Ethän puhu toisen päälle

Ärsyttää ihmiset jotka puhuu toisten päälle. Monikaan ei varmaan sitä tahalleen tee, mutta silti se sieppaa.

Eräs ystäväni kun puhuu ja välillä pitää tauon (sellaisen mistä yleensä voi päätellä keskustelussa, että on toisen vuoro puhua), sitten kun avaan suuni, hän kuitenkin jatkaa puhumista. Näin saattaa käydä viisikin kertaa peräkkäin kunnes lopulta oikeasti hän lopettaa puhumisen ja vihdoin saan sanoa asiani (jonka olen kylläkin jo unohtanut tai aihe on jo vaihtunut ihan muuhun että sitä on turha enää edes sanoa).

Joskus tahalleni puhuin hänen kanssaan yhtäaikaa, mutta hän vain jatkoi ja jatkoi. Viis siitä vaikka sanoisin mitä.

Olen antanut asian olla ja nykyään koitan vain odottaa omaa suunvuoroa. Paljon jää sanomatta sen takia, mikä tietty harmittaa.

Luulen, että hän osittain tiedostaa sen itsekin, mutta ei kaikissa tilanteissa. Hän jotenkin niin uppoutuu omaan sanomisiinsa, että joskus tuntuu että hän ei edes näe minua, saatikka kuule, että yritän johonkin väliin sanoa jotain.

Välillä se vaan niin ärsyttää. Mutta joskus hän osaa kyllä myös kuunnellakin, joten ei se aina ole sellaista.