Kun kiinteistö joutuu pakkohuutokaupattavaksi niin talon arvon määräävät siitä kiinnostuneet ostajat, ja korkein tehty tarjous on voittava tarjous.
UO:n (ja mahdollisesti myös velkojan) harkinnasta riippuen se joko hyväksytään, tai sitten hylätään ja määrätään uusi huutokauppa.
Yleensä näitä huutokauppakiinteistöjä ostavat sijoittajat, ja he tietävät että voitto pitää tehdä ostaessa. Siksi he eivät ala tosissaan kisaamaan hinnasta muiden ostajien kanssa, ja niinpä tarjoukset pysyvät erittäin maltillisina. Tarjontaa ja sitä myöten ostomahdollisuuksia on yleensä riittävästi ilman hintakilpailuakin.
Siksi kiinteistöt myydään pakkohuutokaupassa AINA alle käyvän markkinahinnan tai kiinteistön todellisen arvon, ja niinpä velalliselle jää kiinteistöstä vain velat maksettavaksi. Bisnestä sillä kiinteistöllä tekevät sitten rahamiehet.
Kiinteistön kunnosta tai asuinalueesta riippuen, he vaihtavat taloon vain lukot, ja panevat sen sitten vuokralle. Aina tosin ei vaihdeta edes lukkoja.
Todella harvoin kiinteistöön tehdään isompaa remonttia, jonka jälkeen sen voisi myydä hyvällä voitolla.
Näihin halvalla ostamiinsa kiinteistöihin bisnesmiehet etsivät vuokralaisiksi varattomia tai muita ongelmatapauksia, sillä varaton asumistukea saava vuokralainen on kaikkien kiinteistöhuijareiden unelma. Kela maksaa muutamassa vuodessa kiinteistön kauppahinnan korkoineen ostajalle takaisin, joten kiinteistön voi rauhassa päästää vaikka rapistumaan. Eihän sillä mitään myyntiarvoa kuitenkaan tule koskaan olemaan.
Jos ylpeys antaa myöten asua vuokralaisena entisessä omistusasunnossaan, niin se olisi monelle huutokaupan uhrille varteenotettava vaihtoehto. Tämän soisi yleistyvät myös yhteiskunnan ohjauksella, mutta voutin, pankkien ja verottajan intressit eivät enää kohdistu velalliseen pakkohuutokaupan jälkeen.
Kun ihminen joutuu kotinsa pakkomyynnin uhriksi, on hän elänyt melkoisessa velkahelvetissä jo pitkään, yleensä useampia vuosia. Näiden vuosien aikana rationaalinen ajattelukyky on tuhoutunut lähes täysin, ja kiusattu ihminen yrittää vain selvitä jotenkin päivästä toiseen. Siksi pakkohuutokauppa pelottaa kun ei tiedä miten siitä ja sen jälkeisistä päivistä selviää.
Mutta kun pakkohuutokauppa lopultakin on ohi, on ohi myös vuosia kestänyt painajainen ja edessä on kokonainen uusi elämä. Tuntuu vihdoinkin siltä että pöytä on putsattu, vaikka sitä velkaa vielä jäikin. Mieli on kuitenkin kevyt kun ei tarvitse enää pelätä tulevaisuutta.
Pakkohuutokaupastakin selviää, sillä edes kaikkivoimainen yhteiskunta ei voi riistää tavalliselta ihmiseltä elämää. Se voi tehdä siitä helvetin, mutta riistää sitä se sitä ei voi.
UO:n (ja mahdollisesti myös velkojan) harkinnasta riippuen se joko hyväksytään, tai sitten hylätään ja määrätään uusi huutokauppa.
Yleensä näitä huutokauppakiinteistöjä ostavat sijoittajat, ja he tietävät että voitto pitää tehdä ostaessa. Siksi he eivät ala tosissaan kisaamaan hinnasta muiden ostajien kanssa, ja niinpä tarjoukset pysyvät erittäin maltillisina. Tarjontaa ja sitä myöten ostomahdollisuuksia on yleensä riittävästi ilman hintakilpailuakin.
Siksi kiinteistöt myydään pakkohuutokaupassa AINA alle käyvän markkinahinnan tai kiinteistön todellisen arvon, ja niinpä velalliselle jää kiinteistöstä vain velat maksettavaksi. Bisnestä sillä kiinteistöllä tekevät sitten rahamiehet.
Kiinteistön kunnosta tai asuinalueesta riippuen, he vaihtavat taloon vain lukot, ja panevat sen sitten vuokralle. Aina tosin ei vaihdeta edes lukkoja.
Todella harvoin kiinteistöön tehdään isompaa remonttia, jonka jälkeen sen voisi myydä hyvällä voitolla.
Näihin halvalla ostamiinsa kiinteistöihin bisnesmiehet etsivät vuokralaisiksi varattomia tai muita ongelmatapauksia, sillä varaton asumistukea saava vuokralainen on kaikkien kiinteistöhuijareiden unelma. Kela maksaa muutamassa vuodessa kiinteistön kauppahinnan korkoineen ostajalle takaisin, joten kiinteistön voi rauhassa päästää vaikka rapistumaan. Eihän sillä mitään myyntiarvoa kuitenkaan tule koskaan olemaan.
Jos ylpeys antaa myöten asua vuokralaisena entisessä omistusasunnossaan, niin se olisi monelle huutokaupan uhrille varteenotettava vaihtoehto. Tämän soisi yleistyvät myös yhteiskunnan ohjauksella, mutta voutin, pankkien ja verottajan intressit eivät enää kohdistu velalliseen pakkohuutokaupan jälkeen.
Kun ihminen joutuu kotinsa pakkomyynnin uhriksi, on hän elänyt melkoisessa velkahelvetissä jo pitkään, yleensä useampia vuosia. Näiden vuosien aikana rationaalinen ajattelukyky on tuhoutunut lähes täysin, ja kiusattu ihminen yrittää vain selvitä jotenkin päivästä toiseen. Siksi pakkohuutokauppa pelottaa kun ei tiedä miten siitä ja sen jälkeisistä päivistä selviää.
Mutta kun pakkohuutokauppa lopultakin on ohi, on ohi myös vuosia kestänyt painajainen ja edessä on kokonainen uusi elämä. Tuntuu vihdoinkin siltä että pöytä on putsattu, vaikka sitä velkaa vielä jäikin. Mieli on kuitenkin kevyt kun ei tarvitse enää pelätä tulevaisuutta.
Pakkohuutokaupastakin selviää, sillä edes kaikkivoimainen yhteiskunta ei voi riistää tavalliselta ihmiseltä elämää. Se voi tehdä siitä helvetin, mutta riistää sitä se sitä ei voi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siis ihan aikuisten oikeasti!
Sijoittajat perustavat jonkin ryhmän, jonka tarkoituksena on ostaa alihintaan? Sekään ei onnistu, koska silloin joku ryhmän ulkopuolinen maksaa enemmän!
Eli aloittajalla on vääristynyt käsitys omaisuutensa arvosta, omakotitalo, joka on 10 vuotta sitten maksanut 100.000 euroa, ei tänä päivänä välttämättä ole edes 10.000 euron arvoinen.