Tuli vain tässä mieleen,että mitä te ajattelette että jos näkisitte vaikka 16-vuotiaan tytön bussissa ja huomasitte että hän olisi raskaana. Ajatteletteko että "- Siinäpä on ollut huolimaton nuori!!" tai " - Toi on ny pilannut elämänsä!" vai oletteko vain onnellisia hänen puolesta? Kun tässä itselleni melkein kävi tälläin, että meinasin olla raskaana jätkälleni ja puhuin tästä asiasta monenkin kanssa, ja kaikki ystäväni ajattelivat heti että ; "- tottakai sä meet tekee si abortin! ajattele sun elämääs. sun pitäis lopettaa koulut ja plaaplaaplaa. " Mutta itse ajattelin etten olisi tehnyt aborttia, koska en olisi itse antanut sitä itselleni anteeksi. joten mitä mieltä te olette näistä " Teini-Äideistä " eli nuorista äideistä? :)
"Teini-Äidit" Eli nuoret äidit.
hyat-89
302680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tuo oli kauhean kaunista omaa lastaan kohtaan.
Itse olen myös melko nuori, mutta tunnen itseni vielä jotenkin liian kypsymättömäksi ollakseni jonkun äiti ja pitääkseni siitä huolta. Enkä olisi kovin valmis jättämään opiskeluitani.
Usein tulee mieleen, jos näkee 16-vee raskaana, et mitä toinki lapsest tulee. Mutta se on ihan henkilökohtaista. Toinen on valmis huolehtimaan lapsesta jo nuorena, kun taas toinen ei ole siihen henkisesti valmis vielä kolmekymppisenäkään.
Jos kuitenkin tulisit raskaaksi, mieti vielä, että oletko todella valmis antamaan elämäsi lapsellesi. Sen huolehtiminen on vastuullista ja todella raskasta. Silloin ei voi ajatella enää niin paljon itseään ja muutenkin, se muuttaa elämääsi ja sen kulkusuuntaa.
Onnea elämääsi!
Miten voi olla melkein raskaana? No, itse ajattelen teiniäideistä enemmän negatiivisesti kuin positiivisesti. En kyllä ole tavannut raskaana olevia teinejä, mutta yhden teiniäidin tiedän tästä läheltä. Mielestäni abortissa ei ole mitään pahaa, jos on niin nuori, ettei kuitenkaan pystyisi huolehtimaan lapsestaan. Vielä kun "teini-isät" ovat useimmiten niin epäkypsiä, etteivät uskalla/halua ottaa yhtään vastuuta lapsestaan. Jos teinivanhemmiksi alkaa, pitää molempien olla valmiita huolehtimaan lapsesta.
ku oli epäilys että oisin ollut raskaana,mutten ollutkaan.
Tuntematon nuori tyttö joka on raskaana herättää aina ensimmäisenä ajatuksen että mitähän tuokin tuolle vekaralle tekee. Omasta mielestäni teini ei ole valmis äidiksi, ei todellakaan. En ala huolimattomuutta sun muuta arvostelemaan, vaan yksinkertaisesti ihmisen typeryyttä. Kun lapsi tulee, ei entiseen ole palaamista. Se on sitten nuoruus eletty vaikka olisikin lyhyeksi jäänyt.
Joskus käy sääliksi itse syntyvää lasta. Äitinä nuori tyttö joka hyvä kun itsensä tuntee. Saatika sitten osaa vielä pitää huolta edes itsestään vaan kotona asustelee.
Kerran pisti oikein vihaksi kun näin erään tutun tytön raskaana. Oli maannut kahden päivän sisällä 3 eri miehen kanssa eikä nyt tiedä kuka näistä on isä. Miettikää nyt, tällainen vastuuntunnoton ämmä saamassa kakaraa. Tunnen tytön, joten osaan sanoa, ettei todellakaan mikään ihanneihminen. Onkohan edes polttamista ja ajuomista raaskinut muksun vuoksi jättää.
Sitten eräs toinen tuttu, näin yksi päivä lehdessä syntymisilmoituksen. Noh, kerran nähtiin tämä pariskunta baarissa, ja kyseltiin vähän. En muista mitä kysyttiin, mutta yksi vastaus oli kuitenkin, että naimisiin tai kihloihin ei ole mitään kiirettä nyt kun lapsi jo on. Mikä järjestys tämä tällainen on? Ensin kakara, kymmenen vuoden päästä kihloihin ja ehkä vielä naimisiin jos jaksetaan?
Olkoon ihminen millainen vain, vastuuntuntoinen älykäs nuori tai pahansuopa ryyppäävä teini, teini-ikäinen ei todellakaan ole missään elämänvaiheessa valmis äidiksi. Vaikka olisi henkisesti valmis, taloudellinen tilanne ei vielä pitkään aikaan anna lapselle hyvää kotia.
Eli EI teiniäideille.
Jäi sanomatta, että on toki olemassa hyviksi äideiksi osoittautuneita teinityttöjä. Mutta suurimmalla osalla heistä tulee palava halu viettää nuoruus uudestaan kun vekara tulee riittävän vanhaksi. Sitten onkin lapsella mukavaa teini-ikäisenä kun äiti ei haluakaan enää ottaa vastuuta mistään vaan elää uudelleen nuoruuttaan. Koska näitähän löytyy enemmän kuin kunnollisia nuorena äidiksi tulleita!
Se on mukavaa, ettet tunnu antavan nuorelle edes mahdollisuutta.
Ja miten se mitenkään liittyy asiaan, ettei ole naimisissa tai aikomustakaan mennä? Kyllä se on ihan jokaisen oma asia, haluaako koskaan naimisiin.
Tunnen henk. koht. teiniäidin, joka oli ennen samanlainen rämäpää kuin useimmat teinit. Lapsen saatuaan hänkin pikkuhiljaa rauhoittui, eikä missään vaiheessa ollut pitämättä hyvää huolta vauvastaa.
Tottahan toki taloudellisesti voi tehdä tiukkaa, muttei se lapselta varmasti ole pois. On vanhemmat avustamassa, tuet jne. Eli köyhällä ei voi olla hyvää lapsuutta?
No ilmeisesti minä olen poikkeus siinä suhteessa.
En tietenkään kannusta teiniraskauksiin, mutta kun "vahinkoja" tapahtuu, ei pidä heti pistää lastansa vessanpöntöstä alas. Ja pitää antaa mahdollisuus.
Poikkeuksiahan nyt löytyy aina, vaikka niistä ei mainitsisikaan.
Nuorille mahdollisuutta? Nuorille annetaan monenmoisia koulutusmahdollisuuksia, monenmoisia tukia, monenmoisia harrastusmahdollisuuksia, mahdollisuus käydä ostoksilla, elokuvissa sun muissa ilman holhoojia, mahdollisuus tehdä vaikka mitä. Pitäisikö heille antaa vielä aikuisten valtuudetkin ja antaa lupa tehdä kakaroita? Tiedän, näkökantani on aika jyrkkä, koska tunnen itsekin hyvän teiniäidin. Mutta vaikka poikkeuksia löytyy, olen edelleen sitä mieltä, että teinien ei tulisi ryhtyä äideiksi.
Köyhällä voi olla hyvä lapsuus, seurustelen tässä paraikaa sellaisen kanssa. Puhuin taloudellisesta turvasta, en siitä voiko köyhänä olla onnellinen. Poikaystävälläni oli mukavaa kun kaikki luokkalaiset olivat jo maksaneet jonkin reissun ja hänellä oli vasta puolet kasassa.
Olkoon teini kuinka järkevä ja vastuuntuntoinen tahansa, hän ei voi olla sitä kuin vain ikäisekseen erikoisen järkevä. Järkevinkin teini on vasta periaatteessa lapsi, eikä lapsien tulisi hankkia lapsia.
Ja totta, naimisiin- ja kihloihinmeno eivät liity asiaan. En ymmärrä miksi siitä edes kirjoitin, oma on päätöksensä. Kummastelen sitä vain kun itselle on aina olut päivänselvää asia...
Puhuin mahdollisuudesta, en raskauden tuputtamisesta. Uskoisin, että monet tekevät abortin myös siitä pelosta, mitä vanhemmat ajattelevat, tai vanhempien ja muiden ihmisten painostuksesta. Toiset eivät vain pysty siihen ja tekevät abortin sen takia.
Mutta mahdollisuus oman lapsensa kasvattamiseen heille täytyy antaa. Kyllä, heille pitäisi antaa lupa synnyttää lapsensa ja hoitaa sitä.
Itse olen jyrkästi aborttia vastaan, mutten kuitenkaan katso pahalla niitä, jotka "hyvästä" syystä sen tekevät.
En oikeen usko, että poikaystäväsi olisi mielummin jättänyt syntymättä kuin syntynyt köyhään perheeseen? Juupajuu.
Aina ei pidä päättyä aborttiin, pitäisi ajatella myös sitä elämänalkua masussaan.
Kysyit etteikö köyhässä perheessä voi olla onnellinen, ja vastasin, että seurustelen yhden sellaisen kanssa. Onko tuossa joku väite ettei poikaystäväni olisi onnellinen, vaikka joskus vaikeaa on ollutkin? Korostan edelleen sitä taloudellista turvaa...
En puhunut minäkään raskauden tuputtamisesta. Nuorilla on jo niin paljon mahdollisuuksia, että pitääkö heille antaa mahdollisuus hankkia lapsikin? Hyväksyn kyllä tapaukset, joissa ollaan vastuuntuntoisia ja ehkäisy on pettänyt, eikä kummankaan osapuolen tarvitse mihinkään yksin ryhtyä. Eikä aborttia haluta tehdä. Mutta ne jotka varta vasten hankkiutuvat raskaaksi tai ovat yksinkertaisesti niin typeriä etteivät käytä ehkäisyä tai käyttävät väärin. Tätä en ymmärrä ollenkaan.
Itse en ole aborttia vastaan. Mielestäni lapselle on parempi olla syntymättä kuin joutua äidin tekojen uhriksi. Tai tilanteeseen, ettei äidillä ole varaa ylläpitää molempia. Äidillä JA isällä.(Joo joo joo, poikkeuksia löytyy ja paljon)
Aina mä laitan nimimerkin vahingossa otsikkoon ja otsikon nimimerkiksi... Samperi.
Sellaista sattuu, minullekin.
Ymmärrän kyllä hyvin kantasi. Onhan se sinänsä väärin lastakin kohtaan, ettei hänellä ole sanomaasi taloudellista turvaa jne. mutta sillekin lapselle pitäisi antaa mielestäni mahdollisuus elää. Jos ei sitten pystyisi itse sitä antamaan, niin antaisi jonkun toisen hoitaa lapsensa.
Jokaisella mielipiteensä. :)
Älä tuomitse heti teini äitei. mun yks tuttuki on nyt raskaana viimesellä kuulla, ikää 16v. se lapsi oli silkka vahinko eikä isästä oo mitää kuulunu, mutta nyt sen kouluki on alkanu menee hyvin ennen sen numerot oli 5-6, nyt se on saanu osan nostettuu jopa kasiin.
Eikä kaikki nuoret kuitenkaan pilaa sillä lapsella elämäänsä, vaikka kyllä muakin vähän pelottaa miten sen sosiaalisten suhteitten käy. No kyllähän ses joutuu pitää välivuoden koulust. Tai siis ton mun tutun tukenaki on sen perhe, vanhemmat vielä sano et ne haluu pitää molemmat kotona eikä laittaa sinne jonneki ensikotii.
ei ikä kato koska on valmis äidiksi.ja ei raha tuo onnee no näköjää jollekki tuo....
Ei 16-vuotias voi olla valmis äidiksi! Tuskin kukaan sen ikäinen on ikäisiään niin paljon kypsempi, että kykenee huolehtimaan itsensä lisäksi avuttomasta ihmisvauvasta. Tällainen elämänmuutos on varsin iso myös nuoren äidin omalle äidille, jonka monien vuosien tuki ja apu ovat erittäin oleellisia.
18-vuotiaskin on nuori äidiksi, mutta sen ikäinen näkee maailman jo vähän värikkäämmin. Onhan se kiinni ihmisestä itsestään, minkälainen asenne ja vastuu hänellä on elämään.
http://www.mttu.com/abort-pics/
Kiitos linkistä, Marie. Toivottavasti mahdollisimman monet käyvät noilla sivuilla. Itse en kyennyt kuin vilkaisemaan etusivun, se riitti.
Abortti ei ole ehkäisykeino, missään nimessä. Mutta sekin lapselle parempi kuin syntyä lapsiäidille, joka ei jaksa lapsestaan huolehtia.
Odotin vanhinta lastani, toivottua ja odotettua. Vaikeuksien kautta raskaaksi tullut. Tuli komplikaatioita kuudennella kuulla, synnytyssupistukset alkoivat ja jouduin sairaalaan tiputukseen. Oli sairaanhoitajien lakko, joten siitä huoneesta löytyi meitä mahdollisia äitejä joka lähtöön.
Viereisessä pedissä makasi päälle parikymppinen nainen, jolla kolmas keskenmeno kovasti toivotusta vauvasta. Jaksoi vain itkeä. Toisella puolellani n. viisi- kuusitoistavuotias tyttö, jolla neljäs abortti. Lääkäri tuli antamaan paperit ja sanoi lempeästi, että abortti ei ole ehkäisy. Tyttö puki päälleen umpikireät mustat housut, niittivyön, pikkuriikkisen paidan. Laittoi kajalit kuntoon ja sanoi "mä en nyt ehdi, mulla on bileet illalla". Toivottavasti ei enää ollut potilaana siellä.
Kyllä minua surettaa teiniäidit. Vastuu on valtava. Ei voi olettaa, että omat vanhemmat hoitavat lapsen. Itse on päätöksen tehnyt, joten itse siitä pitäisi suoriutua. Oma elämä jää elämättä, se mikä normaaliin teini-ikään kuuluu. Tosiasia on, että häviävän pieni osa nuorista jotka lapsen saavat, jaksaa viedä vastuun loppuun asti.
Usein tulevan lapsen isä ei ole lainkaan asennoitunut isäksi. Siinä sitten ollaan valmiina yksinäiseen lapseen, paperisotaan ja pojankin elämä menee elatusmaksuja maksellessa. Kyllä niitä lapsia ehtii tehdä myöhemminkin.
Itse olen 17vuotias nuori, ja olen todella miettinyt aihetta. Mitä tehdä, jos tulisin raskaaksi? En ole aikuinen, olen nuori. Olisin liian nuori saamaan lapsen, mutta jos sen saisin, pitäisin siintä yhtä hyvää huolta kuin kuka tahansa äiti. Se olisi minun oma lapseni, jolle haluaisin antaa kaiken rakkauteni ja huolenpitoni vaikka se kovaa kohuttu nuoruus siinä menisikin.
Minulle saattaisi välillä tulla iso hinku tuulettumaan, ja kenties sen tekisinkin. Missään ei ole sanottu, ettenkö niin voisi tehdä rakastamatta lastani, etten huolehtisi siitä koska haluan välillä tehdä muutakin.
Minä voisin elää elämääni, vaikken samallalailla kuin muut nuoret. Minulla olisi uusi elämä hoidettavanani ja rakastettavana, ja niin tekisin katkeroitumatta.
Näin minä ajattelen. Todellisuudesta en tiedä, mutta sen tiedän, että lastani rakastaisin ja siitä huolehtisin hamaan loppuun saakka.
Niin sinä sanot nyt, mutta entäs, jos eteesi tuleekin se päivä, kun et enää jaksa? Nuorten elämä on hyvin eri vaiheessa kuin aikuisten. Nuorilta puuttuu sitä arvokasta elämänkokemusta, jota aiukuisilla on.
Ja vielä se isäasia: sinä rakastaisit lasta, mutta entä lapsen isä? Aikuisena olet sitoutunut johonkuhun toiseen aikuiseen, elämänkumppaaniisi. Nuorena suhteet tulevat ja menevät. Vaikka sinä olisit valmis äidiksi, on todennäköistä, että silloinen kumppanisi ei ole valmis isäksi.
Minä olen sitä mieltä, että lapsen pitää olla molemman vanhempansa toivoma ja rakastama.
Niin että jos tuntuu välillä, että on puhti poissa, heittäisin oman lapseni vaikka roskiin?
Tottakai jossain vaiheessa tulisi varmaan olo, että onpas rankkaa.
Mutta onko tämä verrattavissa juuri vain nuoriin? Vanhemmat naisetkin voivat vaipua synnytyksen jälkeiseen masennukseen, eikä heilläkään välttämättä voimat meinaisi riittää.
Itselläni on tällä hetkellä tilanne, että asun avomieheni kanssa yhdessä, kihloihin menemistä mietitään. Lapsesta ollaan puhuttu, siis ei todellakaan sen hankkimisesta vaan mitä jos jotain tapahtuisi? Mieheni ainankin sanoo, että hän olisi valmis olemaan rinnallani, kävi miten kävi.
Tottakai pitäisi olla molemman toivoma ja rakastama, mutta jos sellainen vahinko sattuisi, pitäisin lapsestani huolta ja rakastaisin.
teillä vanhuksillakaan sitä arvokasta kokemusta löydy. olen ite 19 vuotias ja laskettu aika on 12.9 ja lapsen isä tulee olemaan lapsen elämäs vaikka en seurustele hänen kanssaan. ja aborttia en hyväksy. ja olin sanonu sille jätkälle et jos ehkäsy pettää mikä pettikin niin pidän sen ja jätkä hyväksy sen. joo pitäis varmaa elää nuoruus ensi mut koska loppuu nuoruus?? vaatiiko se oikein ikää?? no okei 16 vuotias ei ehkä ole valmis äidiksi itse en kai olis siinä iässä ollut valmis mut en tie mitä olisin tehny ku en aborttia hyväksyny silloinkaa.
Teini äidit on ok....mun mielest on lapsellista ajatella et mee tekee hyvä ihminen abortti. Eix ihmiset tajuu et se on murha!!!!
Miettikää hyvät ihmiset niitä äitejä ja ennenkaikkea vauvoja!!!
se mun mielestä vähän riippuu esimerkiksi elämän tilanteesta lapsen ei ole hyvä syntyä yhden illan tuttavuudelle tai jos muutenkin on opiskelut täysin kesken ja jne..jne..mutta mun yks kaveri oli 17w kun sai vauvan sen tytön elämä muuttui juurta jaksaen se lopetti koulun ja sen jätkä jätti sen. sillä tytöllä oli pahoja ongelmia huumeiden kans ja vauva syntyi huumattuna! mun mielestä toi tyttö oli urhee se alotti uuden elämän tän lapsen myötä vaikka kaikki painosti tyttöä tekemään abortin se tyttö oli päättänyt antaa uudelle elämälle mahdollisuuden ja nyt ne elää aika normaalia elämää ja teini narkomaanista on tullut aikuinen nainen 24w :)
Minun mielestäni se on jokaisen oma asia pitääkö lapsen vai ei.Joku 16-19 vuotias nuori joka on raskaana ei minua ainakaan hämmennä mutta jos tyttö on esim.13-vuotias niin se aiheuttaa jo kummastusta!
Voi, ettekö te hyvät ihmiset tajua, että alle 12-viikkoinen sikiö ei ole vielä lapsi! Sillä ei ole käsiä eikä jalkoja, se on pieni mytty. Se ei tajua mitään, ja miten se edes voisi tuntea? Abortti ei ole murha, jos sen tekee ennen 12 raskauviikkoa.
Jos näkisin 15-16 vuotiaan tytön kävelevän kaupungilla raskaana, ajattelisin varmaan ensimmäiseksi, miten hänenkin elämänsä muuttuu tulevien kuukausien aikana. Jos lapsen isä olisi samanikäinen, olettaisin hänen häipyneen jo kuvioista.
pojan puolesta, joka tuuppi sinut raskaaksi. tai olisi tuuppinut. sillä hän ei pakolla olisi ollut valmis isäksi ja näin ollen saanut taakakseen lapsen jota ei olisi halunnut. kaikenlisäksi kun vastuulla on myös tyttö jonka tämä lapsi on, en itse ainakaan nauraisi helpolla. helppo se sinun nyt on sanoa että pidät lapsen, mutta ootappas vaan kun vieressä huutaa kaiken yötä kakara ja poikaystäväsikin on jo jättänyt niin kylläpä elämä hymyilee! harmittaa oikein sen pienen nyytinkin puolesta kun äidillä ei ole mihinkään varaa kun ei ole kunnon koulutusta ja työtä hankkinut ja koska mamma on kyllästyny lapsen rääkymiseen ja häntä väsyttää lapsi delegoidaan kaikissa tilanteissa mummollensa/ mummonäidillensä. siinä sitten, ei minulla muuta.
Itse sain poikani 18-vuotiaana,mutta en kadu sitä koskaan.Raskaus oli suunniteltu juttu mieheni kanssa,joka oli jo 30-vuotias.Vanhempieni piikittelyä jouduin vähän kestämään,erityisesti äitini ei voinut hyväksyä sitä,koska olisi halunnut minun opiskelevan.Ei fyysisellä iällä ole väliä,kunhan itse haluaa sitä ja on henkisesti valmis.Muistutan vielä kaikkia nuoria,jotka haaveilevat äitiydestä,että se on raskasta hommaa ja jos käykin niin että tulee vaikka kolmoset eikä vain yhtä lasta,niin kuin suunniteltaisiin....
Kyllä minä ajattelen, että kaikki, jotka hankkiutuu raskaaksi alle 20-vuotiaina ovat pilanneet elämänsä. Monta hyvää vuotta vapaata elämää menee hukkaan, saa vähäksi aikaa (ellei koko loopuelämäkseen) heittää hyvästit korkeakouluopinnoille.
Älkääkä yrittäkökään selittää, että ennenkin lapsenteko aloitettiin 17-vuotiaana ihan yleisesti. Näin oli minun isomummoni ja mummoni aikaan, muttei enää. Nyt naisetkin kouluttautuvat, hankkivat työpaikan ja luovat uraa, ennen kuin on lapsien aika.
Jos nyt tulisin (ehkäisystä huolimatta) raskaaksi, en tiedä, tekisinkö abortin vai en. Ehkä en, koska abortin jälkeen ei voi tietää, tuleeko enää ikinä raskaaksi. Ja minä haluan saada lapsia. Olen nyt 18-vuotias.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat saaneet lapsen minun iässäni, vähän vanhempana tai nuorempana. Kauhistelen sitä, mutta minkäs sille voi.
Kerran olen joutunut miettimään omalla kohdallani näitä vaikeita asioita, kun hölmöilimme poikaystäväni kanssa ja rakastelimme ilman ehkäisyä. Hankimme jälkiehkäisypillerit ja asia oli helposti ratkaistu. Sen jälkeen hommasimme heti e-pillerit, eikä ongelmia ole enää ollut.
On hölmöä ikinä puhua "vahinkoraskauksista", sillä on aina oma valinta, jos jättää ehkäisemättä. Ja on todella epätodennäköistä, että ehkäisy pettää, jos sitä käytetään 100% oikein. Toki jotain saattaa sattua, mutta se on epätodennäköistä.
Teiniäitiys näyttää olevan taas IN, mistä olen hyvin, hyvin surullinen.
Riippuu tuntisinko tapausta. Jos tunnen tapauksen, tunnen paremmin hänen taustaansa ja mainettaan, ja se varmasti vaikuttaisi suhtautumiseeni jos tietäisin hänen harrastavan yhden yön juttuja, tai jos hän olisi pitkäaikaisessa seurustelusuhteessa.
Miettisin kyllä lähes joka tapauksessa jossa näkisin nuoren odottavan äidin, että kuinka noin nuori voi olla raskaana??! Koska harva 16-vuotiaana vielä haluaa perhettä perustaa, eli useimmiten taitaa kyseessä olla vahinko joka on haluttu kuitenkin pitää ainakin synnytykseen saakka.
Santtumaaru puhu asiaa...On vaikee sanoo ihmisestä onko 16v valmis äidiks vaikka,jos ei tätä henkilöä ja sen taustaa tunne...
Ite oon 17 ja olen seurustellut poikaystäni(20)kanssa kesällä vuoden.
Seurustelumme alussa oli "läheltä piti" tilanne...Unohdin ottaa pillerin.Aluksi olin melko sekasin ja itkin usein.Sitten sitä ootettiin että alkais menkat.Testin tein ja oli negatiivinen.Poikaystävä jännitti enemmän kuin minä.Olo oli helpottunut ja myös hieman myös pettynyt...?
Rakastan lapsia ja tiedän,että ensimmäinen lapsi syntyy ennen kuin täytän 30v. Niin kauan en voi oottaa.
Kaiken sen sotkun keskellä oli kuitenkin hyvä tietää,että jos lapsi olisi ollut tulossa,poikaystäväni ei olisi minua jättänyt...
Pari kuukautta sitten hän tokaisi vaan että:"Jos ois kunnon työpaikka,vois alkaa lapsenteko hommiin..."
Toki löytyy miehistä näitä luusereitakin,jotka juoksis karkuun.Mikä on todella raukkamaista...
Jos äidin terveys on vaarassa,raskaus olisi seurausta raiskauksesta tai sitten vaan yksinkertaisesti nainen/tyttö ei tunne pystyvänsä huolehtimaan lapsesta,on abortti mielestäni hyväksyttävää...Vaikka onhan sitä muitakin vaihtoehtoja,esim.adoptio.
Pitäisi kuitenkin muistaa ettei abortti ole mikään ehkäisy,kuten joku jo aiemmin sanoi.
Ihmettelen näitä nuoria,jotka ovat jo esim.kolmatta kertaa menossa aborttia tekemään,koska eivät ole lainkaan käyttäneet ehkäisyä...
Mitä niillä on siellä korvien välissä???
Jos kerta haluaa seksiä harrastaa,pitäisi myös ottaa huomioon että siitäkin voi tulla "seurauksia".
Jos tuntee olevansa valmis harrastamaan seksiä,pitäisi olla myös järkeä käyttää ehkäsyä.
Itse en voisi aborttia tehdä,sillä miettisin lopun ikääni millainen lapsi minulla voisi olla.
En voisi elää itseni kanssa kun tietäisin,että olisin tappanut oman lapseni.
Jos nyt tulisin raskaaksi,pitäisin lapsen...Tiedän,että lastenhoito ei ole mittään ruusuilla tanssimista...Se on välissä tosi rankkaa...Siskolla kaks lasta,joista toinen on mun kummityttö,joten ne "huonotkin" puolet on tullu huomattua
Lapset pittää tehä nuorena.Aika monen suusta oon tuon kuullu.
Mutta nää 13v tyttöjen raskaudet on mullekkin jo vähän liikaa.Sen ikästen pitäs vielä leikkiä barbeilla ja hiristä nurkassa ku ihastus menee ohi...
Aluksi haluan sanoa että jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Sain itse esikoiseni 17 vuotiaana ja tyttäreni on nyt 2 v. Lapsen isä, eli ukko niinkuin minä sanon, oli lapsen syntyessä 19. Ystäväpiirissäni on useita muitakin nuoria äitejä ja suvussa on kautta aikojen tehty lapset nuorena.
Kieltämättä on melko hätkähdyttävää jos kuulee jonkun 13 vuotiaan olevan raskaana.. itse olin kummiskin jo suht lähellä täysi-ikäisyyttä kun tyllerö synty ja olin asunut poissa kotoa 15 vuotiaasta saakka.
Olen sitä mieltä, että kukaan nainen tai tyttö, oli ikä mikä vain, EI ole valmis äidiksi ennen kuin käy läpi raskauden tai adoptioprosessin. Äidiksi syntyy juuri sillä hetkellä, kun saa oman nyytin syliinsä.Ja se on tosi.Raskaus kypsyttää. Se on osa luonnollista elämää kuten myös äitiys.Kaikki kellä on lapsi tietävät minkä tunteen äitiys tuo, ikä ei siinä ole olennaista!
Äidinvaisto ohjaa varmaan kaikkia äitejä ja se on ainakin minulla vahvin tunne, mitä olen ikinä kokenut.Omaa lasta rakastaa ja puolustaa kaikissa tilanteissa viimeiseen hengenvetoon asti.
Kaikki ilkeät tekstit ja sanat liittyen nuoriin äiteihin ovat ennakkoluuloja tai yhden onnettoman esimerkin pohjalta luotuja lapsellisia mielikuvia. Kaiken ikäisiin vanhempiin kuuluu myös vastuuttomia esimerkkejä, eli ikä ei sitä ratkaise.
tuotan ennakkoluuloisille nyt pettymyksen: olemme pärjänneet hyvin, lapsi on terve ja onnellinen, rahat on riittäneet aina ruokaan ja vaippoihin,asuntoon jne. lapsi on saanut sekä rakkautta että rajoja ja emme koe menettäneemme nuoruutta.. mistähän sekin käsitys tulee, että nuoruus katoaisi lapsen myötä:kaikki nuoret elävät nuoruutensa muutenkin kukin tavallaan.jokainen nuoruus on erilainen ja silti se on nuoruutta.