Seurapuheissa toistuu yhtenään fraasit epäusko ja epäilykset.
Miten selität epäuskon ja epäuskoisen ?
Uskovaisilla sanotaan olevan päällä epäilykset siitä, onko hän tarpeeksi uskonut ja onko viikon aikana tullut epäilyksiä.
Jos joku uskovainen sanoo olevansa vahvasti uskossa, niin se herättää epäilyksiä, mutta kun sanoo olevan heikosti uskossa ja epäilee, niin silloin hänen uskonsa katsotaan olevan oikeassa tilassa. Hyvänä esimerkkinä puhujat, jotka aloittaessaan saarnan toteavat usein ensimäiseksi sen, kuinka on ollut epäilyksiä ja miten huonosti on onnistunut ja että tulo tänne puhujan paikalle oli suorastaan tervanjuontia.
Todistaakseen olevansa oikeasti uskomassa puhujaveli pyytää seuraväeltä siunausta ja niinpä elämä jatkuu taas totuttuun tapaan helpottuneena.
Jos taas kuka tahansa sanoo vaikkapa seurakunta päivillä, että hyvinhän minulla on mennyt, niin se herättää epäilyksiä. Jospa se onkin niin, että epäilykset ovat tervetulleita terveen uskon tuntomerkkejä. Niinhän kaikkialla muuallakin tehdään, eli epäillään aina ja kaikkea. Poliisikin sanoo epäilevänsä, vaikka parhaiten tietävänä ei varmasti olisi tarpeen tuoda julki moisia epäilyksiään.
Sitäkö usko on, ainaista epäilemistä. Eikö voi uskoa ilman epäilemistä, vai onko epäileminen sittenkin se oikea tapa suhtautua uskomiseen ?
"Saat uskoa kaikki epäilyksesi ja kiusauksesi anteeksi!"
Sitähän se usko todella on, epäilyksiä ja kiusauksia. Kuka kiusaa ? Jumalako kiusaa vai koettelee, niin kuin sanakin sanoo; koettelee Herra, vaan ei hylkää.
Äläkä saata meitä kiusaukseen. Kuka? Jumalako meitä saattelee kiusauksiin eli synteihin, kun kerran Isä meidän rukouksessa niin pyydetään. Miksi tuollaista pitää pyytää, minusta ihan turha pyyntö, koska eihän Jumala meitä kiusaa, vaan se toinen "herra" saatana. Sanottais edes kohteliaimmin; ÄLÄ SAATA meitä kiusaukseen tai tuo koko virke pitäisi uudistaa sanomalla;"varjele meidät kaikelta pahalta!"
Mitä sitten uskovaiset epäilevät, kun he sitä niin kovasti tuovat aina esille ?
Uskovaisille on saarnoissa selitetty niin perusteellisesti raamattua, että on kumma, jos aina jää jotain epäilyksiä. Kukaan ei ole koskaan kuitenkaan yksilöinyt, mitä nämä epäilykset koskee. Se tiedetään varmasti, että päällimmäisin epäilyksen aihe on tämä vanha tuttu, olenko oikeasti uskomassa tai olenko elänyt niin vanhurskaalla tavalla, kuin uskovaisen tulee elää ?
Ja kun nämä epäilykset kalvaa koko ajan, niin sen takia pitää kuunnella niitä saarnoja, jotta pysyisi mieleltään ja sielultaan uskon rauhassa. Nykyään käsitetään uskominen niin, että synnit ja epäilykset pyyhkiytyvät pois sillä, että istuu sanan ääressä. Jos ei istu, synnit eivät välttämättä automaattisesti pyyhkiydy pois, vaan ihminen vaipuu epäuskon koomaan.
Epäusko on sitä, että on jollakin tavalla kuitenkin uskomassa / uskovainen, sanotaanko nyt puoleksi, eli toinen jalka maailmassa ja toinen vielä siellä uskon tiellä. Entäs sitten se epäuskoinen ihminen ? Sinä epäuskoinen! Jos on uskoton, silloin sitä on 100 % pois uskosta. Uskovaiset sanoo maailman lapsia epäuskoisiksi. Mitä se tahtoo sanoa, varsinkin se EPÄ ja mitä USKOINEN ? Onko pakko ihan joka asiaan uskoa ? Jos uskoo vaikka raamatusta puolet todeksi ja puolet hölynpölyksi, niin eikö silloin ole enää täysin uskovainen ?
Miten sitä voi tekeytyä uskomaan, ellei voi tietää. Eikait siinä ole muuta logiikkaa kuin vaan olla uskovinaan, heittäytyä uskomaan. Jos käsketään uskomaan että haudoista noustaan joskus ylös, niin ei sitä kukaan voi sanoa uskovansa, vaan ainoastaan olla uskovinaan.
Miten selität epäuskon ja epäuskoisen ?
Uskovaisilla sanotaan olevan päällä epäilykset siitä, onko hän tarpeeksi uskonut ja onko viikon aikana tullut epäilyksiä.
Jos joku uskovainen sanoo olevansa vahvasti uskossa, niin se herättää epäilyksiä, mutta kun sanoo olevan heikosti uskossa ja epäilee, niin silloin hänen uskonsa katsotaan olevan oikeassa tilassa. Hyvänä esimerkkinä puhujat, jotka aloittaessaan saarnan toteavat usein ensimäiseksi sen, kuinka on ollut epäilyksiä ja miten huonosti on onnistunut ja että tulo tänne puhujan paikalle oli suorastaan tervanjuontia.
Todistaakseen olevansa oikeasti uskomassa puhujaveli pyytää seuraväeltä siunausta ja niinpä elämä jatkuu taas totuttuun tapaan helpottuneena.
Jos taas kuka tahansa sanoo vaikkapa seurakunta päivillä, että hyvinhän minulla on mennyt, niin se herättää epäilyksiä. Jospa se onkin niin, että epäilykset ovat tervetulleita terveen uskon tuntomerkkejä. Niinhän kaikkialla muuallakin tehdään, eli epäillään aina ja kaikkea. Poliisikin sanoo epäilevänsä, vaikka parhaiten tietävänä ei varmasti olisi tarpeen tuoda julki moisia epäilyksiään.
Sitäkö usko on, ainaista epäilemistä. Eikö voi uskoa ilman epäilemistä, vai onko epäileminen sittenkin se oikea tapa suhtautua uskomiseen ?
"Saat uskoa kaikki epäilyksesi ja kiusauksesi anteeksi!"
Sitähän se usko todella on, epäilyksiä ja kiusauksia. Kuka kiusaa ? Jumalako kiusaa vai koettelee, niin kuin sanakin sanoo; koettelee Herra, vaan ei hylkää.
Äläkä saata meitä kiusaukseen. Kuka? Jumalako meitä saattelee kiusauksiin eli synteihin, kun kerran Isä meidän rukouksessa niin pyydetään. Miksi tuollaista pitää pyytää, minusta ihan turha pyyntö, koska eihän Jumala meitä kiusaa, vaan se toinen "herra" saatana. Sanottais edes kohteliaimmin; ÄLÄ SAATA meitä kiusaukseen tai tuo koko virke pitäisi uudistaa sanomalla;"varjele meidät kaikelta pahalta!"
Mitä sitten uskovaiset epäilevät, kun he sitä niin kovasti tuovat aina esille ?
Uskovaisille on saarnoissa selitetty niin perusteellisesti raamattua, että on kumma, jos aina jää jotain epäilyksiä. Kukaan ei ole koskaan kuitenkaan yksilöinyt, mitä nämä epäilykset koskee. Se tiedetään varmasti, että päällimmäisin epäilyksen aihe on tämä vanha tuttu, olenko oikeasti uskomassa tai olenko elänyt niin vanhurskaalla tavalla, kuin uskovaisen tulee elää ?
Ja kun nämä epäilykset kalvaa koko ajan, niin sen takia pitää kuunnella niitä saarnoja, jotta pysyisi mieleltään ja sielultaan uskon rauhassa. Nykyään käsitetään uskominen niin, että synnit ja epäilykset pyyhkiytyvät pois sillä, että istuu sanan ääressä. Jos ei istu, synnit eivät välttämättä automaattisesti pyyhkiydy pois, vaan ihminen vaipuu epäuskon koomaan.
Epäusko on sitä, että on jollakin tavalla kuitenkin uskomassa / uskovainen, sanotaanko nyt puoleksi, eli toinen jalka maailmassa ja toinen vielä siellä uskon tiellä. Entäs sitten se epäuskoinen ihminen ? Sinä epäuskoinen! Jos on uskoton, silloin sitä on 100 % pois uskosta. Uskovaiset sanoo maailman lapsia epäuskoisiksi. Mitä se tahtoo sanoa, varsinkin se EPÄ ja mitä USKOINEN ? Onko pakko ihan joka asiaan uskoa ? Jos uskoo vaikka raamatusta puolet todeksi ja puolet hölynpölyksi, niin eikö silloin ole enää täysin uskovainen ?
Miten sitä voi tekeytyä uskomaan, ellei voi tietää. Eikait siinä ole muuta logiikkaa kuin vaan olla uskovinaan, heittäytyä uskomaan. Jos käsketään uskomaan että haudoista noustaan joskus ylös, niin ei sitä kukaan voi sanoa uskovansa, vaan ainoastaan olla uskovinaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jumalan Hengestä syntyneellä ei ole mitään epäilyksiä eikä epäuskoja.
Miksi olisi?
kuinka monella pojalla tai tytöllä on joka päiväinen epäilys olenko minä nyt varmasti syntynyt, häh ??!
en ole ikinä kuullut vapaalla puolella että kukaan epäilisi mitään, eikä sellaiset aiheet kuulu lainkaan mihinkään seurapuheisiin.
JOKAINEN uudestisyntynyt TIETÄÄ syntyneensä, eikä siinä ol emitään tilaa millekkään epäilylle.
tuliko selväksi!
"Jumalan Hengestä syntyneellä ei ole mitään epäilyksiä eikä epäuskoja.
Miksi olisi?"
Koska olet syntynyt isästäsi ja äiidistäsi mitään hengestä syntynyttä ei ole olemassakaan tosin uskomuksia on paljon ja sinulla voi olla tällainen uskomus
"kuinka monella pojalla tai tytöllä on joka päiväinen epäilys olenko minä nyt varmasti syntynyt, häh ??!"
Näin kumoat jo edellisen väitteesi ja palaat hetkeksi todellisuuteen ja näet todellisuuden olet syntynyt isästäsi ja äidistäsi kaikki muu on humpuukia hyvä että phjimmiltasi tämä on sinullekin totuus.
"en ole ikinä kuullut vapaalla puolella että kukaan epäilisi mitään, eikä sellaiset aiheet kuulu lainkaan mihinkään seurapuheisiin."
Kuitenkin siellä sitä juuri onkin niistä ei vain ole lupa puhua kuitenkin tilastot näyttää varsinkin nuorisossa luopumista koko epäuskoisesta yhteisöstä.
"JOKAINEN uudestisyntynyt TIETÄÄ syntyneensä, eikä siinä ol emitään tilaa millekkään epäilylle.
tuliko selväksi!"
Kommunistiset politrukit puhuivat juuri tavallasi ja sen tarkoitus oli tuollainen käsky muoto nimenomaan kieltää epäusko järjestelmää kohtaan no kun epäusko kuitenkin kasvoi sekin järjestelmä kaatui
Laita makuulle ja ota burana, hengitä syväänja odota se voi mennä ohi tai sitten palaa entistä ehompana.
Ihmettelen, kun et kuitenkaan tuo esiin seurapuheissa jatkuvasti toistuvista epäuskoista ja epäilyksistä. Kiellät siis niiden olemassaolon täällä, mutta et ajatuksissasi etkä veljiesi kanssa puheissa. Et siis voinut vastata suorin sanoin aloittajan näkökohtiin epäilyistä ja epäuskoista, vaan kiersit aiheen kuin kissa kuuman puuron.
Päivänselviä asioita, kuten syntymäpäiväämme ei tarvitse tituleerata epäillään sanalla, mutta näihin uskonnollisiin seikkoihin liittyy aina luonnostaan epäilyksiä ja sitä ei pidä kieltää.