Maristaanko kaikesta vai ollaanko jostakin kiitollisiakin?

Täällä vapaasti mielipiteensä sallivalla keskustelupalstalla on tullut vastaan lukuisia tyytymättämiä kommentteja Keuruun kaupungin tilanteesta, veloista, yhteisten asioiden hoidosta, yms. Pienenä ihmisenä en voi välillä näitä juttuja ja mielipiteitä lukiessani kuin ihmetellä, missä oikein me ihmiset mennään ja mihin arvopohjaan tukeudumme?

Vuosikymmenten veronmaksajan ominaisuudessa ja kokemuksella en voi muuta todeta kuin että olen aina ollut ja olen edelleen iloinen veronmaksaja ja nimenomaan kuntaverotuksen iloinen veronmaksaja. Paljon on tullut veroja maksettua ja niitä tulee yhä tulevaisuudessa ehkäpä enenevissä määrin maksettavaksi, mutta tähän asti paljon hyvää olen maksamillani veromarkoillani ja -euroillani saanut nähdä ja kokea Keuruulla asuessani, saanut sitä hyvää myös omalle, henkilökohtaiselle osalleni, ei vain yhteiseksi hyväksi.

Lapsiani odottaessa ja heidän kasvaessaan perheemme on saanut loistavat neuvolapalvelut, terveydenhuollon ja päivähoidon, jälkimmäisen aina toivomuksiamme kuunnellen ja niitä mahdollisuuksien mukaan toteuttaen. Kasvatuksessa ja koulussa, niin varhaiskasvatuksessa, peruskoulutuksessa kuin lukiossa on ollut ja on erinomainen henkilökunta, sivistykseen on satsattu monin eri resurssein ja kalleimmin päiväkoti- ja koulurakennuksiin. Näihin rakennuksiin on satsattu miljoonia, mutta saatu aikaan terveelliset, ajanmukaiset, fyysiset ympäristöt taajamien ja myös kyläkuntien lapsille.

Itse en ole ole juurikaan joutunut turvautumaan terveydenhuollon palveluihin, mutta läheiseni kylläkin. Jokainen heistä on saanut hyvää hoitoa Keuruun terveysasemalla ja tarvittaessa ohjattu erikoissairaanhoitoon. Kertaakaan ei ole tarvinnut miettiä, mitä olisi voitu tehdä toisin.

Iäkäs äitini, jota emme enää pystyneet hoitamaan kotiinsa, sai paikan Seiponrannan palvelutalosta. Ei heti ensimmäisen anomuksen jälkeen, mutta viimein kuitenkin. Hän sai siellä sen huolenpidon ja hoivan, jota me omaiset emme olisi enää pystyneet hänelle antamaan, tahdostamme huolimatta. Olen kiitollinen, että hän sai viimeisinä vuosinaan hyvän ja arvokkaan vanhuuden, monet meidät nykyiset veronmaksajat kasvattaneena.

Myös toinen, hyvin läheinen vanhus sai arvokkaan ja inhimillisen lähdön tästä maailmasta palliatiivisen hoitopäätöksen saaneena Keuruun terveysasemalla. Olen kiitollinen siitä, että hän sai lähteä rauhassa, kivutta, omaistensa saattelemana.

Elämän alku ja loppu koskettaa meitä eniten, mutta kaikki niiden väliin jäävä myös. Kaikki satsaus inhimilliseen on arvokasta, riippumatta siitä, minkä ikäisestä on kyse. Tietenkin katse ja satsaus tulevaisuuteen, tulevien aikojen maksajiin on se päämäärä, myös täällä Keuruulla. Omasta mielestäni meillä keurusseudulla asiat ovat kuitenkin melkoisen hyvin ja todellakin ilolla olen maksanut kunnallisveroja ja maksan edelleen. En toki rikas ole, ihan vain keskituloinen, eikä ole pääomia, pelkästä palkkatulostani veroja makselen. Ja usko tai älä, edelleenkin olen iloinen veronmaksaja tällä seudulla! Olisitko sinäkin tämän lukija jostakin kiitollinen, edes pienestäkin?