Elän onnellisessa parisuhteessa miehen kanssa, mutta olen aina pitänyt naisia eroottisempina kuin miehiä. Mieheni ymmärtää tämän ja on täysin avoin sille ajatukselle että minulla olisi rakastajatar. Minua estää vain ulkonäköongelmani. Ei, en minä ole ollenkaan ruma, minä vain olen kovin kovin kaukana siitä minkä näköinen haluaisin olla. Nuo ongelmat ovat niin syviä, että olen käynyt jo vuosia terapiassa niiden vuoksi. Miehille kehtaan paljastaa itseni paremmin kuin naisille, en esimerkiksi ole voinut käydä saunassa naisten kanssa sen jälkeen kun olen saanut lapsia. Minusta tuntuu, että silloin olen alttiimpi vertailulle. Miten ihmeessä voisin harrastaa seksiä naisen kanssa?! Ja kuitenkin haluan niin kovasti että sattuu.
Minulla on elämässäni yksi nainen, joka mieluusti olisi kanssani. Minäkin pidän häntä kiihottavana ja näen hänestä usein unia. Pelkään, että hän ei pitäisikään minusta sen jälkeen kun riisuisin vaatteet ja kaikki vartaloni virheet paljastuisivat. Yritän muistaa, että hänkin on useamman lapsen äiti ja varmasti tietää mitä äitiys voi tehdä vartalolle. Mutta silti siirrän seksiä aina vain kauemmas sillä pelkään niin kovasti.
Kohtalotovereita? Neuvoja?
Minulla on elämässäni yksi nainen, joka mieluusti olisi kanssani. Minäkin pidän häntä kiihottavana ja näen hänestä usein unia. Pelkään, että hän ei pitäisikään minusta sen jälkeen kun riisuisin vaatteet ja kaikki vartaloni virheet paljastuisivat. Yritän muistaa, että hänkin on useamman lapsen äiti ja varmasti tietää mitä äitiys voi tehdä vartalolle. Mutta silti siirrän seksiä aina vain kauemmas sillä pelkään niin kovasti.
Kohtalotovereita? Neuvoja?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Terve perhonen. Kun luin tekstisi luin itsestäni. Minäkin olen parisuhteessa miehen kanssa ja meillä on lapsi. Ja minä pidän myös naisista. Lapseni syntymän jälkeen, minulle on tullut kauhea inho vartaloani kohtaan. Minäkin paljastan vartaloni ennemmin miehelleni kun naiselle. Jotenkin sitä kuvittelee, että naiset ovat kriittisempiä ulkonäköä kohtaan kuin miehet. Tai ehkä me kuvitellaan niin koska itse pidämme itseämme "epäeroottisena". Mutta sinulla on sentään joku nainen, jonka kanssa voisit olla. Minä asun pienessä kaupungissa ja tiedän että en koskaan löydä täältä naista jonka kanssa voisin jakaa pieniä hetkiä, vaikka mieheni ei sitä pahaksi pistäisikään. Ota se ratkaiseva askel ja tee se. Minäkin tekisin jos vain löytäisin sen naisen, jonka kanssa edes kerran.... Ehkä se ulkonäkö asiakin katoaa mielestä, kun rentoutuu ja antautuu oikealle ihmiselle.
Outi, kiitos vastauksestasi, se lämmitti mieltäni.
Eipä se minunkaan naisystäväni ole samalta paikkakunnalta, olemme törmänneet toisiimme netissä. Minäkin asun melko pienessä kaupungissa enkä ehkä edes haluaisi löytää naisystävää (siis eroottisessa mielessä) omalta paikkakunnalta. Pelkäisin liikaa että hän kertoisi kaikille kuinka ruma oikeasti olen... ihan tyhmä ajatus, mutta en voi sille mitään.
Olen menossa viikonloppuna yöksi naisystäväni luo ja tiedän että hän odottaa kovasti yhteistä yötämme. Toki minäkin odotan. Olen kertonut hänelle peloistani ja ajatuksistani, se helpottaa paljon. Hän on itse todella kaunis, paljon laihempikin kuin minä. Mutta hänkin on kyllä sanonut pitävänsä minua kauniina, kun vain voisin uskoa häntä. Toivon kovasti, että kykenen unohtamaan tyhmät ajatukseni viikonloppuna ja annan itseni nauttia hänen seurastaan. Ehkä se seuraavalla kerralla olisikin sitten helpompaa...
Haluaisitko muuten kirjoitella minulle sähköpostitse, kun meillä tosiaan tuntuu olevan yhteinen ongelma? Osoitteeni on [email protected].
Kehottaisin sinua ottamaan se pieni askel,jonka te tarvitsette päätyäksenne samaan sänkyyn.
SE on todella mahtavaa,jos kaikki menee rennosti ja toiseen luottaen.
Itse olen bi mies 37v ja kokenut ihania hetkiä erään parin kanssa.
Se ulkonäköseikka katoaa ja haihtuu sillä hetkelä,kun te pystytte luottamaan toisiinne aivan satasella..
-vallu-
olen myös pienestä kaupungista ja kahden uhmakkaan pojan äippä(25) ja tahtoisin myös kokea sen kauniilta kuulostavan kosketuksen naisesta mutta en ole vielä tällaisessa paikassa päässyt yrittämäänkään.. se minkä näköinen nainen on tai minkälainen vartalo hänellä on ei ole minulle mitään merkitystä siinä suhteessa, mulle riittää se että ollaan molemmat samalla aaltopituudella eikä tulis mieleenkää nauraa toiselle oli viat mikä tahansa. se mikä lähtee sydämmestä ja aivoista, niin jo toimii..... mä oon ollu bi-henkinen jo siitä lähtien kun esikoinen syntyi viitisen vuotta sitten eikä vielä kertaakaan ole kolahtanut ketään MUKAVAA ihmistä kohdalle .. älkää kiinnittäkö ulkonäköön, vaan mitä sillä on siellä korvien välissä.. onnea sulle yritykselle, kai se joskus kaikille kolahtaa se onnenpotku!!!
Hei Outi ja Saana. Ota vain rohkea askel, minäkin ottaisin jos olisi edes samanhenkinen ystävä lähettyvillä. Äitiys muokkaa vartaloa, kaikki naiset sen ymmärtävät. Ja monesti hoikka ihailee toisen runsaita kurveja ja päinvastoin.
Kevättä!
Jaana.
Oot ihan oikeessa. Mie oon laiha ja tykkään naisista joilla on muotoja. Oon saanu parin kivan naisen sylissä ollakin...
Tuo voi tuntua pahalta.Mutta usko pois jokasessa ihmisessä on virheet.Eikö se kuiteski kaikki tuu simästä se kaunis.
Kiitos kannustavista vastauksistanne, yritän kovasti saada itsenikin ajattelemaan noin. Yritän ajatella että jonkun toisen mielestä voin olla kaunis, vaikka itse en osaa vartaloani rakastaakaan.
Olen saanut jo lähemmin tarkastella ystävättäreni vartaloa ja se on vain lisännyt paineitani. Hänellä on yhtä monta lasta kuin minulla, mutta vartalo on lähes samanlainen kuin synnyttämättömillä naisilla. Hänen on hoikka, mutta muodokas, hänen ihonsa on virheettömän sileä. Minulla on aina ollut niin suuri halu olla se kaikkein kaunein nainen... tämä tuntuu vaikealta, mutta en voi luopua toivosta sillä haluan häntä niin paljon. Olen päättänyt paljastaa hänelle itseni, jos hän hylkää minut ulkonäköni vuoksi hän ei ole se ihminen jota olen elämääni etsinyt.
olen ajatellut, kun ei tässä ole enää mikään kiinteäkroppainen.
Vientiä on miesten kanssa vaikka kuin paljon jos vaan haluaisi, mutta se kynnys omasta kropastaan naisen kanssa on kova.