Mä en kyllä ymmärrä itseäni, miksi ikävöin ihmistä ketä en voi koskaan saada. Hän ei ole kiinnostunut minusta, ja tiedän sen 100% varmuudella, mutta miksi tämä ikävöinti ei lopu? Miksi elän haaveissa enkä pääse niistä pois. En edes näe enää kyseistä henkilöä, mutta sekään ei auta. En edes hyvin tunne kyseistä henkilöä, niin mitä ikävöin? Onko mulla ikävä sitä tunnetta mikä hänen lähellään oli, kun juteltiin. Olin myös välillä aika ilkeä hänelle tai sanoin välillä aika ilkeästi mitä en kyllä ymmärrä yhtään. Välillä ne sanat tulivat automaattisesti ja myöhemmin kaduin niitä paljon. Onko kohtalotovereita?
Ei kyllä tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Anonyymi
30688
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
On
Juu
Onko sanonut ftf ettei kiinnosta?
Ei tarvinnut. Hän seurusteli silloin joten se on selvä merkki.
Sama täällä. Kuukaudet kuluu, mutta tunne vaan pysyy. Johtuisiko siitä että on käsittelemättömiä asioita?
Sulla sentään kuukaudet, mutta mulla kohta neljä vuotta. En tiedä.
Mulla myös kulunut 3-4 vuotta, tuskin unohdan koskaan.
Mies vai nainen?
Hän on sanonut sinulle ettei ole kiinnostunut?
Ei ole sanonut. Kertoi seurustelevansa, joten mielestäni se on selvä merkki.
Yleensä ku nainen mainitsee miehensä se tarkottaa älä lähesty
On varattu, mutta ei se mikään merkki ole etteikö voisi olla ihastunut.
Ja voi olla varattu ja jopa voimalla rakastunut, mutta silti ei halua lähentyä, koska on varattu. Se ei ole paha asia, vaan kertoo korkeasta moraalista. Jos varattu näkee rakkauden olevan vahva ja pysyvää, ja vanha suhde on huono, hän saattaa itse haluta lähteä vanhasta suhteesta.
Pahin vaihtoehto on mennä toiseksi naiseksi, siinä rikkoo itsensä eikä todennäköisesti edes saa koskaan sitä mitä tavoittelee.
Sama täällä. Ikävä.
Aloitus tuntuu trollin tarinalta tuntemattoman ihmisen ikävöinteineen. Samoin kommenteissa trollailun piirteitä. Vastaileeko itselleen🤥🥴
Kun olisikin trollailua, mutta ei. En vastaile itselleni.
Kai nyt monella on tuollaisia juttuja.
Ota askel elämään, niin kohtalo järkyttyy.
Joskus ristiriitaisten tunteiden takana voi olla masennus, neuroosi, psykoosi.. Ja tietenkin mustasukkaisuus, jossa viha ja rakkaus yhtäaikaista. Mutta tunteiden ristiriitaisuus kuitenkin normaalia, muille tosin näyttäytyy epäselvyytenä ja vahingoittaa omaa itseluottamusta ja luoda kaaoksen tunnetta. Mielen ihmeet/kun tunnet vihaa ja rakkautta yhtä aikaa.
Ei varatusta ihmisestä voi olla mustasukkainen. Kyllä sinä ymmärrät sen järkiperäisestikin, hän on toisen kainalossa.
Joskus itse ollut varattuun ihastunut mutta ei tullut mustasukkaisuutta. Nykyään en millään varattuihin edes haksahda, tietää ettei niistä mitään tule.
Mahdottomasta haaveilu on turvallista. Mutta tunteiden ketjureaktiotkin ovat mahdollisia psykologi Silvan Tomkinsin mukaan, ei enää tiedosteta alkuperäistä emotionaalista reaktiota, vain sitä seurannut. Ei-toivotut tunteetkin voi ottaa viesteinä omista arvostuksesta, tarpeista. Tunteen taustalla voi olla syvempiä tasoja, esim seksuaalisen tunteen taustalta löytyykin yhteydenkaipuu tai oman luovan energian ilmaisuhalu. Toinen ehkä metafora jostain itsessä, johon menettämässä kosketuksen, elämäilo esim. Ja jos esim. hylännyt joko oman tunnesuuntautuneisuutensa tai rationaalisuutensa, näitä tiedostamattomia tarpeita ehkä heijastaa toiseen. Odottamattoman ihastuksen takaa voi siis löytyä omien tiedostamattomien tunteiden ja tarpeiden projektio. Kohteen hyviä puolia ehkä haluaisi kehittää itsessään.
Lähde:Ei-toivottu ihastus - harmia vai oppia, Anastasia Kozlovski
Otan tämän itselle huoneentauluks. Jospa muistaisin, mistä taas tämkin sotku on lähtöisin!
Tää on koettu monesti ainaki toi miul on jo mies osuus
Eli sulla oli sama ku näil muillakin -ihastuit -elit palstaharhois -sait kuulla et oli varattu ja vihastuit..
Löytyy
Mulla on sama juttu. Kyseessä on vanha työkaveri, en ole nähnyt häntä vuosiin. Itselleni hämmästystä herättää erityisesti se, että ajoittain tuntuu, etten ole edes ihastunut tuohon henkilöön. En haluaisi sellaista miestä itselleni. Hän on melko lyhyt, meillä ei juttu luistanut, hänellä oli ihan muut intressit ja meillä ei tuntunut olevan mitään yhteistä SILTI hän pysyy itsepintaisesti mielessä. Tuo mun mielestä jotenkin sairasta. Pakkomielteen omaista.
Voe helevata.
Täällä myös yksi kohtalotoveri. Paitsi että en ollut ilkeä. Hämmentynyt ja mykistynyt sekä ihan liian arka. Säikähdin sitä että menin ihastumaan häneen.
Rakkaudesta se hevonenkin potkii, sanotaan...
Ratsasta auringonlaskuun ja pieraise mennessäsi