silti istun ja mietin, miten tässä käy. Huonosti. Joku päivä tajuaa, että ei tämä mennyt kuten haluaisi. Alkuunkaan.
Mun pitäisi olla nukkumassa
Anonyymi
24<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Niin, harvoin elämä menee kuin suunnittelee. Mutta sollä saattaa olla tarkoitus jota me emme tiedä. Minulla oli kuitenkin vaihtoehto, samoin miehellä, mutta pelasimme sillä hetkellä kortit ja mahdollisuudet väärin. Ehkä olemme vielä rohkeampia...
En ole mies. Juttele sen miehen kanssa aiheesta.
Joillekin asioille ei ole selitystä. Puhdasta sattumaa. Ellet tiedä mitä teet älä tee mitään. Jumala auttaa suunnattomasti koska hän ei anna elämääni mitään mitä en tarvitse tai mikä ei ole hyväksi minulle. Hyvää yötä!
Itse en usko jumalaan. En usko kenenkään antavan meille mitään. Elämä on sattuman kauppaa, jossa on joskus onnea mukana.
Ja tämä on huonoin koskaan kuulevani neuvo "Ellet tiedä mitä teet älä tee mitään".
Miten sitten opin ja kehityn. Tuolla neuvolla olisin 2 vuotiaan tasolla vieläkin.
Jokaisella on katkeamispisteensä, piste joka vie kaiken. Energia ja elämänilo, kun ne menee, usko voi tulla ajankohtaiseksi. Niin kauan kuin ego puhuu, koemme hallinnan tunnetta ja itsevaltiutta.
Ok. Näet asian eritavoin. Sitä mukaa kun kehittyy, myös taito tunnistaa mikä on hyödyksi kasvaa. Toihan on aika dynaaminen lauseke. 2v, 10v, 40v tai 60v näkee asiat eritavoin. Tiedän - kun mainitsee uskon asioista, kuvaan astuvat asenteet ja tieto menettää merkityksensä.
Kun ei tee mitään, mitään ei jää tekemättä.
Zen
Älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei koskaan joudu. Viisas ei suuna päänä ilman harkintaa syöksy uusiin tilanteisiin, ehkä oppii muiden kokemuksesta. Ei tarvitse kokeilun kautta oppimista niinkään, kuvittelee tekemisien ja tekemättä jättämisien todennäköisiä lopputulemia päässään.
Hyvin on sanottu kuin asia on.
Hyvä on sanonta tuokin. Paljolta pahalta välttyy.
Totta tämäkin
Juu näinhän se on. Kaiken keskipisteenä on hiljaisuus.
Tekee töitä urakalla.
Ei elämä mene monestikaan oman tahdon mukaan, aika vähän pystyy itse mihinkään vaikuttamaan. Sitä pyristelee vastaan, mutt väsyttää vaan itsensä, kun yrittää mennä sinne minne itse haluaisi. Tässä sitä vaan on taas kerran saanut henkisesti turpiin elämältä ja ihmisiltäkin. Pitäis taas löytää uusi suunta mihin mennä, mutt on jo vaihtoehdot vähissä, usko hyvään hävinnyt, pettynyt ihmisiin. Pitäisi jo oppia olla luottamatta liikaa kehenkään, ettei tule höynäytetyksi ja hyväksikäytetyksi ja lopettaa tukikeppinä oleminen, kun itse ei vastavuoroisesti tule tukea saamaan silloin, kun sitä tarvitsisit. Ei tullut ystävyyttä, eikä rakkauttakaan mun kohdalle. En kelvannut mihinkään, enkä kellekään. Paskaa vaan on tullut roppakaupalla niskaan. Vituralleen meni koko elämä.
Jatka vain, luovuttamisen kautta voittoon. Tsemppiä vaikeisiin aikoihin. Paras on vasta edessä. Ensin pitää murtua, että löytää itsensä.
Ja sitkeimmät joutuvat kärsimään eniten. Älä kuitenkaan katkeroidu, vaan rakasta itse itseäsi ja myös muita.
Kokemuksia normaalia elämäähän se on. Menestystä ja tuhoa.
Välillä uhoa
Hyvin sanottu
En mä usko mihinkään parhaaseen aikaan enää tai no, sitten seuraavassa elämässä kaikki sujuu ehkä paremmin ja on onneakin. Ei rikkinäisestä enää ehjää tule, en kelvannut mihinkään, enkä kellekään, ei siinä sen kummempaa, pitää pärjätä yksinänsä.
Kohtuuden kumarrus
Vahvimmat ja sitkeimmät voisi heikoimpia auttaa , vai joukkopaine ?
Hei, älä luovuta. Kaikilla on vastoinkäymisiä ja kaikkea ei saa mitä haluaa.
Ihmisen ei tarvitse olla täydellinen.
Miten voikaan nykyisin olla niin vaikea löytää kumppani? Sama ongelma sekä miehillä että meillä naisilla.
Kun miestä tarviisi kaikista eniten, niin häntä ei näy missään. Toki en voi omaa oloani purkaa vain toisiin. Hän vain piristäisi.