Olen ollut nuori vuosia sitten Seinäjoen Helluntaiseurakunnassa. Sen piti olla nuorelle turvallinen paikka. Turvasatamassa oli kuitenkin paljon eriarvoisuutta. Oli rikkaiden ja pappien/ vanhemmiston veljien lapsia. Ne olivat sitä parempaa porukkaa. Ikävä kyllä lasten asenne paljasti sen mitä heidän perheissä puhuttiin. Ei puhuttu tai tervehditty.
Nyt nämä lapset ovat aikuisia. Perustivat someen oikein ryhmän miten oli kivaa olla nuori ja mitä kaikkea tehtiin yhdessä. Ovat tietenkin mukana kirkkonsa toiminnassa somen mukaan.
Tämä sama asia on toistunut sukupolvia myöhemmin nuorten joukossa. Siksi nuoria on lähtenyt pois.
En kirjoita tätä kateuksissani. En osaa olla kateellinen.
Sen ainakin opin että tervehdin ihmisiä ja kaikki ovat samanarvoisia. Jopa ei uskovaisten piireissä nuorella on ihmisarvo. Hän tulee kuulluksi ja nähdyksi vaikka oli sosiaaliluokan alempaa kastia tai muuten tullut syrjityksi omassa seurakunnassa.
Seurakunnan nuoret ja kiusaaminen
58
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Aivan yleistä hellariseurakunnissa, ja tätä tapahtuu nykyäänkin ihan joka ainossa hellaripuljussa. Pastosrisakit eivät tervehdi seurakuntalaisia ja nämä (leikki)pastorit ja pastorskat kulkevat nokat ( ja vatsat, koska ovat lihavia) pystyssä seurakuntalaistensa ohitse!!
- Anonyymi
Saarnaajat aina kokoussaliin viimeisenä perhe istuutui kaikkien nähden etupenkkiin alkoi tilaisuus ja piti olla iisisti kokouksen aikana.Pienet lapset koulussa aamusta iltapäivään ja sit valmistautuminen illan kokoukseen,eikä väsymistä pidetty syynä torkkumiseen.Murroskautena teinit kuitenkin väsyivät ja jäivät nukkumaan samalla väheni kokouksissa käyminen siitä huomauteltiin ja perheen aikaisemmasta elämästä löytyi huomautettavaa,mutta nuoret sai kuulla niistä,koska hekin tehneet siinä jotain esim isällä lapsi suhteesta ja nuoriso jättänyt huomiotta ,että otappas yhteyttä,vaikket tiennyt kenestä oli kysymys.Srk:t kiistat ja riidat vähensivät samalla opiskelupaikkakunnille muutot ja nuoret alkoivat elää omaa elämää.Tosin srk hoiti jäsenyysasiat ilman pyyntöjä automaattisesti uskossaoleville perheenä,mutta kukapa lapselta olisi kysellyt,kun toiset päättävät.Perheissä,joissa saarnaajia sukulaisetkin,jolleivat olleet saarnaajia sivusukua,ei tykätty,joten ulkopuolisiksi katsottiin.Arvoa nosti,kuinka paljon hoiti tehtävii jopa ulkomailla komennuksii seurakunnan nimeen.
- Anonyymi
Autoritäärinen uskonto luonnollisesti tekee arvojärjestyksen se on sellainen luonnon laki arvoasteikko syntyy itsestään.
- Anonyymi
Aloittajalle vinkki älä tee tällaisia arvostelevia aloituksia helluntalaisia kohtaan kohta sinut pilkataan ja kirotaan hellujen toimesta täällä niin että et enään tiedä oletko saatnasta lähtöisin oleva huorintekijä vai vain omaan pesään paskova luopio.
Näin kävi edelliselle arvostelijalle- Anonyymi
Ja lähipäiviksi odotettavissa rajua paskamyrskyä...
- Anonyymi
Niin, ihmisten puolustaminen on nykyään niin harvinaista.
- Anonyymi
Tuo on ikävää mutta todellakin totta. Olen kuullut tuosta.
Tuon takia opetin lapseni hyväksymään muut ihmiset.
Itse en kokenut kiusaamista, mutta näin sivusta monenlaista ja päätin jo pienenä että tuohon en ryhdy.
Perheissä pitäisi minun mielestäni puhua tuosta asiasta eikä vain puhua vaan tehdä ja näyttää teoin mitä on lähimmäisenrakkaus.
On ihan turhaa puhua ja puhua, jos mitään konkreettista ei tapahdu.
Nuoret ovat herkässä iässä ja vertailevat. Tekevät omia porukoutaan. Helpisti kiusataan jotakuta eikä kiysaamusen syyn tarvitse olla kummoinen.
Uskovaiset ovat myös ihmisiä.
Heidänkin joukossaan on kiusaajia ja kiusattuja.
ST- Anonyymi
On kylläkin niin, että aidosti uskova, jolla on Kristuksen sisäinen tunteminen, ei kiusaa ketään, vaan on oikeudenmukainen, eli vanhurskas.
Tuollaiset kiusaajat, vanhemmat ja lapset, eivät ole koskaan Jeesusta tunteneetkaan, eikä varsinkaan Jeesus heitä.
Ovat sitä uskovaa teeskentelevää talousrikollista porukkaa, joka monissa paikoin pyörittää helluntaipuljua. Muuta ei tarvii uskonnosta osata, kuin hokea: "Ylistys! Ylistys! Ylistys!" Ja hölmömpiin menee täydestä.
~ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On kylläkin niin, että aidosti uskova, jolla on Kristuksen sisäinen tunteminen, ei kiusaa ketään, vaan on oikeudenmukainen, eli vanhurskas.
Tuollaiset kiusaajat, vanhemmat ja lapset, eivät ole koskaan Jeesusta tunteneetkaan, eikä varsinkaan Jeesus heitä.
Ovat sitä uskovaa teeskentelevää talousrikollista porukkaa, joka monissa paikoin pyörittää helluntaipuljua. Muuta ei tarvii uskonnosta osata, kuin hokea: "Ylistys! Ylistys! Ylistys!" Ja hölmömpiin menee täydestä.
~Tyypillinen ”No true Scotsman” -argumentti sieltä sitten, kuinkas muutenkaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On kylläkin niin, että aidosti uskova, jolla on Kristuksen sisäinen tunteminen, ei kiusaa ketään, vaan on oikeudenmukainen, eli vanhurskas.
Tuollaiset kiusaajat, vanhemmat ja lapset, eivät ole koskaan Jeesusta tunteneetkaan, eikä varsinkaan Jeesus heitä.
Ovat sitä uskovaa teeskentelevää talousrikollista porukkaa, joka monissa paikoin pyörittää helluntaipuljua. Muuta ei tarvii uskonnosta osata, kuin hokea: "Ylistys! Ylistys! Ylistys!" Ja hölmömpiin menee täydestä.
~En jaksa osallistua tuohon.
ST - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On kylläkin niin, että aidosti uskova, jolla on Kristuksen sisäinen tunteminen, ei kiusaa ketään, vaan on oikeudenmukainen, eli vanhurskas.
Tuollaiset kiusaajat, vanhemmat ja lapset, eivät ole koskaan Jeesusta tunteneetkaan, eikä varsinkaan Jeesus heitä.
Ovat sitä uskovaa teeskentelevää talousrikollista porukkaa, joka monissa paikoin pyörittää helluntaipuljua. Muuta ei tarvii uskonnosta osata, kuin hokea: "Ylistys! Ylistys! Ylistys!" Ja hölmömpiin menee täydestä.
~miksi soffi kiusaat vuosikausia jankuttamalla samoja yleistyksiä helluntaipuljuista?
eikö edes ikä tuo sitä tarjoamaasi järkeä itsellesi! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On kylläkin niin, että aidosti uskova, jolla on Kristuksen sisäinen tunteminen, ei kiusaa ketään, vaan on oikeudenmukainen, eli vanhurskas.
Tuollaiset kiusaajat, vanhemmat ja lapset, eivät ole koskaan Jeesusta tunteneetkaan, eikä varsinkaan Jeesus heitä.
Ovat sitä uskovaa teeskentelevää talousrikollista porukkaa, joka monissa paikoin pyörittää helluntaipuljua. Muuta ei tarvii uskonnosta osata, kuin hokea: "Ylistys! Ylistys! Ylistys!" Ja hölmömpiin menee täydestä.
~"On kylläkin niin, että aidosti uskova, jolla on Kristuksen sisäinen tunteminen, ei kiusaa ketään, vaan on oikeudenmukainen, eli vanhurskas."
Ei sellaisia nuoria olekaan, joilla olisi jokin sisäinen tunteminen. Sellaiset tuntemiset tulee iän myötä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En jaksa osallistua tuohon.
STKoska hyväksyt kiusaamisen, etkä ymmärrä, että kommentin kirjoittajalla on todella pointti-voit tarkistaa asian omasta raamatustasi. Kypsymättömiä on pastoreiden ja paimenten, kuin myös vanhemoien todellakin syytä ojentaa- ei ole tajuttu, mikä on seurakunnan tehtävä,mitä on pyhyys ja miksi Kristuksen ruumis on ylipäätänsä olemassa. Seurakunnat ovat nykyään täynnä teeskentelijöitä,jotka eivät todellisesta uskosta ja syntien anteeksisaamisesta tajua omakohtaisesti yhtään mitään-todisteeksi ei tarvita mitään muuta,kuin seurakuntien tuottama huono hedelmä ja se riittää.
- Anonyymi
Itse olen Sjoella jäänyt porukan ulkopuolelle sen vuoksi, kun vanhempani ei ole uskossa ja en ole lapsesta asti kasvanut mukaan näihin piireihin. Kyllä, olen suvun mustalammas. Parikymppisenä miehenalkuna tuli itkettyä monet kerrat ja rukoiltua Jumalaa, että olenko tosiaan niin paha ihminen, että sen vuoksi mua ei ole porukkaan mukaan huolittu. Onneksi sitten myöhemmällä ikää ymmärsin, että tietynlainen luokkajako tässä porukassa on. Ensin on nämä silmää tekevät, sitten tulevat ne, joilla on suku mukana ja lopuksi tulevat me muut. Aika suurta ravistelua tarvittaisiin, että tällainen luokkajako loppuisi ja kaikki voitaisiin iloita yhdessä uskossa.
- Anonyymi
En ole itse törmännyt tuollaiseen luokkajakoon. Siihen kyllä uskon, että vanhat kaverit hengailevat yhdessä. Ja sellaiseen jengiin voi olla vaikea päästä mukaan. Miksi edes pitäisi? On utopistista ajatella, että kaikki uskovaiset olisivat koskaan kavereita keskenään. Olen itse yrittänyt jutella seurakunnissa varovaisesti hiljaisempienkin kanssa. Mutta kontaktin saaminen on joskus todella vaikeaa. Itse ajattelen, että ihmissuhteet syntyvät luonnollisesti - tai sitten eivät.
- Anonyymi
Et ole ainoa, jolle noin on käynyt eikä ainoa kirkkokuntakaan, jossa niin tapahtuu. Se on luontaista ihmiselle. Osa uskontoja, jo Raamatusta lähtien.
Se on se "me ja nuo muut" -mentaliteetti, joka iskostetaan uskovaisiin jo äidinmaidossa. Ensinnä on meidän kirkkokunta ja nuo muut. Me olemme parempia kuin muut ja ainutlaatuisempia, koska vain me olemme tajunneet Raamatun oikein. Olemme parempia kuin muut, organisaatioinemme. Tätä ajatusta nostatetaan tiedostamatta tekemällä yhteisön omia juttuja, joihin muita ei huolita mukaan. Toki mukaan pääsee mutta ei aidosti vaan sivustakatsojaksi, ulkopuoliseksi, jota ei todellisuudessa hyväksytä osaksi sisäpiiriä. Ja kirkko vielä palkitsee tällaista käytöstä.
Sitten on kirkon sisällä sillä tekevien ja johtoporukan perheiden vastaava asenne. Se on ihan omaa luokkaansa, koska he käyttävät kirkossa itse itselleen luotua kuvitelmallista valta-asemaansa hyväkseen asiansa pönkittämiseen.
Ja kolmanneksi on pienempien yhteisön sisäisten porukoiden kuppikuntia, joilla on sama asenne.
Jo Paavali opetti, että ne, joita hän opettaa ovat parempia ihmisiä kuin muut. Eikä hän ole ainoa Raamatussa esiintyvistä kirjoittajista, joka suosii vain jotakin tiettyä joukkoa.
Tällaisia joukkoja sitten yhdistää samanmielisyys ja rituaalit, jotka vahvistavat yhteisöllisyyttä ja tähän porukkaan kuulumista, mikä on omiaan lujittamaan "me ja ne muut" henkeä. Oma tapa pukeutua, omat ruokavaliot, omat käytöstavat, omat tavat puhua, Oma tapa tervehtiä, omat laulut, omanlaisensa armolahjat kuten kielillä puhuminem, yms, yms...
Näitä asioita on tutkittu ihan yliopistotasolla ja kaikenlaisista yhteisöistä. Aihe kuuluu sosiaalipsykologian tutkimukseen.
Kritityt ovat vain syntisiä, jotka kokoontuvat harjakaton alla kun muut kokoontuvat tasakattojen alla. Miksi heidän pitäisi erota muista syntisistä missään asiassa? - Anonyymi
Lohduttavaa kuulla,etten olekaan ainoa, joka on kokemut ja tajunnut asioiden todella olevan näin. Tuhlaisn vuosikymmenen elämästäni turhanpäiväiseen hörhöporukkaan jälkiseuraamuksineen sensijaan että olisin opiskellut,tehnyt töitä ja elänyt normaalia elämää. Aivopesu on vaarallista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et ole ainoa, jolle noin on käynyt eikä ainoa kirkkokuntakaan, jossa niin tapahtuu. Se on luontaista ihmiselle. Osa uskontoja, jo Raamatusta lähtien.
Se on se "me ja nuo muut" -mentaliteetti, joka iskostetaan uskovaisiin jo äidinmaidossa. Ensinnä on meidän kirkkokunta ja nuo muut. Me olemme parempia kuin muut ja ainutlaatuisempia, koska vain me olemme tajunneet Raamatun oikein. Olemme parempia kuin muut, organisaatioinemme. Tätä ajatusta nostatetaan tiedostamatta tekemällä yhteisön omia juttuja, joihin muita ei huolita mukaan. Toki mukaan pääsee mutta ei aidosti vaan sivustakatsojaksi, ulkopuoliseksi, jota ei todellisuudessa hyväksytä osaksi sisäpiiriä. Ja kirkko vielä palkitsee tällaista käytöstä.
Sitten on kirkon sisällä sillä tekevien ja johtoporukan perheiden vastaava asenne. Se on ihan omaa luokkaansa, koska he käyttävät kirkossa itse itselleen luotua kuvitelmallista valta-asemaansa hyväkseen asiansa pönkittämiseen.
Ja kolmanneksi on pienempien yhteisön sisäisten porukoiden kuppikuntia, joilla on sama asenne.
Jo Paavali opetti, että ne, joita hän opettaa ovat parempia ihmisiä kuin muut. Eikä hän ole ainoa Raamatussa esiintyvistä kirjoittajista, joka suosii vain jotakin tiettyä joukkoa.
Tällaisia joukkoja sitten yhdistää samanmielisyys ja rituaalit, jotka vahvistavat yhteisöllisyyttä ja tähän porukkaan kuulumista, mikä on omiaan lujittamaan "me ja ne muut" henkeä. Oma tapa pukeutua, omat ruokavaliot, omat käytöstavat, omat tavat puhua, Oma tapa tervehtiä, omat laulut, omanlaisensa armolahjat kuten kielillä puhuminem, yms, yms...
Näitä asioita on tutkittu ihan yliopistotasolla ja kaikenlaisista yhteisöistä. Aihe kuuluu sosiaalipsykologian tutkimukseen.
Kritityt ovat vain syntisiä, jotka kokoontuvat harjakaton alla kun muut kokoontuvat tasakattojen alla. Miksi heidän pitäisi erota muista syntisistä missään asiassa?Paavali oli ironinen. Seurakunta piti itseään parempana kuin Paavalia vaikka hän oli ollut sitä synnyttämässä. Näin käsitin. Kyse oli ironiasta. kaikista seurakuntalaista tuli niiiin hyviä ja Paavali oli itse reissuineen se surkea. minusta Paavali on vain ihminen, mutta hän yritti neuvoa seurakuntia juurikin aloittajan kuvaaman kaltaiselta toiminnalta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et ole ainoa, jolle noin on käynyt eikä ainoa kirkkokuntakaan, jossa niin tapahtuu. Se on luontaista ihmiselle. Osa uskontoja, jo Raamatusta lähtien.
Se on se "me ja nuo muut" -mentaliteetti, joka iskostetaan uskovaisiin jo äidinmaidossa. Ensinnä on meidän kirkkokunta ja nuo muut. Me olemme parempia kuin muut ja ainutlaatuisempia, koska vain me olemme tajunneet Raamatun oikein. Olemme parempia kuin muut, organisaatioinemme. Tätä ajatusta nostatetaan tiedostamatta tekemällä yhteisön omia juttuja, joihin muita ei huolita mukaan. Toki mukaan pääsee mutta ei aidosti vaan sivustakatsojaksi, ulkopuoliseksi, jota ei todellisuudessa hyväksytä osaksi sisäpiiriä. Ja kirkko vielä palkitsee tällaista käytöstä.
Sitten on kirkon sisällä sillä tekevien ja johtoporukan perheiden vastaava asenne. Se on ihan omaa luokkaansa, koska he käyttävät kirkossa itse itselleen luotua kuvitelmallista valta-asemaansa hyväkseen asiansa pönkittämiseen.
Ja kolmanneksi on pienempien yhteisön sisäisten porukoiden kuppikuntia, joilla on sama asenne.
Jo Paavali opetti, että ne, joita hän opettaa ovat parempia ihmisiä kuin muut. Eikä hän ole ainoa Raamatussa esiintyvistä kirjoittajista, joka suosii vain jotakin tiettyä joukkoa.
Tällaisia joukkoja sitten yhdistää samanmielisyys ja rituaalit, jotka vahvistavat yhteisöllisyyttä ja tähän porukkaan kuulumista, mikä on omiaan lujittamaan "me ja ne muut" henkeä. Oma tapa pukeutua, omat ruokavaliot, omat käytöstavat, omat tavat puhua, Oma tapa tervehtiä, omat laulut, omanlaisensa armolahjat kuten kielillä puhuminem, yms, yms...
Näitä asioita on tutkittu ihan yliopistotasolla ja kaikenlaisista yhteisöistä. Aihe kuuluu sosiaalipsykologian tutkimukseen.
Kritityt ovat vain syntisiä, jotka kokoontuvat harjakaton alla kun muut kokoontuvat tasakattojen alla. Miksi heidän pitäisi erota muista syntisistä missään asiassa?Mitä isompi porukka, niin sitä vaikeampaa saattaa olla päästä sisälle. Itse asun Tampereella, ja olen kuullut täältä sellaista kommenttia, että porukkaan on vaikea päästä mukaan. En tiedä, kuinka totta se on, koska itse pääsin mukaan ensin sen kautta, että menin mukaan nuorten kuoroon. Sitten vähän myöhemmin ulkomaille suuntautuneisiin lähetysmatkoihin. Tutustuminen ja elinikäiset ystävyyssuhteet ovat syntyneet sitä kautta aika luonnostaan, vaikkei se toisiin tutustuminen ensisijainen motiivini ollutkaan.
Huomioni on kuitenkin tämä: Jos on asunut täällä Tampereella koko ikänsä ja ollut pienestä asti mukana seurakunnassa, niin kaveripiiri on herkästi jo aika laaja. Pelkästään oman sosiaalisen elämänsä vuoksi ei ole tarve seurakunnassa tutustua uusiin ihmisiin kovin aktiivisella asenteella. Sama on käynyt itselleni, koska kaveripiiri on jo aika laaja. Mutta kyllä silti uusille kavereille tilaa on. Uusilla ihmisillä vaan saattaa olla suurempi tarve tutustua toisiin, joten siinä mielessä noi tarpeet eivät välttämättä kohtaa. Jokaiseen kohtaamaansa uuteen ihmiseen ei tarvitse suhtautua samalla tavalla asenteella "saisinkohan tästä uuden kaverin". Jos näyttää siltä, että tiet usein puoliluonnostaan kohtaavat, niin sitten ehkä tutustutaan paremmin.
Tietysti evankeliumi ja seurakunta tarjoaa tähän aivan erilaisenkin ulottuvuuden: Jos koen, että jonkun kanssa syntyy melko nopeasti merkityksellinen hengellinen yhteys, tavalla tai toisella, niin tuttavuus voi muuttua nopeasti kaveruudeksi.
- Anonyymi
Ompa nyt hirvittävä asia, on aivan kauheaa, voi sentään, noinko pääsi käymään eikä ikinä olisi uskonut.
Se vain niin, että rento helluntalainen ote, iloinen ote on kadonnut sukupolvien myötä ja helluntainuorista osa on samanlaisia bissiksiä kuin maallisetkin vastaavat.
Eikä se meidän äimistelyllä miksikään muutu. Eikä Raamatun sana siihen oikein mitään sano, joten voimme antaa sen olla.- Anonyymi
"Se vain niin, että rento helluntalainen ote, iloinen ote on kadonnut sukupolvien myötä"
Sehän oli vain small talkia. Eivät kaikki olleet silloinkaan kavereita keskenään. - Anonyymi
"samanlaisia bissiksiä kuin maallisetkin vastaavat."
Siis bissen juojia?
- Anonyymi
Eilen radiosta kuultu viisaus :Miehet pelkäävät että naiset nauravat heille ja naiset pelkäävät että miehet tappavat heidät.
- Anonyymi
Ja miehet tappavat naisia, koska naiset nauravat heille.
- Anonyymi
Ja naiset nauravat miehille, koska miehet tappavat heitä.
- Anonyymi
On tullut tutuksi tällainen, mutta nyrkkisääntönä no jaa en tiedä. Onko niihin porukoihin pakko päästä tai pyrkiä ymmärrän jos on ollut rikollinen niin on tärkeää saada uskovia ystäviä. Muuten en pyrkisi heidän porukkaan.
- Anonyymi
Minusta on luonnollista, ettei isossa porukassa voi tuntea kaikkia. Pelkästään usko ei myöskään riitä ystävyyden perustaksi, pitää olla muutakin yhteistä. Kaikki eivät viihdy isoissa ryhmissä ja joillekin tutustuminen on vaikeaa. Suomessa luetaan aika herkästi kehon kieltä, eikä tupata, jos toinen vaikuttaa vähän torjuvalta. Ystävyys perustuu henkilökemiaan. Sitä joko on tai ei ole. Eikä sillä ole mitään tekemistä sosiaalisen aseman kanssa.
- Anonyymi
Eiköhän se ole niin, aloittaja, eli nyt puhuu jätkän perheen jälkipolvi.
Aina ja jokapaikassa on tässä ajassa hierarkinen yhteiskunta. Perheet elävät erilaisissa yhteiskuntaluokissa, ja se on "normaalia" elämää. Tuskin jätkän perheessä raketit lentää, jos kansankynttilä tulee vieraisille, eli pappi ja lukkari, talonpojan ja kupparin kotiin. Elämä on sen verran erioloista, että tavallaan sanonta, suutari pysyy lestissään.
Tottakai seurakunnassa, olkoon pappi tai lukkari, häntä tervehditään "Rauhaa"! ja vastauksen saa. Mutta, voi siellä seurakunnassa pappi- opettaja tulla tervehtimään eteisessä tulijaa- niin voi joku kävellä ohikin, ettei tervehdä tietoisesti.
Tietenkin kristittyinä haaveillaan, yhteisöstä, jossa ylistetään palvellen Jumalaa, jakaen ilot ja surut. Ja sen itse voimme tehdä, eli seurakunta osastossamme, johon kuuluu, niin tarjoaa tarpeen, samanhenkisyyteen. Muttei siihen voi kaikki pakottaa, eikä vaatia, vaan on itse jakamassa, eli olla seurakunta, eli seurakuntahan on minä ja me. Voimme itse muokata seurakuntaa, mutta naapuria on turha muokata.
Ja toisen perheen tilanne, se voi olla niin erimuotoinen, ettei meistä ole jakajaksi kokemuskiin, jota isontalon isännällä on elämässä. Hän painii oman porukan kanssa, koska siellä on se tieto, mikä elämään kuuluu ja tämä jätkän lannanlevittäjä jakaa sen, mikä meille kuuluu.
Ei "jakaantuminen" siten ole synti - se kuuluu elämänhallinnan eri näköaloihin.
Ei minusta ole johonkin lääkäriperheen työnäkyyn, mutta rukousillassa voimme olla.
Niissä ei ole saarimaisia jakajia.
Armeija on sitten jokin yhteisö, jossa käskyttämällä ollaan samamielisiä.- Anonyymi
"Armeija on sitten jokin yhteisö, jossa käskyttämällä ollaan samamielisiä."
Samanlainen käytös tai ohjeiden noudattaminen eivät ole samanmielisyyttä. Erillisyyden kokemus on normaali osa ihmisyyttä. Kukaan ei pääse minun pääni sisään, enkä minä pääse toisen pään sisään. Elämän kokemukset ovat erilaisia. Ja vaikka yhteisiä kokemuksia olisi, niin eri luonteet suhtautuvat niihin aivan eri tavoin. Hyvästä tahdostakaan huolimatta ei aina puhuta samaa kieltä. Yhteyden luominen vaatii yhteistä kokemuspohjaa ja luonteiden sopivuutta sekä ennen kaikkea aikaa. Uskovaisuus ei se tarkoita, että olet täydellinen, kaikkien kaveri tai kaikkien terapeutti. Seurakunnissa vaikuttaa samanlainen ryhmädynamiikka kuin muissakin yhteisöissä. Jäyhänpuoleisista suomalaisista ei tule seurakunnassakaan erilaisia.
- Anonyymi
Aika sisäsiittoista porukkaa.
Rauhan tervehdys.
Olen Seinäjoelta ja olen seurannut helluntaikirkon edesottamuksia läheltä sekä minuun monet uskovaiset ottaneet yhteyttä. Tätä nepotismia on ollut jo nuorisotyöntekijöiden valinnoissakin, kun entisen johtajan Martti Kallionpään aikana valittiin hänen sisarenpoikansa ja nykyisen johtajan aikana on valittiin nuorisopastoriksi taas hänen vävypoikansa. Silloin tietenkin tällaista "lihaan mukaan" valikointia tapahtuu myös "alemmissa asteissa".
Mistä tämä juontaa juurensa?
"Sillä ihmiset silloin ovat... hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta." - 2. Timoteuskirje 3:4-5
Kyllä juuri on siinä vanhassa perkeleessä nimeltä uskonnollisuus ja ulkokultaisuus. Kun pelastus riippuu omasta hyvyydestä, sitä pitää uskotella tällä tavoin, että omia läheisiä nostetaan esille.
Joku sanoi kokeneensa itsensä muukalaiseksi tuossa joukossa? Uskoontultuani helluntaiseurakunnassa oltuani, vaikka siitä opillisesta linjasta ei ole pahaa sanottavaa siltä ajalta, perheeni kanssa koimme tätä samaa. Yritimme palvella pyhäkoulussa, olimme joka sunnuntai paikalla ja olimme aktiivisia, mutta ei meistä vaan tullut "kunnon helluntailaisia" vaikka yritimme. Jäi maku, että siellä se ystävällisyys kuitenkin oli muillakin paljolti yrittämistä. Miksi ei olla sitä mitä on?
Kaikki helluntaikirkossa rakentaa tuota omavanhurskauden ulkokullattua muovihaarniskaa:
Ensiksi korostus on siinä, kuinka he itse ovat muuttuneet hyviksi ja tätä on täynnä todistukset, joissa kerrotaan kuinka olen nyt Jumalalle kelvollinen. Jopa kilpaan korskaillaan kuka oli suurin rikollinen ennen uskoontuloa ja naureskellen kerskataan kuinka nyt ollaan erinomaisia. Höysteeksi vielä pari tarunhohtoista ihmetarinaa ja varmasti viimeinenkin penkissä on vakuutettu, että kristukset ovat nyt lavalla.
Toiseksi, pastorit tilaisuuden alussa kehuvat toisiansa, työryhmää ja muita erinomaisia, jotka heitä palvelevat. Tämä korostuu siinä, kun kirkkokansa esityksen jälkeen antaa suosionosoituksia taputuksilla, ikään kuin oltaisiin teatteriesitystä seurattu. Teatteria se paljolti onkin maailmallisine bändeineen, värivaloineen ja motivaatiopuheineen.
Ja kolmanneksi, helluntailaisuudessa itsessään on tämä ylpeys päässyt nousemaan esille jo pitkään aikaan, jossa etsitään hovikelpoisuutta, opillisesti esitetään asiat viimeisenä totuutena jota ei saa koetella ja helluntailainen -nimikkeessä itsessään annetaan ymmärtää olevan pelastuksen. Kerran puhuessani erään helluntaipastorin kanssa vainoista Lähi-idässä korvaani särähti juuri se, että tehtiin erottelu kristittyjen ja sitten helluntailaisten välillä, ikään kuin tuo nimi olisi autuaaksi tekevä.
Tässä yksi pitkäaikainen helluntaiherätyksen raamatunopettaja, joka on ollut uskossa yli 40 vuotta, hiljattain ottikin yhteyttä ja kertoi eräästä seurakunnasta, että "en nimittäin enää jaksa olla heluntaiseurakunnan kanssa missään tekemisissä, jotain muuta tässä tarvitaan" (suora lainaus).
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." - Efesolaiskirje 2:8-9
Näitä jakeita enää harvoin kuulee, niihin olisi syytä kuitenkin palata. Silloin ei tarvitse nuhdetta pelätä, jos pintakuoresta löytyy vikaakin, koska ei se ratkaise miltä astia näyttää tai miltä se yritetään saamaan näyttämään vaan mitä siellä on sisällä.
Mitä Jumala tekee tällaisessa tilanteessa? Hän viskoo rapaa ja antaa synnin nousta pintaan, sillä synnin voima on laki ja tämä tulee lakihenkisyydestä eli että yritetään säännöt täyttää kelvatakseen Jumalalle. Se onkin ainoa este, ettei lahjaa saa.
Muutos tähän helluntailaisuudessa alkoi 1980-luvulla ja Seinäjoella Martti Kallionpään tulolla, joka muutti seurakunnan aivan toiseksi, jopa toiseen osoitteeseen. Nimittäin tuolloin 1989-luvulla Niilo Yli-Vainion aikana helluntailaiset saivat näkyvyyttä lehdissä ja sehän innosti, kun ennen oltiin syytetty "lahkolaisiksi", "hihhuleiksi" ja "tuputtajiksi". Seurauksena oli huomionhakemista kaikenlaisilla tempauksilla, joita oli mm. pyörämarssit ja muut julkisuustemput.
Seinäjoen tästä uudesta ulkokultaisesta linjasta voit kuunnella nämä kaksi opetustani, jossa käsittelen tämän muutoksen armahdetusta syntisestä tekopyhäksi uskonnolliseksi, pyhityksestä saastutukseen ja rakkaudellisuudesta imelyyteen.
Osa 1: https://youtu.be/NFkgGTZcEoc
Osa 2: https://youtu.be/riALzy_HgVI
Onhan jäännös olemassa näissäkin sisällä, mutta se on ikävä nähdä uskovaisten kärsivän sisällä tyhjiä puheita, maailman saastuttamia lauluja ja kylmää toimintaa. Herra siunatkoon jokaista veljeä ja sisarta, joka huokailee näiden asioiden keskellä. Jeesuksen Kristuksen armo kuitenkin riittää niille, jotka siihen yksin turvaavat. Aamen.
"Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä." - Heprealaiskirje 11:9
Siunauksin, MM.- Anonyymi
Voi kuule kun sinäkin vain ymmärtäisit sen, että tuollainen me ja muut ajattelu, jossa suositaan omia, on peräisin ihan sieltä Raamatun lehdiltä. Sitä harrasti Jumala Vanhassa testametissa ja opetuslapset ja Paavali Uudessa testamentissa. Miksi nykypäivän uskovaiset olisivat sen erilaisempia?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi kuule kun sinäkin vain ymmärtäisit sen, että tuollainen me ja muut ajattelu, jossa suositaan omia, on peräisin ihan sieltä Raamatun lehdiltä. Sitä harrasti Jumala Vanhassa testametissa ja opetuslapset ja Paavali Uudessa testamentissa. Miksi nykypäivän uskovaiset olisivat sen erilaisempia?
Se on se "me ja nuo muut" -mentaliteetti, joka iskostetaan uskovaisiin jo äidinmaidossa. Kuuluu kyllä ihan osaksi uskontoja.
Ensinnä on meidän kirkkokunta ja nuo muut. Me olemme parempia kuin muut ja ainutlaatuisempia, koska vain me olemme tajunneet Raamatun oikein. Olemme parempia kuin muut, organisaatioinemme. Tätä ajatusta nostatetaan tiedostamatta tekemällä yhteisön omia juttuja, joihin muita ei huolita mukaan. Toki mukaan pääsee mutta ei aidosti vaan sivustakatsojaksi, ulkopuoliseksi, jota ei todellisuudessa hyväksytä osaksi sisäpiiriä. Ja kirkko vielä palkitsee tällaista käytöstä.
Sitten on kirkon sisällä sillä tekevien ja johtoporukan perheiden vastaava asenne. Se on ihan omaa luokkaansa, koska he käyttävät kirkossa itse itselleen luotua kuvitelmallista valta-asemaansa hyväkseen asiansa pönkittämiseen.
Ja kolmanneksi on pienempien yhteisön sisäisten porukoiden kuppikuntia, joilla on sama asenne.
Jo Paavali opetti, että ne, joita hän opettaa ovat parempia ihmisiä kuin muut. Eikä hän ole ainoa Raamatussa esiintyvistä kirjoittajista, joka suosii vain jotakin tiettyä joukkoa.
Tällaisia joukkoja sitten yhdistää samanmielisyys ja rituaalit, jotka vahvistavat yhteisöllisyyttä ja tähän porukkaan kuulumista, mikä on omiaan lujittamaan "me ja ne muut" henkeä. Oma tapa pukeutua, omat ruokavaliot, omat käytöstavat, omat tavat puhua, Oma tapa tervehtiä, omat laulut, omanlaisensa armolahjat kuten kielillä puhuminem, yms, yms...
Näitä asioita on tutkittu ihan yliopistotasolla ja kaikenlaisista yhteisöistä. Aihe kuuluu sosiaalipsykologian tutkimukseen.
Kritityt ovat vain syntisiä, jotka kokoontuvat harjakaton alla kun muut kokoontuvat tasakattojen alla. Miksi heidän pitäisi erota muista syntisistä missään asiassa?
Me ja muut on ihmiselle luontaista. - Anonyymi
Kiitos Ingenjör_81 kirjoituksestasi.
Tuntuu, että Paavalin neuvo Filippinsurakunnalle on unohdettu "ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne " Filippiläiskirje 2:3
- Anonyymi
Jeesus on ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Jätä kaikki ongelmasi Jeesuksen käsiin.
- Anonyymi
ensimmäiset ilkeät kommentit sain aikanaan, helluntai-nuoriso-ohjaajalta, jossa syytti minua, kun nuorena "vasta uskoontulleena" (olin kyllä sydämen uskossa, jo paljon ennen kun heihin edes tutustuin), syytti siis syystä/ tehtävästä, johon ei edes MINKÄÄNLAISTA opastusta, ja ikää oli silloin, 17 v. !!?
muistan tämän vieläkin, olinhan elänyt "lapsen kengissä", turvallisen lapsuuden, jossa läheiset, naapurusto, ym. ylensä kannustivat "hyviä tekoja", ja helluntailaisuuudessa, kaivoivat "tikkua silmästä", jne.
siellä KATEUS PAISTAA, jos ei ole möyriny, kaikki alkoholi.seksi, - huuruista elämää, paitsi ne: jotka sitten nostetaan "ministeri-tason" paikalle, kun ovat "uskovan kodin lapsia", niinkuin jonkun "suurpäällikön , ööh . . .tämmösiä ne on. - Anonyymi
Täysin sama kokemus Vihdin helluntaiseurakunnan osalta, vuosikausia sitten tosin jo,nuoruuspäivistä on jo aikaa. Seurakunnat nyt vain ovat jakautuneet siten,että niitä pyörittävät yhdet ja samat naamat ja jos uusia ihmisiä tarvitaan toteuttamaan jotkin johdon agendaa, silloin kyllä kelpaa kuka tahansa ja mitä heikompi ja rikkinäisempi eli manipuloitavampi, sen parempi. Auta armias,jos päätät olla oma itsesi, näet toiminnan tekopyhyyden läpi ja sanot sen ääneen..voit sanoa hyvästit "ystävillesi" joita ei koskaan oikeasti edes ollut. Teeskentelyä ja hurskastelua-paskapuheita lähimmäisen rakkaudesta. Oman kokemukseni mukaan, kun todella tarvitsin apua, siis ihan todella vaikeassa tilanteessa, kaikki katosivat "tutkimattomat ovat herran tiet" hymähtelyn kera. Miten vastenmielistä ylenkatseellista ja välinpitämätöntä sontaa, erityisesti juuri näiden rikkaiden kakaroiden taholta. Mikäs on ollessa,kun ei tiedä,mitä on kärsimys. Tämän vihdoin tajuttuani, lakkasin seurakunnissa käymisen, satunnaisia ehtoollisia lukuunottamatta ja nekin vain valtion kirkossa. Jos sinä seurakuntanuri,joka tiedät,että teidän yhteisössänne tapahtuu syrjintää,ota asia puheeksi vanhojen,luotettaviksi tietämiesi uskovien kanssa, jotta asia voidaan nostaa pöydälle. Tuskin se mitään näihin ylimielisiin itseään täynnä oleviin hyypiöihin auttaa, mutta Jumala kyllä senkin tietää.
- Anonyymi
ihan on siis sama tyyli on ollut helluntaiseurakunnassa , - aina.
se mua huvittaa, että jotkut "pastoreitten lapset", nostetaan johonkin jalustalle, itse en koskaan ole pitänyt niitä mitenkään "erityisenä" . . .kai johtuu siitä, että tollaseen "maallikkosaarnaajaksi", ei juurikaan mitään koulutusvaatimuksia, siis sellaisia, että olisivat päteviä hakeen ns. "oikeata virkaa", jne.
lahkosaarnaajaa, en siis pidä varsinaisesti minään "ammattina", sorry ny vaan hellaripastorit ! - Anonyymi
tässä:
"He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja, ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa. Matt: 23: 4
sellasia ne todella ovatkin, saarnaavat "taakkoja", ja kun joku haluaisi keskustella, häipyvät, luikkivat, kuin "tuhka tuuleen",
ettei vaan HEITÄ rasiteta . . .
vaistosin tuon jo aikanaan, uskaltaisiko tässä nyt "ääneen sanoa", / vaistoni ovat melko TARKAT, ja niin sitten myöhemmin saanu todeta, "johan tuon vaistosin, ja oikeassa olin . . .
eihän tommoset lahkot pysty mihinkään muuhun, kun sinne saarnaspönttöön . . .
se vaan on niin yleensä, että asiat ei toimi, jos ei ole järjestystä, (minkäänlaista . . .
"Jumala on järjestyksen Jumala" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ihan on siis sama tyyli on ollut helluntaiseurakunnassa , - aina.
se mua huvittaa, että jotkut "pastoreitten lapset", nostetaan johonkin jalustalle, itse en koskaan ole pitänyt niitä mitenkään "erityisenä" . . .kai johtuu siitä, että tollaseen "maallikkosaarnaajaksi", ei juurikaan mitään koulutusvaatimuksia, siis sellaisia, että olisivat päteviä hakeen ns. "oikeata virkaa", jne.
lahkosaarnaajaa, en siis pidä varsinaisesti minään "ammattina", sorry ny vaan hellaripastorit !Seurakunnanjohtajien lähiperhe nostetaan jotenkin josta tulisi jatkoa ja tunnettavuutta
- Anonyymi
No niin, kukaan ei ole täydellinen, ei edes helluntaiseurakunnan lemmikkilapsi. Jos te haluatte parempaa kohtelua seurakunnassanne, muuttukaa itse paremmiksi ja pyytäkää virstan matkalle. Halkoa pois omasta silmästä, hyväksykää, miten asiat on järjestetty ja muuttakaa ne positiivisella tavalla paremmiksi, johan tässä tuli esiteltyä huonoja puolia. Lähinnä. Seurakunnasta pois ajaminen ei hyödytä ketään, ihmisen olisi hyvä todeta, okei asiat ovat kuin ovat ja ihmiset ovat ihmisiä. Voihan sitä käydä vaikka monien eri kirkkojen messuissa, jos kaipaa jotain muuta kuin aina samojen ulkokullattujen ihmisten laulua ja ajatuksia siitä, kuinka asioiden pitäisi olla. Maailma ei ole pikkuinen kulho, jonne kuuluu marmorikuulia vaan voi ihan vapaasti nostaa itsensä toiseenkin kulhoon ja ihan avata silmänsä sille, että maailmassa on paljon muutakin kuin yksi kuppikunta, jota totella.
PS. Kaikki ihmiset pääsevät taivaaseen. Lukekaa vaikka evankeliumeita, se on vain yksi monista teistä samaan paikkaan. Ja vaikkei lukisi sivuakaan, sinne pääsee silti. Tietysti, nopein oikopolku taivaaseen on luntata Raamatusta, että sinne (tosi yllättävää) pääsee uskomalla siihen. Suomeksi, ihminen (sielu) pääsee sinne, mihin haluaa. Ehkä jopa kaikista helpointa ihmiselle itselleen on leijua taivaassa, kun omaatuntoa ei soimaa omat teot tai ajatukset. No ei Jeesuskaan halua, että ihminen tekee elämästään sellaista, että sieltä vain lukemaan (evankeliumeista), miten juuri Sinä voit keventää sielusi taakkaa tai muuttaa murheesi puskalliseksi kukkaa.
Matteus luku 11. - Anonyymi
Varmaan myös monissa muissakin helluntaiseurakunnissa vallitsee samankaltainen asenne, josta keskustelun aloittaja kertoo. Ettei tuollainen 'kastijako' helluntailaisuudessa ole mikään sensaatiouutinen. Ja meistä itsestämmehän riippuu oleellisesti se, pyrimmekö me itse rauhaan kaikkien kanssa, vaikka lähimmäisemme olisi kuinkakin ylenkatseellisen halveksiva asenteissaan meitä kohtaan. Ja mikäli tilanne pysyy muuttumattomana, meidän ei ole pakko sietää moista kohtelua kokouskerrasta toiseen, sillä Kristuksessa me olemme vapaat valitsemaan itse seuramme ja seurakuntamme. Ja luulisi nyt Seinäjoen kokoisessa kaupungissa olevan muitakin seurakuntia, jossa voisi käydä sanankuulolla, jos seurakuntayhteys on niin tärkeä, että on käytävä jossakin.
Minulle itselleni tuo vapaus Kristuksessa sai minut valitsemaan Kristuksen; sensijaan että olisin vaan jatkanut jäsenyyttäni entisessä repivässä ja raatelevassa seurakunnassani eriarvoisuuden vuoksi. Kastijako oli ilmeinen ja toimi köyhät kyykkyyn periaatteella.
Ja kun 'nuhteita' tuli jopa siitä, että saatoin Kristusta etsivät sielun toiseen seurakuntaan enkä omaani, niin sen seurauksena otin siitä 'omasta seurakunnastani' lopputilin. Seurakunnat eivät halunneet eivätkä edelleenkään halua ymmärtää tätä tosiasiaa, että me olemme voittamassa sieluja ensisijaisesti Kristukselle. Ja mihin seurakuntaan Isä Jumala kulloisenkin sielunsa tahtoo johdattaa, se on Isä Jumalan tahdon asia.- Anonyymi
>>Ja mihin seurakuntaan Isä Jumala kulloisenkin sielunsa tahtoo johdattaa, se on Isä Jumalan tahdon asia.<<
JUMALA johdattaa uskon saaneen ihmisen aina paikallisseurakuntaan - ei uskonnolisiin puolueisiin, joita paineen alla on alettu kutusua myös seurakunniksi. Siis paine uskonnollisuuden taholta, miten on PAKKO kutusua puolueita seurakunniksi ja paineen alaisina ihmiset uskottelevat asian. Taas JUMALA ei näin opeta. Todellisuudessa tämäkin alue liittyy JUMALAN lähettämään väkevään eksytykseen - seullontaan.
Markku LIevonen - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
>>Ja mihin seurakuntaan Isä Jumala kulloisenkin sielunsa tahtoo johdattaa, se on Isä Jumalan tahdon asia.<<
JUMALA johdattaa uskon saaneen ihmisen aina paikallisseurakuntaan - ei uskonnolisiin puolueisiin, joita paineen alla on alettu kutusua myös seurakunniksi. Siis paine uskonnollisuuden taholta, miten on PAKKO kutusua puolueita seurakunniksi ja paineen alaisina ihmiset uskottelevat asian. Taas JUMALA ei näin opeta. Todellisuudessa tämäkin alue liittyy JUMALAN lähettämään väkevään eksytykseen - seullontaan.
Markku LIevonenMitäpä mielestäsi ovat uskonnolliset puolueet, mikäli valinnan kohteena on helluntailaisuus tai vapaakirkollisuus, eivätkä muut uskontokunnat?
- Anonyymi
Itse menin aikoinaan lampunvalossa lähimetsään konkreettisesti itkemään ja rukoileen, kun muut meni nuortenillan jälkeen jatkoille (em. heseen kai tai jonkun kotiin) pitämään hauskaa. Halusin kertoa lyhyesti miten kovalta se voi oikeesti tuntua jos nuorena ja herkässä iässä jää jotenki ulkopuoliseksi.
- Anonyymi
On totta. Seinäjoen helluntaiseurakunnan toiminta alkoi Martti Kallionpään aikana mennä väärille urille. Ihmisiä manipuloitiin monin eri tavoin. Tavallinen ihminen ei ollut Kallionpään silmissä mitään muuta kun "kymmenysten antaja". Sukulaisia ja ystäviä suosittiin. Kallionpää pyrki pääsemään parempiin piireihin. Oma henkilökohtainen elämä oli aivan muuta. Siinä ei näkynyt lähimmäisen rakkaus millään tavoin. Päinvastoin. Kallionpään, Närhen ja Tuppuraisen aikaan alkoi Seinäjoen helluntaiseurakunnan kieroon kasvaminen, sairas saastaisuus, missä kaksinaismoralismi kukoistaa. Kovin, kovin surullista, mutta niin totta!
- Anonyymi
Tosi surullista ja yleistä joka puolella maatamme. Sitä vain ei sokeat huomaa. Ajatellen ihmisen mielen-tasapainon-kehittymistä. Ihmisen mieltä suojaa, ettei joudu kokemaan kaltaista seuraa - ihmisten käyttäytymistä. Ihmisen mielen kehitykselle / tasapainoisuudelle on paremi jättää taakseen tälläinen ympäristö. Ihmisen eriarvoittaminen on rankka kokemus, jos se on vielä piiiiiiiiiiiitkäkestoista. On myös tosi suuri vaara / herkkyys ihmisen jäädä ikään kuin tarkkailemaan tätä toisten suhtautumista itseensä. Aikuisuudessa pienikin tilanteissa oleva vivahde reagoittaa ja tuo sen menneisyyden tunteen esille.
Jotenkin tämä puolueellinen ajattelu on vallalla joka alueella. Eriarvoistamisesta on kysymys ja omata käyttäytyminen ja ihmiset siten tietämättään käyttäytymisellään eristävät ihmisiä ulkopuolelleen. Eivät halua jakaa läsnäolevaa hetkeä kaikkien ihmisten kanssa.
>>Itse menin aikoinaan lampunvalossa lähimetsään konkreettisesti itkemään ja rukoileen, kun muut meni nuortenillan jälkeen jatkoille (em. heseen kai tai jonkun kotiin) pitämään hauskaa. <<
Itse soisin sinulle elämän ja kokemukset muuttuneen vuosien saatossa ja siten kokea syvällisiä yhdessä olon hetkiä ihmisten kanssa.
Markku Lievonen - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On totta. Seinäjoen helluntaiseurakunnan toiminta alkoi Martti Kallionpään aikana mennä väärille urille. Ihmisiä manipuloitiin monin eri tavoin. Tavallinen ihminen ei ollut Kallionpään silmissä mitään muuta kun "kymmenysten antaja". Sukulaisia ja ystäviä suosittiin. Kallionpää pyrki pääsemään parempiin piireihin. Oma henkilökohtainen elämä oli aivan muuta. Siinä ei näkynyt lähimmäisen rakkaus millään tavoin. Päinvastoin. Kallionpään, Närhen ja Tuppuraisen aikaan alkoi Seinäjoen helluntaiseurakunnan kieroon kasvaminen, sairas saastaisuus, missä kaksinaismoralismi kukoistaa. Kovin, kovin surullista, mutta niin totta!
Täytyy olla hullu, että menee noilta kolmelta yllämainitulta ukolta "opetusta" halkemaan
Johan opetuksen tason näkee naamoista. Mitä noilla vankiloissa olleilla pelleillä yleensäkään on muille annettevaa, saati neuvottavaa. ?!
Varmaan jääneet peruskoulutkin kesken näiltä, sitten ollaan niin pappia, niin pappia...
- Anonyymi
Aikansa kukin saa toteuttaa mielihalujaan, sitten tulee loppu ja lopulta lopputili.
joka rakastaa etummaisia penkkejä, kyllä niitä yleensä löytyy kun kovasti on tarjolla, ja niistähän ei ole pulaa.
ja sitten lopuksi vielä politiikkaan, kun on niin paljon sitä annettavaa.
Mooses taisi olla ainut joka ei havitellut etupenkkejä.- Anonyymi
Mooses elokuva oli hieno. Miten mahtavaa nähdä veren ja kaikki vitsaukset ;)
- Anonyymi
Paavalin kommentit ovat kyllä osittain ärsyttäviä, mutta itse en kyllä ole häneltä löytänyt sellaista, että hän yrittäisi pitää parempana itseään.
Paavalin loppumattomien matkojen ansiosta Kristinusko levisi, muuten se tuskin olisi levinnyt. Paavali halusi levittää Kristinuskon muillekin kuin Juutalaisille. Eli vältettiin sitä, että Kristinusko ja Jeesus olisi vain Juutalaisten oma. Näinkin olisi voinut käydä.
Paavali oli kusipää josta tuli Kristitty. En tiedä olisinko halunnut olla hänen kaverinsa.
Mutta ilman hänen kaltaistaan Jumalan työvälinettä Kristinusko ei olisi levinnyt.
Itse koen alkukristittyjä kohtaan ihailua, en itse kykene koskaan samaan. Ei Paavali tiennyt, että Kristinusko leviäsi kaikkialle, silti hän eteni toivossa ja uskoi näkymättömään.
Se tapahtui ammoisina aikoina. En tiedä kuoliko oikea Kristinusko kun siitä tuli virallinen uskonto...Paavi....- Anonyymi
Paavali kuuluu kyllä niihin jotka tekivätkin jotain. Joku kähmäinen nykyseurakunta ei todennäköisesti tee mitään. Luen joko jutun toisin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Paavali kuuluu kyllä niihin jotka tekivätkin jotain. Joku kähmäinen nykyseurakunta ei todennäköisesti tee mitään. Luen joko jutun toisin.
Siis en löydä yhtymäkohtaa Paavalin ja jonkun pikkupiirin kanssa. Paavalin sitkeys lopulta palkittiin, hän teki jotain niin suurta, että sitä ei käsitä. Ehkä Jumala avaruudesta katsoo tänne ja hän katsoi Paavali ja tämä oli tomppeli jonka hän sitten laittoi töihin.
- Anonyymi
Ihan normisettiä,
• Usko on tärkein älä pyri porukoihin ehkä kannattaa käydä kutenkin sählyä tai korista pelaamassa.- Anonyymi
Jos nyt tulisit uskoon sillä asenteella ettei uskovaisia kavereita ehkä siinä ohessa voida luvata. Nykyisin on jopa muotia viihtyä omissa oloissa.
- Anonyymi
Seurakunnalla ei ole velvoitetta tarjota ystäviä tai kaverisuhteita.
Vertailu miyä tapahtuisi jos menisin itkemään :
• ortodoksikirkkoon
•luterilaiseen
• katoliseen
•vapaakirkkoon
Kirkolla ei ole velvoitetta järjestää ystäviä.- Anonyymi
eikä kirkko ole niin kuin "seurojen talo", että supatellaan, arvostellaan, hihitetään, istutaan (hetki) hiljaa, ja taas sama supatus, / TUTTUJEN tapaaminen, jne !!
- Anonyymi
Eiköhän aloittajakin käy seurakunnassa pääosin kristillisistä syistä kuten uskossa rakentuminen, raamattuopetukset jne.(?). Käy siis jopa riippumatta onko ihmissuhteita mutta kaipaa niitäkin(! ?) Totta on että seurakunnissa on yksinäisiäkin uskovia ja toivottavaa on että pääsevät oikeasti osaksi porukkaa jos niin haluavat koska se on yleensä inhimillinen perustarve. Tietenkin käskyt "rakasta lähimmäistä" ja opetukset Jumala on rakkaus jne. koskee myös aloittajaa. Näillä ajatuksilla saattaa ystäviäkin tulla. ;) Ja jos/kun seurakunnissa on kehitettävää/opittavaa/kasvamista, niin mielestäni ko. asiat saa olla esilläkin ja niihin voi sitten rakentuvasti tarttua. Ei tiä vaikka johtais herätykseen jos heikoinkin olis oikeasti tervetullein...
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1502387- 271958
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231938Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851730Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?671520Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201296Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381190- 111188
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371183Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101167