Ja siitä, ettei tunneta Jumalaa joka on pyhä, eikä siedä yhtäkään syntiä.
Näin juuri syntyy USKOVILLE omavanhurskas, itseensä luottava, omiin pyhyyden kuvitelmiin tuudittautunut elämän asenne. Kun ei tunneta oikein itseä, millaisia piruja olemme Jumalamme edessä. Tässä tilassa toisten synneillä herkuttelu ja toisten tuomitseminen on rakkain harrastus. Mutta sokeuden tilassa ihminen ei tiedosta sitä millaisena PYHÄ Jumala hänet näkee.
Elämä Kristuksessa, on ensikin synnintunnon syvenemistä, ja Jumalan pohjattoman armon kirkastumista. Tässä tilassa syntyy kiitosmieli Jumalaa kohtaan, turvallisuus ja luottamus siihen että minkä Jumala sanassaan lupaa, sen hän pitää.
Ihminen jolla on oikea synnintunto ei enää petä itseään kuvittelemalla olevansa parempi kuin todellisuudessa on. Heikko erehtyvä lankeileva, omaa etua tavoitteleva, kateellinen, ahne etc. etc. Mutta hän iloitsee JUmalan armosta, siitä, että Kristus on hänet mimeltä kutsunut ja kaikista synneistä armahtanut, KRISTUKSEN ANSION TÄHDEN.
Room. 4:4 Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
Room. 4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
Syntisenä ei ole helppo uskoa, siksi sitä kutsutaan Raamatussa ahtaaksi portiksi. Ja siksi niin moni raukka kääntyy ahtaalta portilta tekopyhyyden tielle, jossa pyhityskonstit ovat lähes rajattomat, joilla itseä tehdään vanhurskaammaksi Jumalan edessä.
Jeesus on tie.
Room. 3:22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
Näin juuri syntyy USKOVILLE omavanhurskas, itseensä luottava, omiin pyhyyden kuvitelmiin tuudittautunut elämän asenne. Kun ei tunneta oikein itseä, millaisia piruja olemme Jumalamme edessä. Tässä tilassa toisten synneillä herkuttelu ja toisten tuomitseminen on rakkain harrastus. Mutta sokeuden tilassa ihminen ei tiedosta sitä millaisena PYHÄ Jumala hänet näkee.
Elämä Kristuksessa, on ensikin synnintunnon syvenemistä, ja Jumalan pohjattoman armon kirkastumista. Tässä tilassa syntyy kiitosmieli Jumalaa kohtaan, turvallisuus ja luottamus siihen että minkä Jumala sanassaan lupaa, sen hän pitää.
Ihminen jolla on oikea synnintunto ei enää petä itseään kuvittelemalla olevansa parempi kuin todellisuudessa on. Heikko erehtyvä lankeileva, omaa etua tavoitteleva, kateellinen, ahne etc. etc. Mutta hän iloitsee JUmalan armosta, siitä, että Kristus on hänet mimeltä kutsunut ja kaikista synneistä armahtanut, KRISTUKSEN ANSION TÄHDEN.
Room. 4:4 Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
Room. 4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
Syntisenä ei ole helppo uskoa, siksi sitä kutsutaan Raamatussa ahtaaksi portiksi. Ja siksi niin moni raukka kääntyy ahtaalta portilta tekopyhyyden tielle, jossa pyhityskonstit ovat lähes rajattomat, joilla itseä tehdään vanhurskaammaksi Jumalan edessä.
Jeesus on tie.
Room. 3:22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuvitelma siitä että pitäisi elää jonkun jumalan tahdon mukaisesti johtuu alkukantaisuudesta ja manipuloinnista. Ei tätä päivää lukutaitoisessa maailmassa.
Julki jumalaton uskoo ihmisten sepittämiin valheisiin. Seuraukset ovat sen mukaiset.
Jumala on jo puuttunut tähän ja valhetta rakastavan kurjan ihmiskunnan loppu häämöttää.
Onneton on se ihminen joka hylkää hyvän Jumalan.
Jospa vestän puusta paremman. Sellaisen jolla ei ole kansanmurhia tunnollaan, ei narsistisesti edellytä ehdotonta tottelevaisuutta ja jatkuvaa miellyttämistä. Ei uhkaile eikä rankaise, ei nillitä pikkuasioista.
Voin lainata sinullekin?
Juuri näin
Hedelmistään puu tunnetaan. Ei jonkun jumalan vaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan. Uskotko? Kerran myös sinulta kysytään sitä kuka on sinun Herrasi!
Paavali sanoo omasta uskonelämästään mm : olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, ja tästedes minua odottaa vanhurskauden seppele....jne,,"!
vaiton pitää lukea omien ajatustensa lisäksi myös Raamattua.
Juuri näin.Mitäs sitten kun lähimmäinen elää synnin palvelijana eikä itse näe sitä eli tunne sitä ja tyrkyttää myrkkyä itsellekin? Mitäs sitten? Kävelläänkö hymyissä suin ohi?
Luterilainen vanhurskaus kuulostaa kovin pelkältä teologialta, jolla ei ole mitään sidokohtaa käytännön elämään. Se vain kuin kaunis puhe saarnastuolista, mutta siihen ei millään tavalla ikinä viitata käytännön elämässä eikä oteta siellä puheeksi.
Että armo tulee osaksi kun ei yhtään mitään yritä. Jos vähänkin yrittää niin metsään menee.