Tää kuulostaa rajulta mutta mun aivoni vaativat "kaikkia ihmisluonteen piirteitä" ja nyt ne haluaa mun olevan ilkeä ja välinpitämätön koska tunnen itseäni kohtaa suurta vääryyttä. Olen yrittänyt olla kaikille mukava mutta sitä ehkä käytetään hyväksi ja kaikki ovat mua kohtaa epäinhimillistä, mä ymmärrän että jokaisella on rankkaa niin mullakin mutta oma henkinen olemukseni mielestä minua kohtaan nimenomaan olla väärin ja jotenkin saan mielihalua olemalla myös ilkeä ja välinpitämätön koska hyvänä oleminen on rankkaa enkä mä jaksa enään olla muiden pompoteltavana.
Haluan saada mielihyvää olemalla muille ilkeä ja välinpitämätön
Anonyymi
10324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tyypillinen media-alan edustaja.
onnea valitsemallasi tiellä.
Heikolla ja ohuilla persoonallisuuksilla on tuollaisia millainen minun pitäisi olla ajatuksia. Parasta olla oma itsensä ja unohtaa roolit. Sinulla ei ole oma itseni persoonallisuutta? Voi voi olet jo niin syvällä miten miellytän toisia leikissä että et enää tunnista itseäsi.
Ehkä terapia auttaisi sinua. Ai niin olet tämä jankkaava autisti joka ei pysty ottamaan mitään vastaan. No ei ole sitten mitään tehtävissä.
Aloittaja jää kovin yksinäiseksi jos alkaa ilkeillä kaikille muille.
Yleensäkin jos tai kun itsellä on paha olla, niin ei sitä tarvitse muihin ihmisiin purkaa.
Liian paljon tapahtuu sellaista että joku menee esim. kadulla ventovieraan päälle väkivalloin ainoastaan siitä syystä, että itsellä on paha olla.
Tai tekee jotain muuta ilkeää, esim. vahingoittamalla yhteistä omaisuutta.
Silloin ihmisellä ei yleensä ole taitoa käsitellä tunteitaan ja hän suuntaa kaiken väärällä tavalla.
En todellakaan tarkoita yleistää tällä, onneksi tuollaisia ihmisiä on vielä väkijoukossa aika vähän.
Kun osaa hyväksyä itsensä, silloin on helpompi hyväksyä muutkin ja tulee paremmin ihmisten kanssa toimeen.
No pitää paikkansa. Halusin vaan purkaa pahaa oloani koska en viitsi tehdä sitä fyysisesti. En oikein ymmärrä itseäni, tuntuu vain että oon epäonnistunut ihmisenä.
Parempihan se on että purkaa pahaa oloa mieluummin sanoin kuin fyysisesti.
Ja tuo on hyvä juttu että itsekin sen tajuat.
Varmaan jokainen meistä tuntee joskus epäonnistumisen tunteita, sekä ihmisenä että monissa muissakin asioissa.
Eikä epäonnistuminen ole mitenkään kiellettyä, se voi olla jopa opettavaistakin.
Mielihyvää tosin voi etsiä monista erilaisista jutuista, tuskin siitä kovin hyvälle mielelle tulee jos muille ilkeilee, ajan myötä tulee vain itselle entistä pahempi olla.
Mielenkiintoista. Miten valitset ilkeilysi kohteet? Ilkeiletkö kaikille, myös niille, joista olet jotenkin riippuvainen, vai oletko välinpitämätön ja ilkeä kaikille ? Joudutko kiltteilemään joillekkin, vaikka et haluaisi, mutta saatat hyötyä käytöksestäsi jollain lailla, tai et kertakaikkiaan halua ilkeillä, kun ei kaikille vaan kehtaa ilkeillä kaikille. Vai ilkeiletkö niille, jotka ovat lähimpiäsi ja rakkaimpiasi ja uskallat paremmin kiukutella heille. Minkälaista vastakaikua mieluiten odotat välinpitämättömyydellesi. Ärsyttääkö, jos se jätetään kokonaan huomiotta ? Vai toivoisitko heidän keskustelevan kanssasi ?
Kerropa lisää, koska eri ihmisillä on niin kiinnostavia motiiveja ajatuksissaan.
No tunnen itseni välillä pois sulkeuteneeksi ja ihmiset nimittelee, yrittää ärsyttää, ovat mua kohtaan ettei mua olis olemassa ja muuten ovat epäreiluja. Kai sä ymmärrät sen? Mä en enään tiedä mitä tehdä enkä jaksa ottaa kaikkea paskaa niskalleni. Ootko ite ollut samanlaisessa tilanteessa? Jos oot niin miten sä selvisit siitä?
Yritän päästä ongelman ytimeen. Kokemukseni ovat ikään kuin vastapuolelta, mutta kokemukset yhteneväiset. Unelmiinsa pettynyt ihminen ei osoita läheisilleen mitään vastakaikua. Vastaukset ovat ainoastaan joko kieltäviä tai myöntäviä. Riippuen siitä kuinka juttua yrittää saada aikaiseksi. Kiitoksen osaa joskus sanoa sille, kenestä on arjessaan riippuvainen, tai muuten vaan tunteettomasti kohteliaan käytöksen takia.
Kanssakäyminen on aina vastavuoroista, ilman sitä seuraa turhautuminen. Jos vastavuoroisuutta ei ole on kanssakäyminen mahdotonta ja yksinäisyys jää seuraksi.
Et ihan vastanut kysymyksiin, heitit pallon takaisin ja siihen on sanomattakin selvä oikeus. Elämä on täynnä valintoja ja niitä on vapaus tehdä. Jaksamista.
No kyllä mä vastasin suoraan kysymykseesi! En häpeä että ilmaisen tunteitani.
Tunteet ovat hyviä, mutta ilkeily ei, eikä se auta mitään, vaikka aivot sitä kuinka kaipaisivat. Aivot tarvitsevat jotain muuta, jotta ihmisellä olisi hyvä olla. Moodin vaihto mukavampiin uusiin hyödyllisiin asioihin tuo mielihyvää. Vanha totuus on, että vain itseään voi muuttaa, ei ikävä kyllä, vaan nimenomaan hyvä niin. Zemppiä.