Muutama vuosi sitten tutustuin töissä uuteen ihmiseen jonka kanssa oli mukavaa vietimme aikaa yhdessä vapaa-ajallakin. Heti alussa jo kuitenkin kiinnitin huomiota siihen, että hän puhui minulle negatiiviseen sävyyn muista ystävistään (ihan semmoisista asioista, mitkä eivät voi kuulua kenellekkään saatika loukata ketään, kuten hääsuunnitelmista, lastenhoidosta, millä ilmalla koiralla on takki päällä, mitä sen ja sen perheessä menee rahaa ruokaan, miten uuden poikaystävän kanssa joku etenee liian nopeasti jne). Ihmettelin sitä itsekseni miten nuo asiat nyt voivat niin häiritä häntä mutta annoin olla.
Kolmen vuoden ystävyyden jälkeen hän yhtäkkiä "katosi" elämästäni. Kun pyysin häntä mukaani vaikka baariin tai johonkin tapahtumaan tai vaikka lenkille tai kylään, hän aina lupasi tulla mutta joka kerta perui tulonsa. Sitten loppui soittelu, ja mailitkin kutistuivat yhden-kahden lauseen mittaisiksi (ja koskivat aina hänen kiireisyyttän) kerran viikossa. Meillä ei siis ollut mitään riitaa tai erimielisyyksiä. Hän löysi uuden ystävän, ja vanhasta kuviosta tiesin, että nyt viimeistään on minun vuoroni olla niiden entisten kavereiden joukossa jotka tekevät kaiken todella tyhmästi (lapsella vääränä päivänä kumisaappaat tarhassa esim) . Mutta ei se minua häiritsekään, ihmiset joskus vaan kasvavat erilleen, se on elämää vain. Mutta seuraavapa häiritsee:
Hänen nykyinen ystävänsä (miksi ei voi olla ystävä useamman kanssa muuten?) "jätti" hänet jostain syystä, ehkä heidänkin ystävyytensä vain kuihtui pois, tiedä sitten mikä on todellinen syy. Nyt entinen ystäväni taas soittelee ja meilailee ja sama rumba jatkuu kuin ennen, paitsi nyt "uusi entinen ystävä" on hänen hampaissaan, arvostelee tätä todella yhdentekevistä asioista ja puhuu ikävään sävyyn muutenkin tästä. Asia häiritsee minua todella, koska en enää luota häneen enkä siksi halua olla hänelle enempää kuin hyvänpäiväntuttu. Joten miten kertoa se hänelle? Miten itse tekisit? Sanoisitko suoraan, vai vertauskuvallisesti vai välttelisitkö vain toivoen että hän jättäisi rauhaan? Itse haluaisin sanoa yhdistäen sekä suoraan että vertauskuvallisesti, mutta miten?
Kolmen vuoden ystävyyden jälkeen hän yhtäkkiä "katosi" elämästäni. Kun pyysin häntä mukaani vaikka baariin tai johonkin tapahtumaan tai vaikka lenkille tai kylään, hän aina lupasi tulla mutta joka kerta perui tulonsa. Sitten loppui soittelu, ja mailitkin kutistuivat yhden-kahden lauseen mittaisiksi (ja koskivat aina hänen kiireisyyttän) kerran viikossa. Meillä ei siis ollut mitään riitaa tai erimielisyyksiä. Hän löysi uuden ystävän, ja vanhasta kuviosta tiesin, että nyt viimeistään on minun vuoroni olla niiden entisten kavereiden joukossa jotka tekevät kaiken todella tyhmästi (lapsella vääränä päivänä kumisaappaat tarhassa esim) . Mutta ei se minua häiritsekään, ihmiset joskus vaan kasvavat erilleen, se on elämää vain. Mutta seuraavapa häiritsee:
Hänen nykyinen ystävänsä (miksi ei voi olla ystävä useamman kanssa muuten?) "jätti" hänet jostain syystä, ehkä heidänkin ystävyytensä vain kuihtui pois, tiedä sitten mikä on todellinen syy. Nyt entinen ystäväni taas soittelee ja meilailee ja sama rumba jatkuu kuin ennen, paitsi nyt "uusi entinen ystävä" on hänen hampaissaan, arvostelee tätä todella yhdentekevistä asioista ja puhuu ikävään sävyyn muutenkin tästä. Asia häiritsee minua todella, koska en enää luota häneen enkä siksi halua olla hänelle enempää kuin hyvänpäiväntuttu. Joten miten kertoa se hänelle? Miten itse tekisit? Sanoisitko suoraan, vai vertauskuvallisesti vai välttelisitkö vain toivoen että hän jättäisi rauhaan? Itse haluaisin sanoa yhdistäen sekä suoraan että vertauskuvallisesti, mutta miten?
Vastaukset 1
Vanhimmat
ole samaa mieltä kaikesta mutta välttele parhaasi mukaan, toimii hankalien ihmisten kanssa parhaiten