Surkimus

Mun ongelma on se että aina kun saan tilaisuuden tutustua johonkin ihmiseen niin menen panikkiin, en saa sanaa suustani. Pelkään puhuvani liian hiljaa tai sanovani jotain typerää, en osaa kertoa pitkiä juttuja eikä mulla muutenkaan ikinä oo mitään hauskaa sanottavaa, oon aina vähän masentunu ja vakava. Voisko tästä jotenki päästä eroon? mä todella haluisin olla sosiaalisempi ja ilosempi.
71049
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

kun saat tilaisuuden tutustua johonin, niin kuvittele se ihminen hiireksi tai joksikin pieneksi olioksi niin sille on helpompi puhua ja tosekseen sisulla siitä selviää.

Äänestä
  • hiireksi :D hyvä idea. kannattaa kokeilla ;D

    Äänestä

  • ajattele miltä se ihminen näyttää pestessään hampaita. =)

    Äänestä

  • melancholiquz kirjoitti:

    ajattele miltä se ihminen näyttää pestessään hampaita. =)

    - päivä pelastettu hyvä ihminen ! On ilo lukee tuollainen lausahdus noin vain yht äkkiä`. Minun mieli tulee hyväksi pienistä asioista

    Äänestä

ongelma lääkkeiden lopetuksen myötä,kaikki on uutta ja on liian vaativa itselleen.harjottelemalla menemällä tilanteisiin ja puhumalla se helpottuu.ja ei saa jäädä yksin.hetken avun saat alkoholista ongelmaasi mutta EN suosittele!
muista että olet sinä etkä niin kuin muut,eikä tarvitse ollakaan.arki on vaikeaa ja ilotonta minullekin usein,väsymys verottaa myös.elä silloin kun sinun on hyvä.ja iloitse.mutta jos se antaa merkkejä masennuksen oireista käy lääkärissä.hoida itseäsi !

Äänestä

Parasta olis kun tajuaisit, että sun on tosi vaikee mokaa niin pahasti, että tää toinen henkilö alkais inhota sua tai jotain. Jos sä olet ystävällisellä asenteella ja hymyilet niin ihmiset on heti sun puolellas. Eli näytät vaan kaikille, että sä olet liikkeellä ystävällisin aikein, niin sua ei raadella myöskään. Mulla tää asenne toimii.

Ainoot todelliset mokat on sellasia, et loukkaat tahallas toista.

Äänestä

Mun kaikki ystäväni on vakavia ja hiljaisia; puhuvat kyllä toki, mutta perusluonne on vain hiljainen ja vetäytyvä. Minusta todella ihania ihmisiä. En osaisi ollakaan jonkun suulaan ja vilkaan kanssa. Ei kaikkien tarvitse aina suuna ja päänä ollakaan joka paikassa. Miten siinä kävisi, jos kaikki puhuisivat. Monasti hiljaisella ihmisellä on yllättävän tasapainoittava vaikutus ryhmissä. Oletteko laittaneet merkille.

Hyvää kevättä ja nauti hiljaisella tavallasi siitä)))

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ihaa kirjoitti:

Mun ongelma on se että aina kun saan tilaisuuden tutustua johonkin ihmiseen niin menen panikkiin, en saa sanaa suustani. Pelkään puhuvani liian hiljaa tai sanovani jotain typerää, en osaa kertoa pitkiä juttuja eikä mulla muutenkaan ikinä oo mitään hauskaa sanottavaa, oon aina vähän masentunu ja vakava. Voisko tästä jotenki päästä eroon? mä todella haluisin olla sosiaalisempi ja ilosempi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu