven ensimmäinen. Sen testi sujui perinteiseen Mazda-tyyliin: ei vikoja.
Kolmosen pieniä vastoinkäymisiä ei pidä tietenkään paisutella. Silti voi kysyä, mistä pikkuviat johtuvat. Onko syynä pohjalevy ja perustekniikka, joka on yhteistä Fordin ja Volvon kanssa?
Lisävalaistusta asiaan saadaan, kun seuraava uuden sukupolven Mazda otetaan Kestotestiin.
Otteita kopioitu Tuulilasin kestotestistä : http://www.mainio.net/article.asp?path=1;1132;1137;50094;89647
Kolmonen on käytännöllinen ja kiva ajaa, mutta melua on liikaa ja bensakin maistuu turhan hyvin. Autossa on myös harmittavia pikkuvikoja, joita ei Mazdoissa ole totuttu näkemään. Onko Mazda matkalla tarkkailuluokalle muiden poppareiden seuraksi?
Jousitus tuntuu napakalta. Tuon vielä sietäisi, mutta takapenkiltä kantautuva melusaaste alkaa ärsyttää ennen kuin mittarissa on kahtakaan sataa kilometriä.
Räntätöhnää ja vettä tulee taivaalta säännöllisen epäsäännöllisesti, joten tuulilasin pyyhkimiä tarvitaan alvariinsa. Huomaamme pian, että ne ääntelevät omituisesti. Kumi kujertaa varsinkin, kun sulat ovat palaamassa perusasentoonsa. Ilmiö kirjataan testipäiväkirjaan hiukan ennen tuhannen kilometrin merkkipaalua.
Vikaa ihmetellään jonkin aikaa, mutta joulunpyhien aikaan pinna pettää, ja vielä ennen uutta vuotta poikkeamme korjaamolle mittarin näyttäessä 3 200 km. Sulkia hypistellään ja oikeaa pyyhinvartta taivutetaan hiukan. Näpertelyn yhteydessä todetaan, että osan äänistä aiheuttaa lasiin hiottu turvaura. Tohtorointi vähentää ääniä, mutta kokonaan niistä ei päästä eroon. Työ tehdään takuuna.
Kilometrien kertyessä Kolmosen meluisuus alkaa vaivata yhä enemmän. Häiritsevää mökää tulvii korviin edestä ja takaa. Moottori ei ole normaalia äänekkäämpi, mutta sporttisen lyhyeksi välitetty viitosvaihde nostaa koneen kierrokset turhan korkealle. Jatkuvasti yleistyvät loikkarikuutoset tuntuvat usein turhilta, mutta Mazdaan ylivaihde sopisi hyvin.
Takapenkin ja tavaratilan suunnasta kantautuva nastarenkaiden ulina kiusaa selvästi enemmän kuin moottorin humina. Melu nousee häiritseväksi kahdeksankympin nopeudessa: saastetta on sen verran, että etupenkiltä on huudettava, jos mielii saada takapenkkiläisille tarkoitetun viestin perille. Satasessa etuistuimelta on pakko korottaa ääntään. Melu vaivaa erityisesti paljaalla asfaltilla, jota pitkin Etelä-Suomessa talvisin usein ajetaan.
Hiihtolomien aikaan Mazdan katolle nostetaan suksiboksi ja keula käännetään pohjoista kohti. Raskaalla kuormalla tehty Lapin-reissu sujuu ongelmitta, vaikka täyteen pakattu kattolaatikko muuttaakin Mazdan melko sivutuuliherkäksi.
Automaatti-ilmastointi ei toimi lämmitystehtävissä aivan optimaalisella tavalla. Jos koneen jättää automaatille ja pyytää vaikkapa 22 astetta, puhallin huutaa täysillä, vaikka moottorin jäähdytysneste ei ole ehtinyt vielä lämmetä. Käsiohjauksella laite toimii huomattavasti paremmin, ja tällöin ei vetokaan vaivaa. Istuinlämmittimet ovat yksiasentoiset, eikä niiden teho häikäise.
Kuskin penkki täyttää lyhyillä matkoilla tehtävänsä, mutta pidemmällä taipaleella istuimeen alkaa kaivata lisää jämäkkyyttä. Istuintyyny saisi olla kovempi, ja ristiseläntuen säätöön pitäisi saada pari lisäpykälää.
Helmikuulle osuneen Lapin-vaelluksen aikoihin Mazdan mittaristossa alkaa vilkkua valo, joka varoittaa turvatyynyjärjestelmän viasta. Korjaamon testeri osoittaa, että etummainen törmäystunnistin on viallinen. Osa pannaan tilaukseen, koska sellaista ei löydy hyllystä.
Maaliskuussa lumipölly vaihtuu loskaroiskeeseen. Lentävä rähmä ei ylennä kenenkään mieltä, mutta Mazdan kuljettajan se saa suorastaan tuskailemaan. Pesunesteen määrän varoitusvalo tuntuu palavan jatkuvasti. Säiliö vetää 4,5 litraa, mutta ajovalonpesimet tyhjentävät sitä ronskilla vauhdilla. Pesureille pitäisi olla erillinen kytkin.
Mazdan suvi alkaa huhtikuun puolivälissä, kun nastarenkaat vaihtuvat kesäkiekkoihin. Petymme pahasti, sillä Kolmonen tuntuu myös kesärenkain kovin meluisalta. Ilmiöön löytyy pari ilmiselvää selitystä.
Ensinnäkin kevätkarkea asfaltti saa matalaprofiiliset renkaat ujeltamaan ikävästi. Lisäksi moottoriteiden kesänopeusrajoitukset korostavat entisestään Mazdan lyhyitä välityksiä. Sadankolmenkympin mittarinopeudessa Kolmosen moottori kiertää viitosvaihteella 4 000 r/min.
Äänitasoon kiinnittää huomiota aina, kun hyppää kylmiltään Mazdan rattiin. Muutaman päivän ajorupeama turruttaa korvat sen verran tehokkaasti, ettei keskimääräistä kovempaa melua enää noteeraa.
1,6-litrainen bensakone liikuttaa Kolmosta vaivattomasti. Moottori on luonteeltaan tasapaksun oloinen - sporttinen alusta ja ulkokuori ansaitsisivat seurakseen luonteikkaamman voimanlähteen. Toki myllyä voi kierrättää, mutta tehopiikkiä on turha odotella. Toisaalta moottorin vääntökään ei säväytä. Vaihdelaatikko on porrastettu tiheäksi ehkäpä juuri näistä syistä. Lyhyt viitonen sopii hyvin taajama-ajoon.
Heinäkuun ensimmäisenä päivänä on aika viedä Mazda määräaikaishuoltoon kilometrilukemalla 20 608. Huollon lisäksi haemme Espoon Mazda-pisteestä apua jarrujen ääntelyyn. Jarrut vinkuvat säännöllisen epäsäännöllisesti - yleensä liikkeellelähdöissä. Ääni tuntuu tulevan takaa.
Vinkuminen osoittautuu tyyppiviaksi, joka vaivaa tuotannon alkupään Kolmosia. Maahantuoja on julkaissut aiheesta huoltotiedotteen, jonka mukaan äänet häipyvät, kun takajarruista viilataan ylimääräiset valupurseet pois. Näin toimitaan, mutta 200 kilometriä viilauksen jälkeen jarrut alkavat äännellä uudelleen. Emme vaivaudu moisen vaivan takia uudelleen korjaamolle.
Heinäkuun lopulla Mazda joutuu elämänsä koitokseen. Tehtävä on peräti klassinen: synnyttävä äiti nopeasti sairaalaan. Kolmonen suoriutuu 200 kilometrin pikataipaleesta kunnialla. Kuljettaja tosin äityy moittimaan vaihteiden porrastusta: kolmonen on ohituksiin liian lyhyt ja nelosella ei ruuti vastaavasti riitä.
Elokuun lopulla on selvää, että perheenlisäys järkyttää äitiä ja isää selvästi enemmän kuin Mazdaa. On aika palata arkeen - ja korjaamolle, valittamaan jarrujen ääntelystä! Pikahuollossa kerrataan aluksi aiemmat toimenpiteet. Asentaja päättää keskittyä tällä kertaa etujarruihin, koska takapäässä on jo hääräilty. Resepti on yksinkertainen: palat vaihtoon. Jarrut pysyvät kuin pysyvätkin vaiti noin 300 kilometriä. Sitten ääntely alkaa jälleen. Päätämme kärsiä.
Lokakuussa, kun testi alkaa olla jo lopuillaan, Mazdan mittaristoon syttyy jarrujen varoitusvalo. Hidastimet toimivat normaalisti, mutta tarkistamme jarrunesteen määrän, koska tuikku hehkuu sitkeästi. Ja kas kummaa: vajausta on. Säiliön täyttö sammuttaa valon.
Valo alkaa vilkutella pian uudelleen, ja selviää, että nestettä katoaa johonkin. Saamme korjaamoajan Herttoniemen Laakkoselta, jossa kytkimen työsylinterin todetaan vuotavan. Se vaihdetaan takuuna uuteen. Keskustelemme töiden vastaanottajan kanssa jarrujen ääntelystä, mutta tällä kertaa niihin ei kajota.
30 000 kilometrin matka tulee täyteen lokakuun lopulla, ja nestevuodosta aiheutunut korjaamokäynti jää testipäiväkirjan viimeiseksi merkinnäksi.
Tässä kohtaa on hyvä palauttaa mieliin Mazdan lähes legendaarinen maine täysin viattomana autona. Jatkuvasti vinkuvat jarrut, vialliset anturit ja nestevuodot eivät tähän kuvaan sovi. Edellinen kestotestaamamme Mazda oli Kuutonen, uuden mallisukupolven ensimmäinen. Sen testi sujui perinteiseen Mazda-tyyliin: ei vikoja.
Kolmosen pieniä vastoinkäymisiä ei pidä tietenkään paisutella. Silti voi kysyä, mistä pikkuviat johtuvat. Onko syynä pohjalevy ja perustekniikka, joka on yhteistä Fordin ja Volvon kanssa?
Lisävalaistusta asiaan saadaan, kun seuraava uuden sukupolven Mazda otetaan Kestotestiin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
silti en vaihtaisi muuhun merkkiin, vaikka olisi varaakin, turha kaupata. masa oli itselleni se oikea valinta olen yhä sitä mieltä.laatu on tallella kyllä.mazda koostuu osista jotka jo osataan rakentaa, näin vika herkkyys vähenee.ja nuo muut ovat niin harmaavarpusiakin.huolto on vikoja varten ,jos ette tienneet siellä pojat laittaa autoni kuntoon aina. kiitos heille.
Focus ja pikkuvolvot eivät todellakaan ole olleet tunnettuja viattomina autoina. Ehkä tämä oli täysin väärä lähtökohta koko piskuisen Mazdan suunnittelussa. Isoveli kutonenhan tehtiin ilman kompromissejä ja lopputuloksen tiedämmekin...."ei vikoja".
on mennyt vajaat 30 tuhatta kilometriä. Ei neste vuotoja, pyyhinautomatiikka toimii hyvin (sulat pitää vaihtaa ajoissa), moottori mielestäni tavallista hiljaisempi eli kun auto on joka paikasta hiljainen niin huomio kiinnittyy rengasääniin. No ei nekään ole haitannut. Mitä muilla samanhintaisilla autoilla olen ajellut niin yhtä meluisia taikka hiljaisia ne ovat kuin kolmonenkin.
Testin ongelmat johtuvat siitä että kyseessä on 1.6 litran moottori,lyhyet välitykset, hatchback 5-ovinen malli ja renkaat olivat bridgestonen turanzat v-nopeusluokkaa (meluisat siis), hakkapeliitta 4 ei ole kokemusta mutta ovat väittäneet meluisaksi (neliskulmainen nasta syy?). 1.6 kulutus 7,2-7,6 eri testeissä on aika paljon. Muut ongelmat asia erikseen..
Itsellä 2.0 litran koneessa erilaiset välitykset, sedan malli, renkaat talvella goodyear UG 500, kesäkumit bridgestonen potenzat ja kokemuksesta voin sanoa ettei ne sen enempää melua kuin muissakaan autoissa. Siis en ole edes kiinnittänyt huomiota koko asiaan. Kulutuslukemat n. 8 litraa/100km. Mielestäni kohtuulliset 150hv koneelle. Lämmityslaite tuottaa talvella melko nopeasti lämpöä (sitä riittää vielä 30 ast pakkasellakin) ja ikkunat pysyvät huurteettomina. Istuinlämmittimet ovat saaneet kehuja matkustajina olleilta (nopeat ja kuumat vaikkakin yksiasentoiset). Totta että pesunestettä kuluu, kai mazdan suunnittelijat ovat ajatelleet valojen ja tuulilasin puhtautta ja sitä kautta turvallisuutta.
Olen ollut tosi tyytyväinen mazda kolmoseen. En siis kiellä että vikoja löytyy mutta kyllä ne keskustelupalstoilla tuntuvat keskittyvän 1.6 malliin. Vikojahan aina korostetaan mutta ei muisteta että niitä löytyy melkein kaikista autoista - enemmän ja vähemmän.
hmm.. viat keskittyvät 1,6:iin?? Mikäs noista testin vioista on pienemmän koneen vika... no joo, piti puolustella kun kaverit vääntää täällä juttuja ilman omakohtaisia kokemuksia, lähinnä aiheen aloittaja.
Itsellä n. 33 tkm takana 1,6 sedanilla ja korjauksena on vaihdettu törmäysanturi, joka tehtiin maahantuojan takaisinkutsuna ilm. kaikkiin kolmosiin.
Ja noista vioista, ettei se kutonenkaan (tai mikään muukaan merkki/malli) ole täysin viaton. Esim. kutosessa on ollut ymmärtääkseni ainakin alustassa jotain apurungon säätöä, jarrut vinkuu ym.
Tuo tuulilasin testi on kirjoitettu mielestäni aika negatiiviseen sävyyn... Mutta enemmän tai vähemmän subjektiivisia ihmisten henkilökohtaisia näkemyksiähän jutut yleensä on. Että ei siitä sen enempää. Itse ainakin luotan kolmosen laatuun ja tyytyväisenä työntelen maksalaatikolla....
Tuossa Tuulilasin kestotestissä oli jotain perääkin,lähinnä kun kirjoittivat kolmosen ominaisuuksista.Mutta mitä vikoihin tulee ei niitä ole ainakaan omassa 1.6 HB Elegancessa esiintynyt 26000 km aikana.Auto on antanut todella luotettavan vaikutelman.Ja kyllä tällä pienemmälläkin koneella ehtii kunhan käyttää kierroksia ohitettaessa.Uusi Focus oli muuten jo kestotestissä englantilaisessa Autocar lehdessä ja kehuivat että sen laatu on kovasti parantunut edelliseen malliin verrattuna että ei sen Focuksen ja Mazdan uusi sukulaisuussuhde haittaa.