Äitini sai tänään sydänkohtauksen ja on nyt yliopistollisessa sairaalassa teholla. Kohtaus on jo toinen puolen vuoden sisään. Viimeeksi tehtiin pallolaajennus, kun suonet oli tukossa. Äiti ei koskaan parantunut kunnolla ekasta kohtauksestaan. Hän sairastaa sepelvaltimotautia, astmaa, diabetes II:sta... Nyt kuulemma sitten tekevät aamulla jotain, en tiedä mitä. Pitää soittaa huomenissa. Jos äiti edes on elossa enää silloin...
On niin turhauttava olo itsellä, kun mitään ei voi tehdä. En tiedä enää uskonko edes, että äiti palaa enää takaisin. Kuinka sairas ihminen pystyisi parantumaan monesta kohtauksesta?
Anteeksi, piti vain purkautua. On paha olla.
On niin turhauttava olo itsellä, kun mitään ei voi tehdä. En tiedä enää uskonko edes, että äiti palaa enää takaisin. Kuinka sairas ihminen pystyisi parantumaan monesta kohtauksesta?
Anteeksi, piti vain purkautua. On paha olla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä oon pahoillani sun tilanteesta. Meil on melkeen sama juttu, äidil on dibetes ja muita sairauksia iso liuta. Nyt hänen sydämensä vaan ei jaksa enää toimia ja lekuri sano et toimintakyky on enää 40 % normaalista. Jotain leikkausta kai suunnitellaan mut sitä ei tiedä kestääkö kyseistä operaatiota huonon kuntonsa vuoksi. Eli päivä kerrallaan tässä mennään ja toivotaan ettei tämä ole se viimenen päivä jollon hän saa henkeä vedettyä... raskastahan tämä on mut ei auta...
Voimia sullekin ja koita jaksella omaa elämääsi eteenpäin. Toivottavasti sua auttaa tieto et meitä on muitakin...
Kirjoituksestasi on jo kulunut aikaa että on voinut käydä "niin tai näin".
Osaan kuvitella tunteen mikä sinulla on. Mieheni sai pari päivää sitten sydäninfarktin ja on nyt tehty pallolaajennus ja toipumassa.
Aina kun läheiselle ja rakkaalle sattuu jotain, elämä on sekaisin ja arvomaailma muuttuu.Kuitenkin ajan kanssa sopeutuu niin hyvään kuin ikäväänkin hoitotulokseen.
Itsellemme, kullekin toivomme voimia näissä tilanteissa, että jaksaisimme olla tukena tai vahvana. Jos on oikein paha olla, niin saa ja pitää itkeä.