Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksianne ja tietoa weimarinseisojista, koska olen itse todella kiinnostunut kyseisestä rodusta. Samoten jos jollain olis kokemuksia myös unkarinvizslasta.
weimarinseisoja ja unkarinvizsla
gray ghost
31876
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta näistä roduista, mutta meidän lähellä asuu kaksi weimarinseisojaa. Olemme lenkillä yhdessä käyneet ja jutustelleet koirista. Nämä koirat ovat kovin riistaviettisiä. Kissat, puput ja oravat "saavat kyytiä". ´Koirat täytyy tosiaankin olla hallinnassa, että pärjää niiden kanssa ihmisten ilmoilla tai metsässä. Esim. nämä koirat tulevat hirven perästä pillillä pois ja niin kuulemma sen pitää ollakkin.
Erittäin vilkkaita. Nuorempi koira on pureskellut kaikkea mahdollista sillävälin kun omistaja on ollut töissä. Sohva, runkopatja, useat petivaatteet, mattoja ja kaikkea en edes muista. Kun törmäsimme lenkillä niin ensimmäisenä tehtiin raportti koiran tekemistä tuhoista ;) tuhoaminen loppui vasta kahden vuoden iässä.
Nämä naapurin koirat eivät siedä kaikkia koiria. Jos vastaan tulee koira joka rähjää ( niitä täälläpäin on paljon) niin kyllä sieltä vastataan ja kunnolla. Ne myös puolustavat, mitä muut seisojarodut eivät tee. Minun koirani kanssa tulevat toimeen ja leikkivät metsässä takaa-ajo leikkejä.
Koirat ovat metsästyskäytössä ja sellaiseen ne sopivatkin. Voisin hyvin kuvitella sellaisen asunnon jossa seisoja on vain lemmikkinä. Aivan varmasti olisi seinässä iso reikä,laajennettu naapurinpuolelle...
Kauniita katsella, mutta vaativia !
Minulla on vizla narttu ja weimareihinkin olen tutustunut. Ei kuitenkaan itsellä ole sellaista ollut.
Itse aikoinani samaa asiaa mietin, kumpi rotu ? otin vizlan enkä ole katunut. Vizla on kooltaan hieman pienempi ja kevyempi. Mielestäni se on luonteeltaan hieman pehmeämpi kuin weimari ja näin ollen naisena minun helpompi kouluttaa.
Riistavietti on kummallakin rodulla kova ja tarvitsevat toimintaa, mieluiten metsästystä ympäri vuoden. Mikä on tälläiselle tavalliselle metsästäjälle mahdotonta joten energiaa on oltava koiran kunnon ylläpitämiseen ym. aktiviteetteihin.Sitten kun syksyllä lähdemme lappiin pariksi viikoksi on koiralla peruskunto oltava hyvä.
Itselläni on nyt puolivuotias weimarinarttu, ja
voin suositella rotua tämän lyhyen ajan jälkeen ainakin kaikille joilla on pitkä pinna, halua juoksuttaa koiraa (mieluiten vapaana) vähintään 3 tuntia päivässä säällä kuin säällä, ja kiinnostusta metsästykseen tai pelastuskoiratehtäviin, sillä weimari on ehdottomasti työkoira.
Meillä on narttupentu, joka on hiukan pehmeämpi ja oppivaisempi kuin uros. Pikkuisesta lähtien tyttö on ollut täynnä tarmoa, joka on turhautuessa purkautunut mm.lattialistoihin, verhoihin ja pöydänkulmiin, eli virikkeitä pitää olla paljon.
Itse olen kuitenkin alkujärkytyksestä toivuttuani rakastunut rotuun ja sen ominaisuuksiin. Koira on luotettava, lempeä ja uskollinen pienestä saakka. Sillä on vahva riistavietti, sekä taipumuksia vahtimiseen.
Meillä ainakin herätään lähes joka yö ilmoitukseen siitä, että hesari saapui :)
Omiin kykyihin koiran koulutuksessa en luota, joten tällä hetkellä käymme toko harkoissa, ja myöhemmin aloitamme metsästyskoulutuksen.