Mistä tiedän onko sukset luisteluun vai perinteiseen?

Varmuudella voi sanoa, että ei mitkään, verrattuna siihen, mitä ovat pakasta vedetyt oikeilla siteillä ja monoilla, nykypäivän.

Mars kauppaan heti, kierrätyskeskuksen tai jätepisteen kautta.

Monet suksimyyjät myyvät käytettyjä suksia, etenkin junnujen pieneksi jääneitä. Kirppareilla on juurikin sekalaista löysin autotallista kalustoa. Aikuisten suksissa kiinnittäisin huomiota juurikin sidemalliin ja pohjien kuntoon, jos vaikka sopivat löytyy.

Torissa on paljon myös suksia myytävänä.

Esim. 80-90 luvun luistelusukset on aika kamalia vs. Nykyiset, niillä hiihdetään paskalla istuen vs. Etukenossa rennosti kuten nykyään. Pääsee niillä toki eteenpäin, mutta tekniikka ei kehity.

Valitettavasti varat ei riitä ostamaan kaupasta uusia. Nyt on etsittävä käytettyinä sukset jotta pääsen testaamaan hiihtoa vuoskausien tauon jälkeen. Luistelusuksia oon koittanu etsiä koska inhosin perinteistä tyyliä, luistelutyyli oli helpompaa ja mukavampaa.

Kokeilemalla asiat selviää, ottaa suunnilleen itsensä pituiset sukset, ja voitelee pohjat luistolla koko pituudelta, ja ei kun baanalle.
Sauvojen pituus 0,9 x oma pituus.
Kilpahiihtäjien ohjeet on sitten tarkemmat, ja välineet kalliit.

Yli 10 vuotta vanhoja luistelusuksia saa lähes ilmaiseksi, kunnossakin ovat, jos ne on säilytetty oikein. Lisäksi esim fischerin ja peltosen sen aikaiset mallit on pataraudasta tehtyjä, ei tosin kevyitä.

Kokemuksesta kommentoisin, että vanhoissa suksissa on yksi huono puoli: pohjat pitää käyttää hionnassa, pohjamuovi ei takuulla pidä minkään sortin parkkuja yli 10 km pidempään, jos suksia ei ole pitkiin aikoihin huollettu. Tämä voi latistaa orastavan hiihto innon. Hionta maksaa muutamia kymppejä. Tai sitten hiihtää ns. Pikaluistoilla.

Vanhojen suksien pohjat on niin paksuja, että hiontaa kyllä helposti kestävät.