Asuisitko mielummin

Tavallaan rakastaisin elää jossain metsän ja pellon keskellä. Mut en minä siellä yksin viihtyisi. Liian yksinäistä. Mutta sitten toisaalta rakastan myös vilkkaampaa menoa ja ihan oudosti kerrostaloelömää jossain kivassa paikassa. Riippuu kyllä elämäntilanteesta kaikki. Vaan kyllä se mieli maalle tahtoisi

Metsässä🤣 keskellä ei mitään, mutta sit pitää olla mies viihdyttämässä😆, mutta välillä mä ikävöin pääkaupunkiin sitä vilskettä ja niitä ruoka paikkoja,, mutta joo metsääääääään siis

Ei kumpikaan. Pikku kunnan muutaman tuhannen ihmisen kylässä lapsuuden eläneenä totuin sellaiseen omakotitaloo omakotitalon perään olevaan maisemaan asuinympäristönä. Meidän kotitie oli perinteinen tie jonka varrella oli omakotitaloja omakotitalon perään. Pensasaita vain rajasi tontin naapurin tontista erilleen, mutta muksuna tuli välillä potkastua pallo tai lämästyä sulkapallo pensasaidan yli ja sit piti hiipiä hissukseen se sieltä hakeen. Naapurit ei tykänneet naapurin lasten pomppimisesta heidän pihoillaan joten vähän jänskätti joutuu lelunsa hakea sieltä pois.

Se oli enemmän ehkä sellaista kaupungin lähiön elämää enemmän eikä niinkään maaseutua. Ihan sellanen maaseutu ei oo mun juttu. Mä olisin hyvin järkytttyneen pelon vallassa jos mut pakotettais asumaan puutalossa keskellä metsiä ja peltoja. Talo jonkun kilometrin mittaisen kurapolun päätteeksi ja postilaatikolle olisi se kilometri sitä kurapolkua ja ekaan naapuriin ainakin 2 km. Lähimpään kauppaan 6 km.

Tai kyllä mä muuten pakotettuna huostassa asuessani sellaisessa talossa asuin 4 vuotta ja kyllä se oli sellaselle 15-16 vuotiaalle shokki. "Missä on sivistys? Täälläkö mä oon nalkissa? Häh, eikö täältä kulje bussejakaan sunnuntaisin kuin vaan 4 koko päivänä? Miten mä meen kavereille tai nään mun poikaystävää? Mä haluun poiiiiis täältä!"

En mä silti mikään suurkaupungin keskustankaan ihminen ole. Liikenteen melu, huumeongelmaiset parveilemassa kodin vieressä ja kerjäämässä rahaa tai pyytämässä. Mulla melu ja ihmistungos saa pinnan kiristyyn.

Joku sellainen maaseudun ja kaupungin välimaasto ois ihan jeees.

18 vuotiaana haaveilin sen aikasen ystäväni kans et muutetaan Helsinkiin mutta se oli teinin haave joka halusi bailata vapaana. Helsinki on haave usein niille jotka haluaa elää vollinä ja vapaana sinkkuna ja kulutta aikaa yöelämässä ja ehkä harrastaa irtosuhteita paljon niiin etteo juorut leviä samoin kuin jossain esim. synnyin kylässäni jossa vain muutama tuhat asukasta. Kaikki tunsi kaikki siellä ja kaikkien asiat ja sukujuuret ja synnyinseuduillani on välillä huvittavaa tästä polkupyörälläkin viereisestä kaupungista käydä kun siellä jos vielä sen aikaisia luokkatovereitani niin ne kaikki on käyny panemassa toisiaan ristiin. Eli jokainen on polkassu jonkun toisen exää ja kaikki on exiä toisilleen. Onneks ehdin itse muuttaa sieltä pois ennen kuin aloin sukupuolisuhteita harrasteleen muuten oisin ehkä myöskin kiertäny kaikki pienen kylän saman ikäiset jätkät läpi.

Merellä asuisin veneessä jos jos hilloa olisi.

Näin on nykyisin itselläkin enimmäkseen.

Jumalan valtakunnassa. Tämä maailma on saatanan vallassa. Kaikkialla synti tekee tuhoaan. Ei sitä pääse pakoon. Varmaan jos olisin nyt naimisissa ihan äärikristityn naisen kanssa niin olisi vähän lohdutusta siinä kun hänkin haluaisi olla putipuhdas ja Jeesukselle otollinen. Mutta avioliitossa on omat murheensakin. Eikä siihen kannata pyrkiä ellei Jumala sitten tee sitä. Asuisin kyllä maalla, kun siellä pahaa on aina vähemmän.

Metsään on tullut jo syys
-sivustasss

Yksin kaupungissa, kaksin maalla.
Mua pelottaisi yksin jossain korvessa.

Kaikkein paras olisi meren äärellä, muutama 10 kilsaa kaupungin keskustasta. Kummankin parhaat puolet olisivat käytössä. Ihan syrjässä pitäisi olla sitten jo todella monitaitoinen ihminen, että pärjäisi.

Tunturin juurella mieheni kanssa.

Pienen kaupungin taajama , maalla käy myös jos nainen seuralaisena, ihan yksin ei oikein huvittais.

Kaupungissa maalla sekä merellä saaressa ei väliä :) Ghettoasuminen ei napostele enää kauaa,,,

Maaseudu on ankea ja kaupunki on dumpattu somaleilla, joten Honoluluun ehkä?😁😁

Kaupunkialueella, hyvien kulkuyhteyksien varrella, ei kuitenkaan keskustassa. Tällainen vanhempi pientaloalue, jossa on vielä ihan hyvä kokoset tontit, on mulle just hyvä. Palvelut lähellä, joukkoliikenne pelaa, sopivasti omaa rauhaa. Mulle just hyvä.

-n80-

Oli Helsingissä varmaan kivaakin asua ennen 2000 lukua

Samoin, maalla on mukavampaa. maalla voi hyppiä heinissä ja syödä paistettuja lanttuja. kerätä heinään mansikoita ja laittaa maitolasiin. valuttaa koivusta mahlaa ja syödä viinimarjoja. omenat on punaisia ja hyviä, naapurit ystävällisiä ja avuliaita. maalla on liki täydellistä, paitsi syksyllä. keväällä maa haisee mullalle ja liejulle, se haisee hyvälle, talvella maalla on joulumaisema, aina. kesällä ei tarvitse kenkiä eikä paitaa.

Joskus olisin halunnut asua jossain korvessa hänen kanssaan. Nyt tuntuu, että melkein missä vaan, pääasia että saisin olla hänen kanssaan yhdessä. Tietysti kuulostelisin häntä asiassa myös, jos siis vielä niin pitkälle päästäisiin. Ikävä on niin kova, etten voi ajatella tällaisia enempää kun purskahdan pian itkuun.