Olet tyttöni, otaksun
Et voi kääntää päätäni
Olen sun
Suhun rakastuin ja
kiinnyin,
Närkästyin ja
hiillyin
En voinut tunteilleni mitään
Vaikka olin ruma -
en pako paikkaa muualta mistään -
(löytänyt ma)
Miksi tunteitani kainoaisin
Pahan silmiin katsoisin (peiliin)
Näkisin vain totuuden
Sinun syntipukin - ikuisen
Vitsi tämä
Kuole syliini, nyt!
Haluan ruusujen puutarhassa kumartavan ja
Viinikellarin oven aukenevan
Muistatko iltamme puheet
Ne hetket,
hetket nyt jo kuolleet
Missä elät-
miksi?
Rantakatua alas hoiperran
Siinä matkalla vähän vaikerran
Näen läpi tunteiden syvinten
Näen elämän -
luojani tiedätkö sen?
Silmäni suuriksi muotoutuneet
Kauniimmiksi eläytyneet
Nyt runon sieluni sykkii, hoi!
Etkö hieman kauemmas minua viedä voi?
Tyttö,
sinä olit minun elämä.
Sen hetkesi -
näit sisältäni ääriä.
Nyt kuolen viattomana,
nuorena
Elän elämäni loppuun,
vaikken naurata
Muistatko sen huoneen
Sen kelmeän loisteen
Sen nosteen
Olin vierelläsi
juhlissa niissä
Oi, minun on ikävä!
Minä rakastuin,
Sinuun takerruin
Kuin laulun sanat nämä -
itseni tappaisin.
Ole hyvä tai jätä
Pupillit silmissä
näyttävät,
kuin kuu olisi elämä
Ei moni kotonaan runoja tee ja
aamun tunneilla vuoteeseen mee
Tiedätkö ''''' '''''''':n?
sen taiteellisen tovin -
sen toisen puolen oven.
Hänestä kerroin sinulle ja
luoja tietää -
olet muusani.
Ei muualla elämää...
Siellä äärirajoilla silloin,
minä ja sinäkin.
Suutelit,
niin suutelin takaisin
Mitä nuoruuden lemmen huumaa -
Moni vanhempi perässämme kuolaa
Olisipa nyt sävel!
Minun sanani taipuisi monel´ äänel´
''''''':ssä tavataan -
Siellä metsässä -
Elämämme parannetaan.
(Öhgöm!)
Minulla oli veli,
joka elämänsä jo eli.
Nimensä oli Rakkaus Sinuun -
Tuo vanha vitsi,
kai kiinnostui piruun
Löysi uuden veljen
Löysi elämän
Löysi kielen
Voisi kai...
...rakastua uudestaan,
mutta kun mieli on
Jo löytänyt sen oikean!
On joku toinen '''':i,
joku paljon parempi -
jonka silmissä myös pimeni,
kun hän sinut näki...
Minä vain pahenen
Pois todellisuutta pakenen
Tykästyit häneen
Eläydyit...
Kuulit äänen käheen:
Haluisin viereesi sun,
kun kesä tuo mieleesi auringon
Ja varmasti muuten tuo.
Siellä meren rannalla -
Satumaassa, kirkon pannalla.
Näin elämäsi hymyilevän
Ajattelin itsenikin nyt elävän
Mutta olitkin mulle kuin noita
Ei surkeempia öitä -
Voisi pirukaan mulle tuoda.
Niin pahaa etanaa
Ole olemassakaan,
että runoilisi sun vuoksesi vain
että tuottaisi jotakin pahaa ain´
Millä tavalla ajassa menen?
Vuosituhatta vaihdan
ja taas kuolen
Korkealla paholaisen polvella,
sun polvelasi istuin -
poskeni sun rinnalla
Kuin lapsi sitä oisin halunnut imeä -
ilman pahaa mieltä pimessä elellä.
Mutta siellä sun polvellasi
On nyt parempaa viiniä
uudempi elämä -
uudempaa ääni käheä
En valehtele etten olisi katkera
Ajattelen sua aamuin illoin,
kuinka voisin ilman surua tehdä naurua?
Se nimittäin harrastaa kolmiloikkaa,
pakenee todellisuutta -
Etsii viimeistä omaa muusaa
Siis rakasta minua aina ja nyt
Eläydy minun viereeni
Älä peräänny
Olet rakastamani henkilö minulle nyt kai
Vaikka jotain muuta haluaisit vierellesi
Vai?
Hiljaa kampeennun sänkyyn
Herään karmeaan pään särkyyn
Mietin kuinka olen kipeä ja
miten mieleni uni sinuun on pimeä
Olen kuullut tarinoita,
kuinka voit runo sielusi -
avata viinalla
Nyt uskon sen
Vaan lupaan että tavakseni en
Sitä ota
Olisin liian rauniolla
Miksi siis taas itken?
Takiasi taas yhden hetken
Kuinka rakkaus nuorilla kukoistaa,
jonkun pervon mieli sänkyyn halajaa
Taas yhden sanan viitoittaman tien
mä lisää eteeni kävelin
Kun sen joskus luet niin tiedä:
sellaista on elämä
17 olen
nyt hiukan kävelen
Ihme kyllä myös kirjoitan
Humalassa auktoriteeteille vittuilen
Päivänsäteet voivat myös päiväni pimentää -
seuraavat vierestä kun kasvan lisää mätää.
Et voi kääntää päätäni
Olen sun
Suhun rakastuin ja
kiinnyin,
Närkästyin ja
hiillyin
En voinut tunteilleni mitään
Vaikka olin ruma -
en pako paikkaa muualta mistään -
(löytänyt ma)
Miksi tunteitani kainoaisin
Pahan silmiin katsoisin (peiliin)
Näkisin vain totuuden
Sinun syntipukin - ikuisen
Vitsi tämä
Kuole syliini, nyt!
Haluan ruusujen puutarhassa kumartavan ja
Viinikellarin oven aukenevan
Muistatko iltamme puheet
Ne hetket,
hetket nyt jo kuolleet
Missä elät-
miksi?
Rantakatua alas hoiperran
Siinä matkalla vähän vaikerran
Näen läpi tunteiden syvinten
Näen elämän -
luojani tiedätkö sen?
Silmäni suuriksi muotoutuneet
Kauniimmiksi eläytyneet
Nyt runon sieluni sykkii, hoi!
Etkö hieman kauemmas minua viedä voi?
Tyttö,
sinä olit minun elämä.
Sen hetkesi -
näit sisältäni ääriä.
Nyt kuolen viattomana,
nuorena
Elän elämäni loppuun,
vaikken naurata
Muistatko sen huoneen
Sen kelmeän loisteen
Sen nosteen
Olin vierelläsi
juhlissa niissä
Oi, minun on ikävä!
Minä rakastuin,
Sinuun takerruin
Kuin laulun sanat nämä -
itseni tappaisin.
Ole hyvä tai jätä
Pupillit silmissä
näyttävät,
kuin kuu olisi elämä
Ei moni kotonaan runoja tee ja
aamun tunneilla vuoteeseen mee
Tiedätkö ''''' '''''''':n?
sen taiteellisen tovin -
sen toisen puolen oven.
Hänestä kerroin sinulle ja
luoja tietää -
olet muusani.
Ei muualla elämää...
Siellä äärirajoilla silloin,
minä ja sinäkin.
Suutelit,
niin suutelin takaisin
Mitä nuoruuden lemmen huumaa -
Moni vanhempi perässämme kuolaa
Olisipa nyt sävel!
Minun sanani taipuisi monel´ äänel´
''''''':ssä tavataan -
Siellä metsässä -
Elämämme parannetaan.
(Öhgöm!)
Minulla oli veli,
joka elämänsä jo eli.
Nimensä oli Rakkaus Sinuun -
Tuo vanha vitsi,
kai kiinnostui piruun
Löysi uuden veljen
Löysi elämän
Löysi kielen
Voisi kai...
...rakastua uudestaan,
mutta kun mieli on
Jo löytänyt sen oikean!
On joku toinen '''':i,
joku paljon parempi -
jonka silmissä myös pimeni,
kun hän sinut näki...
Minä vain pahenen
Pois todellisuutta pakenen
Tykästyit häneen
Eläydyit...
Kuulit äänen käheen:
Haluisin viereesi sun,
kun kesä tuo mieleesi auringon
Ja varmasti muuten tuo.
Siellä meren rannalla -
Satumaassa, kirkon pannalla.
Näin elämäsi hymyilevän
Ajattelin itsenikin nyt elävän
Mutta olitkin mulle kuin noita
Ei surkeempia öitä -
Voisi pirukaan mulle tuoda.
Niin pahaa etanaa
Ole olemassakaan,
että runoilisi sun vuoksesi vain
että tuottaisi jotakin pahaa ain´
Millä tavalla ajassa menen?
Vuosituhatta vaihdan
ja taas kuolen
Korkealla paholaisen polvella,
sun polvelasi istuin -
poskeni sun rinnalla
Kuin lapsi sitä oisin halunnut imeä -
ilman pahaa mieltä pimessä elellä.
Mutta siellä sun polvellasi
On nyt parempaa viiniä
uudempi elämä -
uudempaa ääni käheä
En valehtele etten olisi katkera
Ajattelen sua aamuin illoin,
kuinka voisin ilman surua tehdä naurua?
Se nimittäin harrastaa kolmiloikkaa,
pakenee todellisuutta -
Etsii viimeistä omaa muusaa
Siis rakasta minua aina ja nyt
Eläydy minun viereeni
Älä peräänny
Olet rakastamani henkilö minulle nyt kai
Vaikka jotain muuta haluaisit vierellesi
Vai?
Hiljaa kampeennun sänkyyn
Herään karmeaan pään särkyyn
Mietin kuinka olen kipeä ja
miten mieleni uni sinuun on pimeä
Olen kuullut tarinoita,
kuinka voit runo sielusi -
avata viinalla
Nyt uskon sen
Vaan lupaan että tavakseni en
Sitä ota
Olisin liian rauniolla
Miksi siis taas itken?
Takiasi taas yhden hetken
Kuinka rakkaus nuorilla kukoistaa,
jonkun pervon mieli sänkyyn halajaa
Taas yhden sanan viitoittaman tien
mä lisää eteeni kävelin
Kun sen joskus luet niin tiedä:
sellaista on elämä
17 olen
nyt hiukan kävelen
Ihme kyllä myös kirjoitan
Humalassa auktoriteeteille vittuilen
Päivänsäteet voivat myös päiväni pimentää -
seuraavat vierestä kun kasvan lisää mätää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
saisi jo krjan. Tuntuu jotenkin tutuilta nuo sanamuodot...ettei vaan olis nimimerkki vaihtunut???tunnusta!