Rintamamiestalo tekee minut ja naisystäväni hulluksi!

Ei ole kuitenkaan tuhonnut aloituksen tekemisestä tulevaa iloa, mitähän seuraavaksi?

Nuohooja tarkistaa käynnillään piipun kunnon, antaa käyttöluvan, tai epää sen. Vanhat valokatkaisijat saattavat pitaa sisällään vaikka kuolleita muurahaisia, kärpäsiä, ym, jotka vaikeuttavat sen toimintaa, kannattaa avata, ja katsoa, mikä mättää.
Jos talo on kovia ap kunnossa, voi siihen kyllä upota rahaa enemmänkin, vesikatto uusiksi ensi tilassa, pelti ei paljoa maksa, kunhan et hommaa miltään huijarifirmalta ota, jotka tarjoo yli kympin kattoremppaa siihen. Erektioasiassa en nyt osaa neuvoo, mutta jos akka valittaa, niin voin tulla käymään, asennan uuden katteen, ja panen akkaa :) Ikkunat saattavat olla myös tiensä päässä.. trossipohjan kunto.. no, katteleln ne samalla, ja panen, jos tarve.. Otappa yhteyttä..

Kuinka pitkää tuo talo on teillä ollut. Myyjällä on viiden vuoden vastuu piilevistä vioista.
Nuo jatkuvat flunssa- ja keuhko-oireet viittaavat valitettavasti sisäilmaongelmiin, jotka kannattaisi pikimmiten selvittää. 40-luvut sähköt on varmasti tiensä päässä.
Omakotiasuminen yleensäkin vaatii melko paljon enemmän omaa toimeliaisuutta kuin kerrostalossa vuokralla majailu.

Kannattaa tehdä remontti. Pankista saa lainaa. Omakotitalo on ihana, sillä siinä on oma rauha, piha kesällä ja tilaa

Jos ostaa tuo ikäisen talon niin pitäisi osata muutakin kuin vedätysaloituksia tehdä !!!!

Tuossa iässä ei kannattais ostaa noin vanhaa ja alkuperäiskuntoista taloa. Varsinkin jos isovanhemmat eivät ole elossa neuvomassa ja vanhemmatkin kokemattomia vanhojen talojen suhteen.

No jaa, olen rempannut 1900, 1937, 1973. jne jne rakennettuja taloja. Hauskin oli tuo 1937 rakennettu talo. Katto vuoti, talo oli liikkunut, koska kellari sen alla oli vain 2/3 koko talon kokoinen. Lattiat olivat rikki olohuoneessa siitä kohtaa, missä alapuolella oleva kallri loppui. Sähköjohdot olivat kanga/lyijypäällysteisiä, vesijohdot vuosivat. Savupiipu kastepiste oli rakennuksen sisällä, ts. toisen kerroksen katossa oli vesivahinko.

Tilasin kaasukattilan huoltoon miehen, joka tuli kellarista kuin ohjus. Vaati, että helvetinkoneen käyttö lopetateaan par heti. Oli kuulema välitön räjähdyksen vaara.

Savupiipun kosteusongelma oli saanut ylimmänkerroksen lattian kannatusparrut mätänemään. Otin moottorisahan käteen ja leikkasin toisen kerroksen kattoon reiän ja vaihdoin parrujen mädät osat.

Yritin korjata savupiipun rosterisilla sisäpiipuilla. Ei onnistunut, koska savupiippuun oli muurattu mutkia kerrosten lattioiden ja kattojen kohdalle. Ostin ulos asennettavan savupiipun. Uusi kaasuboileri oli yllättävän edullinen.

Mitä tästä olen oppinut: kaikesta selviää ja rakentaminen on hauskaa. Kaiken oppii. Jos muuraat vinoa seinää, niin purat sitten vaan niin kauan, että saat laatua.

Onhan se joskus ottanut päähän heilua lumisella katolla ja asentaa sinne huopaa. Kaikesta selviää, kun ottaa asian kerrallaan ja miettii etukäteen, mitä tekee.

Aina tuommoisissa rintamiestalossa kummittelee. Toisissa vähemmän, toisissa enemmän. Kummitukset koputtelevat ja häiritsevät unia ja vievät lopulta kaiken energian ja ihminen kuihtuu pois.

Itse olen lapsuuteni samantapaisessa talossa viettänyt. Muistan, kun vanhempani olivat pahoissa ongelmissa sen talon kanssa, kun kaikki alkoi olla tiensä päässä. Lopulta muutettiin luhtitaloon ja talo jäi varastoksi jona se on yhä. Yks sukulainen sielä avioeron jälkeen oleskeli mut ei taida enää oleskella.

Ei niitä ritsikoita tehty tuohon aikaan. Vasta sotien jälkeen, kun siirtoväkeä asutettiin niin valtio teki rintsikoista mallipiirokset.