Nyt puhutaan aidanseipäistä, kaisloista, kivistä ja männynkävyistä.

"korpiaana"

Miksi turhaan teit kopion Kaisloista?
Tiedät ihan hyvin kuka Kaisloihin, jo ajat sitten paneutui.

H.

Itse olen myös käyttänyt käpyjä kesällä isompien kukkapurkkien pohjalla.

huruksz kirjoitti:

"korpiaana"

Miksi turhaan teit kopion Kaisloista?
Tiedät ihan hyvin kuka Kaisloihin, jo ajat sitten paneutui.

H.

Kaislat käy moneen. Kun alku kesästä viikatoin kaislat rannasta ja kerään isolle rantakivelle kuivamaan se on kuin kehto päiväunille kivunneille sorsanpojille.

Kaislakori oli kaunis kukkien koristeltu viimeinen kehto P.n veljelle.

Kuivatuista kaisloista voi myös tehdä juhannuskokon rantaan.

Eliaana kirjoitti:

Itse olen myös käyttänyt käpyjä kesällä isompien kukkapurkkien pohjalla.

Vanhoista aidanseipäistä voi tehdä kivoja pihakoristeita. Tikapuita, johon asettaa kukkasia ja erilaisia kippoja. Jouluna heinäseiväskolmioristikkoon portin pieleen voi asettaa kynttilälyhdyn.

Saman verran kuin perunoita:
Kokeile haarukalla ja kun piikit menevät helposti kuoren läpi, niin ne ovat kypsiä...

Maalta kun olen kotoisin, tuttuja asioita nuo.
On jännä, miten toisen kommentti tuo mukanaan vanhan muiston.
Muistui mieleen, kun vanhemmat olivat vuokranneet erään pellon. Siellä oltiin heinätöissä, me muksut mukana.
Pellon laidalla oli lato ja ladon vieressä ojan pientareella isoja ihania mansikoita ja niitä oli paljon.

Eliaana kirjoitti:

Maalta kun olen kotoisin, tuttuja asioita nuo.
On jännä, miten toisen kommentti tuo mukanaan vanhan muiston.
Muistui mieleen, kun vanhemmat olivat vuokranneet erään pellon. Siellä oltiin heinätöissä, me muksut mukana.
Pellon laidalla oli lato ja ladon vieressä ojan pientareella isoja ihania mansikoita ja niitä oli paljon.

Lue lisää

Harmaa lato oli. Heinien kuivuttua ajaminen latoon ja me lapset saatiin polkea niitä heiniä tiiviimmiksi. Oi miten sääriä kirveli, kun heinät raapivat ja suolaa joutui haavoihin. Sitä kivempi oli mennä uimaan ja illalla saunaan. Muistan heinien tuoksun ja myös kyseisen järven tuoksun.

kaislatar

Olen aina tykännyt kivistä.
Jotain 20-30 vuotta sitten ostin sellaisia pieniä maalipurkkeja ja maalailin kiviin kuvia.
En tiedä minne ovat kadonneet, hautautuneet maahan kai.
Yhden löysin kerran pihaa siivotessa, siinä oli lentokoneen kuva.

Mitä niillä tekee ?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä niillä tekee ?

Vain mielikuvitus on rajana.

Rupesin oikein miettimään missä ovat kivet, jotka äiti on joskus tuonut Mustalta mereltä.
Täytyypä kysyä velipojalta.
(Taas tuli muisto toisen kommentissta.)

Tuohon tuhanteen kiloon saa kyllä aika monta liikettä tehdä, ennenkuin ovat kasassa.
Tietysti sitten, vähemmän, jos on paljon porukkaa keräämässä.

metsänhoityhdistys ostaa käpyjä, ja sieltä saa vihiä hakkuista,
eikä tarvita kuivata eikä siementää, sieltä voi saada keräys-säkkejäkin foljyyn
1,20 kilo
nj

Anonyymi kirjoitti:

metsänhoityhdistys ostaa käpyjä, ja sieltä saa vihiä hakkuista,
eikä tarvita kuivata eikä siementää, sieltä voi saada keräys-säkkejäkin foljyyn
1,20 kilo
nj

Lue lisää

Jännä karkeesti laskea, tuosta 1000 kilosta maksetaan 1200 euroa ja jos siitä tulee
noin 6 kiloa siemeniä, jjoista metsänkasvattaja maksaa 700 euroa kilo
ja yhden hehtaarin siemennykseen tarvitaan noin 300g
eli noilla 1000 kilon käpysaaliilla siementää noin 23 hehtaaria,äsh meniköhä mehtään.

Valkoinen kivi on kaunis koristekivi.
Pahkat ovat hienoja. Meillä on rannalla olevassa lepässä pahka.
Jostai isosta koivupahkasta kuulemma maksetaan hyvääkin hintaa.

Tuo on täysin totta, luonnontilassa kivi on kaunis ja kauneimmillaan, ei raahattuna kukkapenkin laitaan tai maalattuna räikeillä väreillä.
Miksi ihmisen pitää puuttua kaikkeen luonnossa olevaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on täysin totta, luonnontilassa kivi on kaunis ja kauneimmillaan, ei raahattuna kukkapenkin laitaan tai maalattuna räikeillä väreillä.
Miksi ihmisen pitää puuttua kaikkeen luonnossa olevaan.

Lue lisää

Kyllähän kivi kaunis on omalla paikallaan.
Ihailen joka vuosi alatalon reunalla olevaa suurta sammaloitua kiveä.
En minä niitä menisi maalaamaan, maalaamani olivat pieniä kivä.
Kyllä mielestäni luonnon antimia voi käyttää luovuutensa ilmentämiseen.
Sen voi tehdä ihan luontoa kunnioittaen.

Pakkasessani on jokunen pussi APETIT-yhtiön kukka-sekoituksia.
Kukka-Kaali ja Parsa-Kaali kukintoina.
Kukintojen osat ovat eroteltuina toisistaan.

H.

Toissakesänä sain miniältä purkkuksysanteemi synttärilahjaksi.
Se kukki yli joulun. Sitten se alkoi rapistua. Leikkasin aina kuolleet siitä. Olin jo heittää sen menemään. Vein sen kuitenkin mökille, kun ajattelin, että ulkona on tilaa sille.
Niin se vaan kasvoi ja kasvoi, koko syksyn kukki komeana jouluun asti, nyt se on jo väsynyt.

Eliaana kirjoitti:

Toissakesänä sain miniältä purkkuksysanteemi synttärilahjaksi.
Se kukki yli joulun. Sitten se alkoi rapistua. Leikkasin aina kuolleet siitä. Olin jo heittää sen menemään. Vein sen kuitenkin mökille, kun ajattelin, että ulkona on tilaa sille.
Niin se vaan kasvoi ja kasvoi, koko syksyn kukki komeana jouluun asti, nyt se on jo väsynyt.

Lue lisää

Silloin, kun elinpiiri oli erilainen talvella, kun nyt, pelargonioita sain yli talven elämään ja joskus jonkun muunkin ulkona olleen purkkikukan.
Nykyään laitan nuo hyasintit tuonne vaatekomeron hyllylle. Sipulit säilyvät, niin, että keväällä laitan mökillä maahan. Useimmat kukkivat heinäkuussa.

Kouluaikana 60-luvulla hiihtelin metsässä ja keräsin käpyjä, niistä maksettiin.
Oli hyvä tienes koulutytölle.

Minäkin suosin kukkakasviksia tuoreena. Ostan joskus itämaisia pakastefokkivihanneksia, mutta suosin tuoreita.

Vaatekaapistani löytyy vain käyttövaatteet ja askartelukoreja, joten parin neliön vaatekaapin pimein nurkka on hyvä kukkien talvisäilö.

Mökin varastoja en voi kehua, rojua täynnä ja kylmiä säilytystiloja.

Laitoin myös mansikka-amppelin pimeään. Toivoisin sen menestyvän talven yli se näet teki koko kesän myöhään syksyyn aamiaismansikat.

korppis kirjoitti:

Minäkin suosin kukkakasviksia tuoreena. Ostan joskus itämaisia pakastefokkivihanneksia, mutta suosin tuoreita.

Vaatekaapistani löytyy vain käyttövaatteet ja askartelukoreja, joten parin neliön vaatekaapin pimein nurkka on hyvä kukkien talvisäilö.

Mökin varastoja en voi kehua, rojua täynnä ja kylmiä säilytystiloja.

Laitoin myös mansikka-amppelin pimeään. Toivoisin sen menestyvän talven yli se näet teki koko kesän myöhään syksyyn aamiaismansikat.

Lue lisää

Olen kuullut että kasvia pitäisi ihan vähän kastella talvehtimisen aikana. Kasteletko sinä korppis? Pelargoniat paleltuivat jo, niitä oli kuusi, joten olisinpa tuon vaatekomerojutun tiennyt. Saunan nurkka on minulle parempi, en sauno, sauna toimii varastona.
Mansikka-amppelin kaivoin eräänä syksynä maahan kokonaan rhodorentron jurelle. Siitä tuli seuraavana keväänä pari isoa jalostelun mansikan tainta ja muutama mansikkakin.
Joulun amaryllis ja hyasintti ovat vielä tuossa. Kannattaisiko niitä säilöä mitenkään? Kirjoitti 16.01.2021 10:44

Anonyymi kirjoitti:

Olen kuullut että kasvia pitäisi ihan vähän kastella talvehtimisen aikana. Kasteletko sinä korppis? Pelargoniat paleltuivat jo, niitä oli kuusi, joten olisinpa tuon vaatekomerojutun tiennyt. Saunan nurkka on minulle parempi, en sauno, sauna toimii varastona.
Mansikka-amppelin kaivoin eräänä syksynä maahan kokonaan rhodorentron jurelle. Siitä tuli seuraavana keväänä pari isoa jalostelun mansikan tainta ja muutama mansikkakin.
Joulun amaryllis ja hyasintti ovat vielä tuossa. Kannattaisiko niitä säilöä mitenkään? Kirjoitti 16.01.2021 10:44

Lue lisää

No, amatoorihortonomina sanon, että neuvoja lähinnä kaipaan. Pmeään viemäni pelargoniat eivät ole vettä saaneet. Ikkunalaudalla oleva tietty. Siinä pelargonian vierellä on pieni kukkapurkki jossa on pelastettu ulkokasvi. (nimiä en tiedö) Jo toinen vuosi talvihoidossa.

Paljon olen minäkin elon varrella noin juurruttanut.
Ennen sanottiin, että jos salaa pystyi nappaamaan oksan toisen pelakuusta, se kasvoi parhaiten.

Eliaana kirjoitti:

Paljon olen minäkin elon varrella noin juurruttanut.
Ennen sanottiin, että jos salaa pystyi nappaamaan oksan toisen pelakuusta, se kasvoi parhaiten.

joo muistan että he vaihtelivat naapurien kanssa oksia
päinsä, vaikka kaikilla niitä oli omastakin takaa, taisi olla
joku uskomus että jos oma ei juurru niin naapurin sitten
nj

Maanomistajat saavat hirvenlihaa kaadoista, onhan se edes jonkinlainen korvaus hirvien syömistä taimikoista. Marjafirmojen väen järeät keruuvälineet tekevät rumaa jälkeä, repivät kuntankin, ja eipähän sellaisen rohmuamisen jälkeen paikallinen väki marjoja löydä. Aikamoisella kulutuksella ovat olleet kansallispuistotkin nyt koronan aikaan, ehkä ohjausta ja rajoituksiakin olisi syytä lisätä jokamiehen oikeuksien vastapainoksi.

Käpylehmät ovat jo kadonnutta kansanperintöä, mutta hyviä päivitettyjä ideoita olette keksineet, tuokin pesänviri on kiva jo sanana. Kukkaruukun salaojituksena en ole keksinytkään käyttää, lecasoraan tuhlannut rahaa. Meillä kerätään erikoisten havupuiden käpyjä aina kun liikutaan puistoissa ja arboretumeissa, itse kasvatetaan taimia ja istutetaan metsään. Talvetan murattia sisällä viherkasvina ja jaan keväällä, sen on niin kauniisti suikertava esimerkiksi pelargonian seurana ruukussa ja olen joskus onnistunut kauneimmat pelakuunikin talven yli pitämääm hengissä.

Jostain syystä puhutaan yleisesti kaislasta, kun tarkoitetaan ruokoa, joka on ollut myös perinteinen kattomateriaali esimerkiksi Virossa. Saksassa Rügenin saarella tehdään vieläkin hienoja ruokokattoja, muutenkin käymisen arvoinen paikka. Etelärannikolla on tehty jo pitempään ympäristönhoitoa laiduntamalla lihakarjaa, ne entistävät rantaniittyjä syömällä meriruokoa. Kasvustoja myös alettu niittää isoilla koneilla, saadaan siten rehevöitymistä aiheuttava aines muuhun käyttöön turpeen tapaan. Myös marjanviljelijöiden kasvualustoja on niistä saatu.

Sileitä kiviä ovat varsinkin lapset aina keränneet saarten avomeren puolelta, aaltojen ja jään sileiksi hiomia ja niitä on maalailtu esimerkiksi pöytäliinan painoiksi ulkokäyttöön ja niistä voi opetella eri kivilajeja. Kivet ovat sellaisinaan aivan täydellisiä ja rantakallioilla näkee myös hauskoja latomuksia niistä. Usein minullakin on jokin hieno luonnon taideteos kotiin tuotavana meriretkeiltä , myös meren mielikuvituksellisiksi hiomia puunkappaleita.

Minua innostaisi tehdä hiukan isompikin viherkatto, nyt on postilaatikkokatoksena sellainen. Siinä kasvaa matalia maksaruohoja ja mehikasveja, kevätkesästä kukkii keltaisena ja vaaleanpunaisena. Olen nähnyt messuilla ja näyttelypuutarhoissa kedonkukkakaton, erilaisista sammalista kootun turvekattoja , on ollut seassa jopa pieniä sipulikukkia. Viherrakentaminen on luovaa ja rentouttavaa.

Ramoona kirjoitti:

Maanomistajat saavat hirvenlihaa kaadoista, onhan se edes jonkinlainen korvaus hirvien syömistä taimikoista. Marjafirmojen väen järeät keruuvälineet tekevät rumaa jälkeä, repivät kuntankin, ja eipähän sellaisen rohmuamisen jälkeen paikallinen väki marjoja löydä. Aikamoisella kulutuksella ovat olleet kansallispuistotkin nyt koronan aikaan, ehkä ohjausta ja rajoituksiakin olisi syytä lisätä jokamiehen oikeuksien vastapainoksi.

Käpylehmät ovat jo kadonnutta kansanperintöä, mutta hyviä päivitettyjä ideoita olette keksineet, tuokin pesänviri on kiva jo sanana. Kukkaruukun salaojituksena en ole keksinytkään käyttää, lecasoraan tuhlannut rahaa. Meillä kerätään erikoisten havupuiden käpyjä aina kun liikutaan puistoissa ja arboretumeissa, itse kasvatetaan taimia ja istutetaan metsään. Talvetan murattia sisällä viherkasvina ja jaan keväällä, sen on niin kauniisti suikertava esimerkiksi pelargonian seurana ruukussa ja olen joskus onnistunut kauneimmat pelakuunikin talven yli pitämääm hengissä.

Jostain syystä puhutaan yleisesti kaislasta, kun tarkoitetaan ruokoa, joka on ollut myös perinteinen kattomateriaali esimerkiksi Virossa. Saksassa Rügenin saarella tehdään vieläkin hienoja ruokokattoja, muutenkin käymisen arvoinen paikka. Etelärannikolla on tehty jo pitempään ympäristönhoitoa laiduntamalla lihakarjaa, ne entistävät rantaniittyjä syömällä meriruokoa. Kasvustoja myös alettu niittää isoilla koneilla, saadaan siten rehevöitymistä aiheuttava aines muuhun käyttöön turpeen tapaan. Myös marjanviljelijöiden kasvualustoja on niistä saatu.

Sileitä kiviä ovat varsinkin lapset aina keränneet saarten avomeren puolelta, aaltojen ja jään sileiksi hiomia ja niitä on maalailtu esimerkiksi pöytäliinan painoiksi ulkokäyttöön ja niistä voi opetella eri kivilajeja. Kivet ovat sellaisinaan aivan täydellisiä ja rantakallioilla näkee myös hauskoja latomuksia niistä. Usein minullakin on jokin hieno luonnon taideteos kotiin tuotavana meriretkeiltä , myös meren mielikuvituksellisiksi hiomia puunkappaleita.

Minua innostaisi tehdä hiukan isompikin viherkatto, nyt on postilaatikkokatoksena sellainen. Siinä kasvaa matalia maksaruohoja ja mehikasveja, kevätkesästä kukkii keltaisena ja vaaleanpunaisena. Olen nähnyt messuilla ja näyttelypuutarhoissa kedonkukkakaton, erilaisista sammalista kootun turvekattoja , on ollut seassa jopa pieniä sipulikukkia. Viherrakentaminen on luovaa ja rentouttavaa.

Lue lisää

Nytkun turpeen käyttö rajusti vähenee, ovat alkaneet rahkasammaltakin kasvualustoiksi ottaa, tiedä onko se sitten sen parempi.
Jostain uudemmastakin ideasta muistan jotain lukeneeni.
Ajattelin tuota kanssa, että kun paljon väkeä, jotka eivät tiedä Suomen metsissä kulkemisesta, kuinka metsä kärsii.
Aina ihmisestä jälki jää.
Nuo viherkatot ovat varmasti ilo silmälle.
Kyllä mekin olemme saaneet lihaa. Hirveä toisesta paikasta ja toisesta peuraa.
Joskus koristelin terassin pylväitä männynkävyillä, maalaten ne hopeavärillä.
No ne olivat koiran mielestä niin kiinnostavia, että irti jossain vaiheessa oli niitä kiskonut.

Eliaana kirjoitti:

Nytkun turpeen käyttö rajusti vähenee, ovat alkaneet rahkasammaltakin kasvualustoiksi ottaa, tiedä onko se sitten sen parempi.
Jostain uudemmastakin ideasta muistan jotain lukeneeni.
Ajattelin tuota kanssa, että kun paljon väkeä, jotka eivät tiedä Suomen metsissä kulkemisesta, kuinka metsä kärsii.
Aina ihmisestä jälki jää.
Nuo viherkatot ovat varmasti ilo silmälle.
Kyllä mekin olemme saaneet lihaa. Hirveä toisesta paikasta ja toisesta peuraa.
Joskus koristelin terassin pylväitä männynkävyillä, maalaten ne hopeavärillä.
No ne olivat koiran mielestä niin kiinnostavia, että irti jossain vaiheessa oli niitä kiskonut.

Lue lisää

"Eliaana"

Luonto kuuluu jokaiselle.
Luontoa saa suojella, Luonnossa saa Metsästää, Marjastaa, Sienestää...
Saa syödä Kaloja, Rapuja, Toukkia, Matoja.
Kasvattaa Lehmiä, Kettuja, Kuttuja, Lampaita, Kanoja...
Ajaa Hevosilla kakkaa levitellen, Kuljettaa Koiria kuseskeleviakin.
Saa pissata luonnossa, kakata Kuusikkossa, kuljettaa kerättyä Turvetta kotiin kassissa.
Mutta aina pitää muistaa, Luonto on jokaiselle vapautta.
Ei lapsellisen typerää Suojelun ankeaa vankeutta.

H.

huruksz kirjoitti:

"Eliaana"

Luonto kuuluu jokaiselle.
Luontoa saa suojella, Luonnossa saa Metsästää, Marjastaa, Sienestää...
Saa syödä Kaloja, Rapuja, Toukkia, Matoja.
Kasvattaa Lehmiä, Kettuja, Kuttuja, Lampaita, Kanoja...
Ajaa Hevosilla kakkaa levitellen, Kuljettaa Koiria kuseskeleviakin.
Saa pissata luonnossa, kakata Kuusikkossa, kuljettaa kerättyä Turvetta kotiin kassissa.
Mutta aina pitää muistaa, Luonto on jokaiselle vapautta.
Ei lapsellisen typerää Suojelun ankeaa vankeutta.

H.

Lue lisää

Aina pitää muistaa, että vapauteen kuuluu myös vastuu, muuten meillä ei kohta koko luontoa ole.

Eliaana kirjoitti:

Aina pitää muistaa, että vapauteen kuuluu myös vastuu, muuten meillä ei kohta koko luontoa ole.

"Eliaana"

Luonto on antanut meille jokaiselle vastuun.
Ja Luonto ei ole laki.
Joten meitä ei määrää kukaan.
Et edes sinäkään.

"Lisääntykää ja kalvakaa Kiveykselle maa."
Noin sanoo Siirakki.

H.