Pahoinvointia

No päänsärkyä ei pahemmin ole kyllä ollut,niskat joskus jumissa mutta eivät kipeät.
Pahoinvointi ei liityy syömiseen tai muuhun toimintaan...se vain kytee taustalla ja välillä kun sen unohtaa niin ei tunne mitään,sit taas huomaa et se tulikin takas...
Koko ajan tarkkailen itseäni ja etsin jotain vakavaa sairautta itsestäni...Osaisiko joku kertoa?Jollain kokemusta pahoinvoinnista?

Crista kirjoitti:

No päänsärkyä ei pahemmin ole kyllä ollut,niskat joskus jumissa mutta eivät kipeät.
Pahoinvointi ei liityy syömiseen tai muuhun toimintaan...se vain kytee taustalla ja välillä kun sen unohtaa niin ei tunne mitään,sit taas huomaa et se tulikin takas...
Koko ajan tarkkailen itseäni ja etsin jotain vakavaa sairautta itsestäni...Osaisiko joku kertoa?Jollain kokemusta pahoinvoinnista?

Lue lisää

Kyllä on kokemusta pahoinvoinnista. Niin ennen diagnoosia, kuin hoitojen aikana. Edelleen uskon että mikäli syövästä olisi kyse niin olisi muitakin oireita. Sytostaattihoitojen aikana pahoinvointi voi olla kovaakin, mutta onneksi on suhteellisen hyvät lääkkeet sen torjumiseen. Stemetil ei minulla auta yhtään, metopramista tulee levoton olo, mutta kytril on paras kaverini. Eli oireita voidaan hoitaa, mikäli siihen on tarvetta. Minulla pahoinvointi johtui juuri aivopaineesta, ja sen mukana tulivat myös huimaus ja niska/päänsäryt. Niska/päänsärystä sen verran että ainakin minulla ne oli niin kovia että söin 3x800mg Ibuxinia päivässä usean päivän ajan, eikä se auttanut yhtään!

-?- kirjoitti:

Kyllä on kokemusta pahoinvoinnista. Niin ennen diagnoosia, kuin hoitojen aikana. Edelleen uskon että mikäli syövästä olisi kyse niin olisi muitakin oireita. Sytostaattihoitojen aikana pahoinvointi voi olla kovaakin, mutta onneksi on suhteellisen hyvät lääkkeet sen torjumiseen. Stemetil ei minulla auta yhtään, metopramista tulee levoton olo, mutta kytril on paras kaverini. Eli oireita voidaan hoitaa, mikäli siihen on tarvetta. Minulla pahoinvointi johtui juuri aivopaineesta, ja sen mukana tulivat myös huimaus ja niska/päänsäryt. Niska/päänsärystä sen verran että ainakin minulla ne oli niin kovia että söin 3x800mg Ibuxinia päivässä usean päivän ajan, eikä se auttanut yhtään!

Lue lisää

Oliko sinulla myös oksentelua vai pelkkää kuvotuksen tunnetta?
Päätäni särkee aniharvoin...Mun pahanolontunne ei liity mihinkään tiettyyn asiaan..se vaan tulee aina joskus pintaan,yläänsä sillon ku havahtuu siihen et "Tekeekö mulla pahaa"-ajatukseen..ja kun ei ole muuta tekemistä/ ajateltavaa...
Kuka osaisi kertoa?Onko kyse ehkä sittenkin psyykkeen puolelta?

Crista kirjoitti:

Oliko sinulla myös oksentelua vai pelkkää kuvotuksen tunnetta?
Päätäni särkee aniharvoin...Mun pahanolontunne ei liity mihinkään tiettyyn asiaan..se vaan tulee aina joskus pintaan,yläänsä sillon ku havahtuu siihen et "Tekeekö mulla pahaa"-ajatukseen..ja kun ei ole muuta tekemistä/ ajateltavaa...
Kuka osaisi kertoa?Onko kyse ehkä sittenkin psyykkeen puolelta?

Lue lisää

Kyllä oli muutaman kerran oksentelua. Kerran mm. nousin lattiapediltäni (en uskaltanut kiivetä yläkerran portaita huimaukseltani) ylös. Alkoi pyörryttämään ja oksettamaan. Anoppi onneksi kerkesi hätiin ja pelasti tilanteen. Sitten sitä mentiinkin taas sairaalaan.

Kaikki oireeni olivat pahimmillaan aina aamupäivästä. Niin niska/päänsärky kuin pahoinvointikin, joten suosittelen tarkkailemaan myös sitä muuttuuko mitkään oireet päivärytmin mukaan. Mikäli huomaat muutoksia useamman päivän ajalta, niin sitten ainakin suosittelen piakkoin lääkäriin menoa. Kuvotuksesta en osaa tarkkaan sanoa kun kaikki huomioni kiinnittyi yleensä erittäin kovaan pääsärkyyn. Nyt hoitojen aikana kuvottavaa oloa on käytännössä joka päivä. Oksentelua toki harvoin.

Syövänpelko josta mainitsit on hyvin yleinen pelko ja sille jos antaa liikaa tilaa, se voi olla hankala kumppani. Pelko tietysti ei ole ihan täysin aiheeton, mikäli syöpää on paljon suvussa. Sen olen oppinut ymmärtämään että syöpään sairastuminen on monesti kuin olisi voittanut käänteisessä onnenpyörässä. Se vaan osui kohdalle. Paska mäihä monessa tapauksessa. Toki on poikkeuksia kuten keuhkosyöpä, jossa tupakoinnillakin on oma osansa.
Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta nyt sinun olisi vain keksittävä muuta mietittävää eikä pyöritellä syöpäajatuksia mielessäsi. Varsinkaan jatkuvasti. Yritä piristää itseäsi pienillä asioilla. Käy ulkona luonnossa. Tapaa mahdollisesti ystäviä. Syö hyvin! sillä se auttaa paljon asiaa. Mikäli saat mieltäsi yhtään piristettyä, huomaat että paistaa se aurinko risukasaankin. Mikäli pyörittelet syöpäfobioita jatkuvasti mielessäsi, en ihmettele yhtään vaikka välistä onkin pahanolontunnetta, tai vaikka oksenteluakin. Eli psyykkeen puolta kannattaa yrittää treenata, mutta kroppaakin on kuunneltava. Nyt tuntuu että se "punainen lanka" katoaa tekstistäni, joten on parempi lopettaa. Mikäli haluat että jatkan niin kysele toki lisää siitä mikä painaa tai mietityttää. Ei jätetä asioita hautumaan sisälle.

Hyvää jatkoa, ja aurinkoisia kevätpäiviä.

-?- kirjoitti:

Kyllä oli muutaman kerran oksentelua. Kerran mm. nousin lattiapediltäni (en uskaltanut kiivetä yläkerran portaita huimaukseltani) ylös. Alkoi pyörryttämään ja oksettamaan. Anoppi onneksi kerkesi hätiin ja pelasti tilanteen. Sitten sitä mentiinkin taas sairaalaan.

Kaikki oireeni olivat pahimmillaan aina aamupäivästä. Niin niska/päänsärky kuin pahoinvointikin, joten suosittelen tarkkailemaan myös sitä muuttuuko mitkään oireet päivärytmin mukaan. Mikäli huomaat muutoksia useamman päivän ajalta, niin sitten ainakin suosittelen piakkoin lääkäriin menoa. Kuvotuksesta en osaa tarkkaan sanoa kun kaikki huomioni kiinnittyi yleensä erittäin kovaan pääsärkyyn. Nyt hoitojen aikana kuvottavaa oloa on käytännössä joka päivä. Oksentelua toki harvoin.

Syövänpelko josta mainitsit on hyvin yleinen pelko ja sille jos antaa liikaa tilaa, se voi olla hankala kumppani. Pelko tietysti ei ole ihan täysin aiheeton, mikäli syöpää on paljon suvussa. Sen olen oppinut ymmärtämään että syöpään sairastuminen on monesti kuin olisi voittanut käänteisessä onnenpyörässä. Se vaan osui kohdalle. Paska mäihä monessa tapauksessa. Toki on poikkeuksia kuten keuhkosyöpä, jossa tupakoinnillakin on oma osansa.
Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta nyt sinun olisi vain keksittävä muuta mietittävää eikä pyöritellä syöpäajatuksia mielessäsi. Varsinkaan jatkuvasti. Yritä piristää itseäsi pienillä asioilla. Käy ulkona luonnossa. Tapaa mahdollisesti ystäviä. Syö hyvin! sillä se auttaa paljon asiaa. Mikäli saat mieltäsi yhtään piristettyä, huomaat että paistaa se aurinko risukasaankin. Mikäli pyörittelet syöpäfobioita jatkuvasti mielessäsi, en ihmettele yhtään vaikka välistä onkin pahanolontunnetta, tai vaikka oksenteluakin. Eli psyykkeen puolta kannattaa yrittää treenata, mutta kroppaakin on kuunneltava. Nyt tuntuu että se "punainen lanka" katoaa tekstistäni, joten on parempi lopettaa. Mikäli haluat että jatkan niin kysele toki lisää siitä mikä painaa tai mietityttää. Ei jätetä asioita hautumaan sisälle.

Hyvää jatkoa, ja aurinkoisia kevätpäiviä.

Lue lisää

Suvussani ei ole esiintynyt juurikaan syöpää mut mä pelkään sitä silti. Se jotenkin viime syksynä jumitui päähän ku aloin kelaileen kaikkea mielessä,silloin alkoi myös pahoinvointi.
Päänsärkyä mulla tosiaan on aika harvoin,joskus aamulla ku herää ni saattaa niskat olla jumissa,harvoin.
Pahoinvointinikaan ei ole pahimmillaan aamulla...aamuisin on aina niin paljon tekemistä ettei sitä ehdi edes ajatteleen..Mut sit jossain vaihees iltapäivällä taas huomaa et tekeekin pahaa.

Ehkä mun tosiaan pitäs vaan unohtaa nyt tää syöpäpelko ja keskittyä kouluun ja kaikkeen oleelliseen...Miettiä ja surra sitten kun on todistetusti itsessä jotain vialla.

Toivottavasti sä voit jo paremmin...Mä toivon sulle oikeen hyvää kevättä ja paljon auringonpaistetta!!

Ja kiitos ku oot vastaillu..

Eikös se ole vain hyvä asia =)

Paras tilanne olisi että tätä koko palstaa ei tarvitsisi lukea, eikä tänne kirjoittaa.

Kuulostaa melko varmalta psykosomaattiselta oireelta. Eli kaikki johtuu vain siitä että pelkäät syöpää. Kerroit että jos unohdat asian, pahoinvointia ei ole. Eikö se kerro omaa kieltään? Itse olen ikäni pelännyt syöpää, joten tiedän miten kamalaa se voi olla ja miten paljon erilaisia oireita, ihan fyysisiäkin, se saa aikaan. Jos pelko ei ota poistuakseen, hakeudu terapiaan. On oikeasti olemassa sairaus nimeltä syövänpelko ja siihen voi saada hoitoa. Olen itsekin aikoinaan hakenut ammattiapua asiaan. Unohda koko syöpä ja murehdi vasta sitten JOS se sinulle oikeasti tulee joskus. Jos koko ajan sitä pelkäät, elämäsi menee piloille, eikä sitä syöpää välttämättä edes koskaan kohdallesi tule. Eli pilaat elämäsi jollain sellaisella, mitä ei välttämättä ole edes olemassa. Eikös kuulostakin hölmöltä? :0)))

Kakku kirjoitti:

Kuulostaa melko varmalta psykosomaattiselta oireelta. Eli kaikki johtuu vain siitä että pelkäät syöpää. Kerroit että jos unohdat asian, pahoinvointia ei ole. Eikö se kerro omaa kieltään? Itse olen ikäni pelännyt syöpää, joten tiedän miten kamalaa se voi olla ja miten paljon erilaisia oireita, ihan fyysisiäkin, se saa aikaan. Jos pelko ei ota poistuakseen, hakeudu terapiaan. On oikeasti olemassa sairaus nimeltä syövänpelko ja siihen voi saada hoitoa. Olen itsekin aikoinaan hakenut ammattiapua asiaan. Unohda koko syöpä ja murehdi vasta sitten JOS se sinulle oikeasti tulee joskus. Jos koko ajan sitä pelkäät, elämäsi menee piloille, eikä sitä syöpää välttämättä edes koskaan kohdallesi tule. Eli pilaat elämäsi jollain sellaisella, mitä ei välttämättä ole edes olemassa. Eikös kuulostakin hölmöltä? :0)))

Lue lisää

Paljon mahdollista että mun vaiva johtuu mun mielentilasta... Pitäs vain unohtaa koko syöpäpelko ja keskittyä ihan muihin juttuihin...
Ja todellakin,pahoinvointi iskee päälle vain ku muistaa asian ja alkaa sitä sitten miettimään...
Kiitos sulle vastauksesta!=) Se piristi mieltä jo kovasti=)
Hyvää kevättä Sinulle!